Tällainen on Kataisen kiistelty vieras: "Vaarallinen pelle" hallitsee viittä katsotuinta tv-kanavaa Italiassa

Italia
Teksti
SK:n toimitus
Kuva Pier Paolo Cito AP Lehtikuva
Pääministeri Silvio Berlusconi saapumassa lehdistötilaisuuteen 5. marraskuuta 2010. Kuva Pier Paolo Cito / AP / Lehtikuva.

Toistakymmentä presidenttiä, pääministeriä ja EU-toimielinten johtajaa saapuu Helsinkiin perjantaina 4. maaliskuuta Euroopan kansanpuolueen kokoukseen, jota isännöi suomalainen kokoomus ja puheenjohtaja Jyrki Katainen.

Yksi vieraista on Italian pääministeri Silvio Berlusconi.

Suomen Kuvalehti on tehnyt vuosien aikana useita henkilökuvia Italian politiikan helppoheikistä. Berlusconia kutsuttiin lehden kannessa (SK 38/2009) jopa ”vaaralliseksi pelleksi”.

SK:n henkilökuvat Berlusconista ovat tämän jutun lopussa.

Ensin toimittaja Mika Rissanen kirjoittaa sananvapauden tilasta Euroopassa.


Huomio pois Italian ongelmista

Itsekeskeistä kukkoilua, skandaaleja ja seksistisiä lausuntoja.

Kuva Italian pääministeristä Silvio Berlusconista on kaikkea muuta kuin valtiomiesmäinen.Kirjailija Enrico Brizzi pitää Berlusconin julkisuuskuvaa osin suunnitelmallisena mediapelinä.

”Hän todella tietää, kuinka saada ihmiset puhumaan hänestä Italiassa ja ulkomailla. Joskus hän on pelle, toisinaan Mussolinia imitoiva huono näyttelijä. Mutta ennen kaikkea kyse on Berlusconin tavasta vetää huomio omaan persoonaansa, pois Italian ongelmista”, Brizzi analysoi.

Enrico Brizzi julkaisi syksyllä 2010 teoksen Arkielämää Italiassa Silvion aikana, jossa kuvataan maan ajautumista skandaalista toiseen. Jokaisen kuohun jälkeen Berlusconin pää tuntuu pulpahtavan pinnalle entistä leveämmin hymyillen.

”Italiassa on toki sananvapaus, mutta lehdistö ikään kuin pakotetaan kirjoittamaan Berlusconista. Hän hyökkää säännöllisesti tuomareita, lehtimiehiä ja muita hänen kanssaan eri mieltä olevia vastaan. Tv on täysin oma maailmansa, jossa Berlusconi saa vapaasti julistaa sanomaansa Italian paratiisista, jota siirtolaiset ja huligaanit uhkaavat.”

Kuvaruudulla hymyileekin eri Silvio, kannattajiensa palvoma ja kansalaisten etua viimeiseen saakka puolustava maan isä.

Hallitus arvioi toimittajiksi pyrkiviä

Italian seitsemästä suurimmasta tv-kanavasta kolme on Berlusconin Mediaset-yhtiön omistamia. Myös kolme yleisradioyhtiö RAI:n kanavaa ovat hallituksen epäsuorassa kontrollissa.

Brizzin mukaan Rai 1 ja Rai 2 ovat jo taipuneet hallinnon puhetorveksi. Rai 3 sinnittelee vapaan journalismin ja talutushihnassa kulkemisen välimaastossa. Ainoa riippumaton valtakunnallinen kanava on La7, jonka katsojaosuus on reilut kolme prosenttia.

Vuonna 2009 Italia sijoittui Freedom House -instituutin sananvapausvertailussa 25 Euroopan maan joukossa toiseksi viimeiseksi. Taakse jäi ainoastaan Turkki.

Myös Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI huomautti 15. marraskuuta 2010 Italiaa RAI:n sisällön politisoitumisesta. Esimerkkitapaukseksi nostettiin pääministerin taannoinen televisiopuhe, jonka tieltä lähetys keskeytettiin kaikilla kolmella julkisella kanavalla.

IPI piti huolestuttavana kiristynyttä toimittajien akkreditointia. Virallisen toimittajastatuksen saamiseksi on liityttävä toimittajaliittoon, jossa jäsenkandidaattien kelpoisuutta arvioi kollegojen ohella myös kolme hallituksen virkamiestä.

Sosiaalinen media noussut vastavoimaksi

Vaikka italialaislehdistöstäkin löytyy kriittisiä äänenpainoja, näkyvimmäksi vastavoimaksi tv-monopolille ovat nousseet verkkoyhteisöt.

Vuonna 2009 perustettu Il Popolo Viola -kansalaisjärjestö on osoittanut sosiaalisen median voiman myös Italiassa.

Lokakuussa 2010 järjestetty Berlusconin vastainen No B-Day 2 -mielenosoitus keräsi Rooman kaduille satojatuhansia osallistujia. Kuten odottaa saattoi, viisi suurinta tv-kanavaa sivuuttivat tapauksen uutisissaan.

Television valta-asema Italiassa on luja. Tutkimusten mukaan 80 prosenttia italialaisäänestäjistä käyttää televisiota ainoana tiedonlähteenään.

Il Popolo Violan järjestöaktiivi Luca Taurino uskoo kuitenkin kansalaisvaikuttamisen voimaan.

”Mielenosoituksissa tunnelma on ollut haltioitunut. Myös monien ulkopuolisten silmät ovat avautuneet: poliittinen todellisuus ei ole niin mustavalkoista kuin televisio antaa ymmärtää.”


Mika Rissanen

Kirjoittaja on antiikintutkija ja vapaa toimittaja.

Julkaistu 23.11.2010 klo 12.56, muutettu 4.3.2011 klo 10.15.


Vaarallinen pelle?

Suomen Kuvalehti on tehnyt vuosien aikana useita henkilökuvia Italian politiikan helppoheikistä.

Kannessa Berlusconi nimettiin ”vaaralliseksi pelleksi” syyskuussa 2009. Jutussa (Sirkus Silvio) toimittaja Jarmo Raivio muistutti, että Italia on neljänneksi suurin EU-maa, eikä Berlusconin kolmatta kautta voi siksi seurata vain välimerellisenä saippuaoopperana, johon käsikirjoittajat ovat ympänneet hieman epäuskottavaksi äityviä juonenkäänteitä.

Lue juttu Sirkus Silvio (pdf; SK 38/2009).

Ja on ottanut kantaa myös Suomeen: Suomalainen puukirkko olisi Italiassa jo tuhottu – jos kyseessä oli edes Suomi.

Tämäkin möläytys muistetaan: Maanjäristyksen uhrit olivat kuin telttaretkellä.

Berlusconi taitaa kommentit, joilla saa takuuvarmasti julkisuutta.

Kuten yllä oleva Mika Rissasen juttu kertoo, Berlusconi on onnistunut vuosien saatossa kietomaan lonkeronsa Italian yhteiskunnan moniin osiin.

Huhtikuussa 2008 hän teki paluun Italian politiikan huipulle. Tuolloin SK:n toimittaja Teppo Tiilikainen kirjoitti:

Maailmalla ihmetellään, miksi ihmeessä miljoonat italialaiset ovat taas kerran valmiita äänestämään populistista helppoheikkiä, jonka edellinen valtakausi romutti Italian talouden ja pilasi maan maineen. Monet italialaiset hämmästelevät samaa. Jopa katolinen kirkko on viime päivinä kysellyt Berlusconin ”häilyvän moraalin” perään.

Lue juttu Helppoheikki palasi näyttämölle (pdf; SK 15/2008)

Vuonna 2006 Berlusconin tunnelmat olivat toisenlaiset. Hän odotti toisen pääministerikautensa jälkeen vaalitappiota. Epältiin, että arvostelukyvyn puute on peittänyt alleen Berlusconin charmin. Hän poistuikin vallan kahvasta, mutta vain kahdeksi vuodeksi.

Lue juttu Silvion totuuden hetki (pdf; SK 14/2006)

Berlusconi on uransa aikana käynyt jatkuvaa vääntöä Italian oikeuslaitoksen kanssa. Hän on ollut syytteessä, saanut tuomioita, tuomioita on kumottu, hän on saanut syytesuojan, syytesuoja on kumottu…

Vuonna 2004 SK kävi läpi Berlusconin siihenastiset oikeusjutut. Niistä syntyi uskomaton tarina.

Lue juttu Lahjontaa, valheita ja veropetoksia (pdf; SK 7/2004)

Berlusconi on käyttänyt taitavasti aseenaan mediaa, jota hän omistaa Italiassa laajalti: tv-kanavia, lehtitaloja, kustantamoita. Vuonna 2002 hän oli toisen pääministerikautensa alussa ja herätti silloinkin hämmennystä.

Lue juttu Silvio Suuri (pdf; SK 5/2002).

Aiheesta lisää

Päivän kuvat: Syyte seksin ostamisesta – kaatuuko Berlusconin hallinto? (Suomenkuvalehti.fi 15.2.2011)

Voiko Silvio Berlusconi olla enää uskottava? (Suomenkuvalehti.f1 15.12.2010)

Lähikuvassa Silvio Berlusconi, vaarallinen pelle (Suomenkuvalehti.fi 24.9.2009)