Pr-voitto ja riskienhallintaa

Euroopan parlamentin syysistuntokausi käynnistyi tällä viikolla, ja euroedustajat ovat siirtäneet jälleen itsensä Brysselistä Ranskan Strasbourgiin.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pitää keskiviikkona vuotuisen, unionin tilaa ja politiikkaa koskevan State of the European Union -puheensa.

Puhetta seuraa europarlamentaarikkojen debatti, jota tarkkailemassa on tällä kertaa erityinen kunniavieras. Kanadan pääministeri Mark Carney on saapunut Strasbourgiin, jossa hänen on torstaina määrä pitää oma puheenvuoronsa.

Carneyn odotetaan linjaavan, miten unionin ja Kanadan suhteet kehittyvät samaan aikaan, kun geopoliittiset jännitteet kasvavat ja Kanada käy kiivasta kauppasotaa Donald Trumpin Yhdysvaltojen kanssa.

Euroopan pääkaupungeissa seurataan tänä vuonna luultavasti paljon tarkemmin Carneyn kuin von der Leyenin puhetta.

Yhdysvaltalainen The Wall Street Journal kertoi viikonloppuna, että Kanada selvittäisi parhaillaan mahdollisuutta ryhtyä jonkinlaiseksi Euroopan unionin liitännäisjäseneksi. Se olisi lehden mukaan Kanadalta merkittävä – ja riskipitoinenkin – poliittinen suunnanmuutos kohti Eurooppaa.

Jutun ilmestymisen jälkeen Carney vahvisti, että Kanada haluaa todellakin muodostaa EU:n kanssa ”ainutlaatuisen liiton”. Maa ei kuitenkaan tällä hetkellä pidä unionin varsinaista jäsenyyttä itselleen sopivana vaihtoehtona.

”Emme pyri Euroopan Unionin jäseneksi”, Carney totesi Toronton elokuvajuhlien yhteydessä uutistoimisto Reutersin mukaan.

”Mitä haemme – ja mistä aloitamme keskustelut – on ainutlaatuinen liitto Kanadan ja Euroopan unionin välillä. Meillä on samanlaiset arvot ja prioriteetit, ja vahvuutemme täydentävät toisiaan.”

Oli tuskin sattumaa, että Euroopan parlamentti kertoi maanantaina avaavansa yhteystoimiston Ottawaan.

Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat ajautuneet Trumpin toisella presidenttikaudella poikkeukselliseen kriisiin. Samaan aikaan Kanadan liberaalipuoluetta edustava pääministeri on tiivistänyt suhteitaan samanmielisiksi katsomiinsa maihin ja maaryhmiin.

Carney keräsi suitsutusta eurooppalaisilta johtajilta alkuvuonna, kun hän puhui Maailman talousfoorumin Davosin-kokouksessa kansainvälisen, sääntöperustaisen järjestelmän tärkeydestä ja ”keskivaltojen” (middle powers) arvopohjaisesta yhteistyöstä kiristyvän suurvaltakilpailun keskellä.

”Uusi lähestymistapamme nojaa siihen, mitä Suomen presidentti Alexander Stubb on kutsunut arvopohjaiseksi realismiksi”, Carney sanoi.

”Toisin muotoiltuna aiomme olla sekä periaatteellisia että pragmaattisia.”

Carney ja Stubb ovat jatkaneet yhteisajatteluaan muun muassa heinäkuussa The Economistin vieraskynäkirjoituksessa. Siinä he arvioivat, ettei eteenpäin päästä toiveikkaalla monenkeskisyydellä eikä kylmällä reaalipolitiikalla, vaan muun muassa juuri keskivaltojen aiempaa aktiivisemmalla yhteistyöllä.

Turhaa hälinää, kuittasi Yhdysvaltin puolustusministeri Pete Hegsethin alivaltiosihteeri Elbridge Colby.

Trumpin kaudella kiinnostus Yhdysvaltoja kohtaan on vain kasvanut, Colby kirjoitti. Maga-republikaanien analyysi on, ettei keskivalloilla lopulta ole riittävästi yhdistäviä intressejä.

Kanada on silti pyrkinyt niitä etsimään.

Pelkästään Suomea sivuavia uutisia on kuultu tänä vuonna muutamia. Maaliskuussa Kanada ja Pohjoismaat sopivat yhteistyönsä tiivistämisestä muun muassa taloudessa ja puolustuksessa. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin Kanada osallistui Britannian johtaman JEF-puolustusyhteistyöryhmän kokoukseen, vaikka ei vielä hypännytkään jäseneksi.

Nyt katseet kääntyvät Brysseliin. The Wall Street Journalin mukaan yhteistyötä viritellään ainakin tekoälyssä, datakeskuksissa ja muussa teknologiainfrastruktuurissa sekä energiassa, puolustuksessa ja kriittisissä mineraaleissa. Kanadaa kiinnostaisi mahdollistaa myös omien kansalaistensa eläminen ja työskentely viisumivapaasti EU-alueella.

Samaan aikaan sekä Ottawassa että Brysselissä tunnistetaan, että monella osa-alueella yhteistyö on helpommin sanottu kuin tehty. Kanadan ja EU:n välinen, noin vuosikymmen sitten solmittu vapaakauppasopimus ei ole edelleenkään täysimääräisesti voimassa. Kymmenen EU-maata ei ole ratifioinut sopimusta, mihin Carney Financial Timesin haastattelussa maanantaina kehotti.

Yhteisiä intressejä ei sittenkään ole ollut riittävästi.

Kanadan ja EU:n lähentymisessä ei kuitenkaan ole kyse vain pohjoisamerikkalaisen maan halusta hajauttaa riskejään ja rakentaa vahvempia liittolaisuuksia muiden mahtien kanssa.

Torontosta toimitettava The Globe and Mail kertoi omien lähteidensä pohjalta, että puheet ainutlaatuisesta ”liitännäisjäsenyydestä” ovat uineet maailman laatulehtiin nimenomaan eurooppalaisilta lähteiltä. Kanadassa niihin on suhtauduttu lehden mukaan varovaisemmin. Tiivistä, ainutlaatuistakin suhdetta kyllä halutaan – mutta että liitännäisjäsenyyttä?

Perinteisesti EU on suhtautunut penseästi erityisjäsenyyksiin. Vaikuttaakin siltä, että unioni haluaa suhteiden tiivistämisen ohella nostaa nyt myös omaa profiiliaan.

Britannian päätös erota unionista kesällä 2016 oli kirvelevä arvovaltatappio. Jäsenhankkeet ovat sen jälkeen edistyneet nihkeästi, eikä Trumpin hinku arktisille alueille saanut edes islantilaisia äänestämään jäsenyysneuvotteluiden aloittamisen puolesta.

Puhumalla liitännäisjäsenyydestä ja mahdollisimman pitkälle tiivistyvistä suhteista toimituksiin unioni tekee siis omaa pr-työtään.

Carney suuntaa Euroopan matkallaan myös Britanniaan, ja on viime aikoina pyrkinyt parantamaan suhteitaan Kiinankin kanssa.

EU:n viestit maailman medioihin pyrkivät nostamaan juuri unionin erityiseen valokeilaan. Samalla sanotaan: mekin olemme houkuttelevia ja kumppanuuden arvoisia.