Lähikuvassa Silvio Berlusconi, vaarallinen pelle

Ulkomaat 24.9.2009 13:02

Silvio Berlusconi johtaa Italiaa jo kolmatta kertaa. Skandaalit jatkuvat, tällä kertaa ne koskevat pääministerin naisjuttuja.

Silvio Berlusconi valmistautumassa tv-esiintymiseen syyskuussa 2009. Kuva ALESSANDRA TARANTINO / AP / Lehtikuva.

Ainakin on sanottava, että Espanjan pääministeri José Luis Zapatero hillitsi itsensä mestarillisesti.

Toissa viikon torstaina hän kuunteli Sardiniassa, kun viereisessä puhujapöntössä Silvio Berlusconi arvioi tähänastista uraansa:

”Uskon rehellisesti olevani Italian koko 150-vuotisen historian paras pääministeri.”

Berlusconi jatkoi perustelemalla väitettään laajasti. Zapatero totesi yksikantaan italialaisvirkaveljensä vastauksen olleen ”hyvin kiinnostava” – eikä yhtään liian pitkä.

Jos ei aivan paras, niin ainakin Silvio Berlusconi on Italian kohutuin pääministeri.

Skandaalit ovat perinteisesti olleet osa Italian politiikkaa, ja Berlusconikin on kahdella edellisellä kaudellaan väistellyt niin lahjonta- kuin veropetossyytteitä. Nyt Ratsumieheksi (Il Cavalieri) ristitty pääministeri on kuitenkin joutunut helteeseen naisjutuistaan.

Silvio ja naiset

Vielä viime keväänä Silvio Berlusconin asema vaikutti järkkymättömältä.

Hänen uusi puolueensa Vapauden kansa oli liittolaisineen saanut poikkeuksellisen selvän vaalivoiton kevään 2008 parlamenttivaaleissa. Italian puoluekenttä on sirpaleinen ja hallitukset yleensä luhistumisherkkiä sekalaisten puolueiden kokoelmia.

Vapauden kansa kuitenkin keräsi yksinään 37 prosentin kannatuksen, niin suurta osaa äänistä ei Italiassa yksi puolue ole onnistunut saamaan liki 30 vuoteen. Kun mukaan otettiin vielä apupuolueita, johti Silvio Berlusconi italialaismittareilla kallionvakaata hallitusta.

Lisäksi Berlusconia jatkuvasti vaivanneet syytehuolet oli ainakin toistaiseksi hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Parlamentti sääti pian vaalien jälkeen lain, joka antaa presidentille, pääministerille ja parlamentin puhemiehille syytesuojan. Perustuslakituomioistuin tosin joutuu vielä ratkomaan, rikkooko suoja Italian perustuslakia. Berlusconin edellinen yritys saada syytesuoja kukistui vuonna 2004 perustuslakituomioistuimeen.

Vaikeudet alkoivat huhtikuussa, kun Berlusconin vaimo Veronica Lario paheksui julkisesti pääministerin aikeita asettaa puolueensa eurovaaliehdokkaiksi kauniita, mutta poliittisesti täysin kokemattomia naisia. Yhteisten asioiden hoitamisen sijasta ehdokkailla oli kokemusta esimerkiksi Miss Italia -kilpailusta ja Italian Big Brother -tositelevisio-ohjelmasta.

Tämä tuskin olisi sellaisenaan ollut kovin iso ongelma. Berlusconi oli jo aiemmin esimerkiksi valinnut hallituksensa tasa-arvoministeriksi Mara Carfagnan, joka ennen kansanedustajan uraansa oli paitsi opiskellut oikeustiedettä myös ollut showtyttönä Berlusconin omistaman televisiokanavan pimuohjelmassa.

Toukokuussa Lario kuitenkin ilmoitti ottavansa avioeron, koska oli kyllästynyt miehensä ”alaikäisten naisten kanssa kaveeraamiseen”. Ero avasi portit Berlusconin yksityiselämää koskeville paljastuksille.

Niistä toistaiseksi vakavin pullahti julkisuuteen heinäkuussa, kun Patrizia D’Addario -niminen seuralaispalvelun ammattilainen ilmoitti viettäneensä yön pääministerin kanssa. D’Addarion mukaan pääministeri oli tarjonnut hänelle eurovaaliehdokkuutta, mutta perunut myöhemmin lupauksensa.

Silvio Berlusconi Kuinka suuri osa italialaisista luottaa Berlusconiin. Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

Kannatus kestää

On yllättävää, että yksityiselämää koskevat paljastukset ovat ajaneet Berlusconin puolustuskannalle.

Perinteisesti italialaiset eivät ole olleet kovin kiinnostuneita johtajiensa puuhailuista virka-ajan ulkopuolella. Naisskandaalien karistaminen on kuitenkin osoittautunut Berlusconille vaikeammaksi kuin aikaisempien oikeusjuttujen tai lahjontasyytteiden.

”Tässä ei lopulta ole kysymys Berlusconin suhteista ala- tai edes täysikäisiin naisiin”, arvioi professori Pier Paolo Sarram Rooman John Cabot -yliopistosta. ”Tässä on kysymys siitä, että pääministerin yksityiselämä on vaikuttanut suoraan hänen päätöksentekoonsa. Sitä ei ennen ole tehty ihmisille selväksi. Ja se näyttää suututtavan italialaisia.”

Suuttumus on kuitenkin syönyt Berlusconin kannatuslukuja vain hieman.

Tuoreimmassa mittauksessa miltei puolet italialaisista ilmoittaa edelleen luottavansa pääministeriin. Kuukausien skandaaliryöpytyksen jälkeen tulosta voi pitää mainiona – varsinkin kun Italia samaan aikaan rämpii syvässä talouskriisissä.

Professori Sarramin mukaan skandaalien suurin merkitys on siinä, että ne ovat antaneet kevään 2008 vaalien jälkeen syvään epätoivoon ajautuneelle oppositiolle uutta itseluottamusta.

”Kaikki julkisuuteen tulleet tapaukset ovat tällä kertaa liittyneet pääministerin moraaliin. Ei ole sattumaa, että Berlusconin vastustajat ovat ryhmittymässä uudelleen jonkinlaisen kristillisdemokraattisen ajattelun ympärille.”

”Jos tämä lähentyminen jatkuu, voi olla, ettei Berlusconi pysy vallassa vaalikauden loppuun saakka. Mutta täytyy muistaa, että pääministeri on loputtoman neuvokas mies. Eikä hän missään tapauksessa luovu vallasta helposti.”

Berlusconin mediakosto

Silvio Berlusconi teki omaisuutensa mediabisneksessä. Hänen urallaan poliittinen valta ja mediavalta ovat kietoutuneet toisiinsa, Berlusconin Mediaset omistaa kolme valtakunnallista televisiokanavaa. Lisäksi hänellä on pääministerinä vaikutusvaltaa kolmen valtiollisen tv-kanavan toimintaan.

Yleinen selitys Berlusconin ilmiömäiseen skandaalinkestävyyteen onkin ollut, että hän pystyy lehti- ja televisio-omistustensa avulla hallitsemaan julkista keskustelua. Tälläkin kerralla esimerkiksi valtiollisen kanavan uutistoimitus on ilmoittanut, ettei se kerro D’Addario-skandaalista, koska kyse on juoruista.

Professori Sarramin mukaan selitys on turhan yksipuolinen.

”On totta, että televisiossa skandaaleista ei puhuta lainkaan tai sitten ne esitetään juoruiluna. Mutta missään nimessä ei voida sanoa, etteivätkö italialaiset tietäisi näistä asioista. Esimerkiksi sanomalehdistä La Repubblica on kertonut skandaaleista laajasti.”

Pääministeri Berlusconi haastoikin elokuun lopussa juuri La Repubblican ja tukun eurooppalaislehtiä oikeuteen kunnianloukkauksesta. Italialaislehteä uhkaavat yli miljoonan euron vahingonkorvaukset.

Berlusconin mediavallasta kertoo myös Avvenire-lehden tapaus.

Pääministerin avioeroilmoituksen jälkeen lehden päätoimittaja Dino Boffo arvosteli pääministeriä häpeällisestä käytöksestä. Arvostelulle antaa terää se, että Avvenire on katolisten piispojen julkaisema päivälehti. Berlusconi on perinteisesti vaalinut tarkasti suhteitaan katoliseen kirkkoon, ja kirkon reaktioita pääministerin toilailuihin seurataan tarkasti.

Syyskuun alussa Boffosta tuli entinen päätoimittaja. Boffo erosi, kun Il Giornale -lehti julkaisi yksityiskohtia hänen väitetystä homosuhteestaan. Il Giornalen omistaa Silvio Berlusconin veli.

Sitten lamautan EU:n

Silvio Berlusconin kolmatta kautta voisi periaatteessa seurata välimerellisenä saippuaoopperana, johon käsikirjoittajat ovat ympänneet hieman epäuskottavaksi äityviä juonenkäänteitä. Italia on kuitenkin neljänneksi suurin EU-maa, ja syyskuun alussa saatiin viitteitä siitä, että Berlusconin kotimaiset paineet alkavat vuotaa Italian käyttäytymiseen Euroopan unionissa.

Pääministeri uhkasi ”lamauttaa” EU-komission toiminnan, jos asioista tiedottamista ei keskitetä vain komission puheenjohtajalle ja hänen tiedottajalleen. Nykyään julkisuudessa saavat esiintyä myös komissaarien tiedottajat. Berlusconi tulistui komission lausunnoista, jotka koskivat Italian tapaa kohdella laittomia siirtolaisia.

”Uhkauksessa on osittain kyse Berlusconin henkilökohtaisesta tyylistä, hänelle tyypillisistä purkauksista”, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Barbara Zanchetta. ”Mutta taustalla on myös Italian todellinen huoli siitä, ettei EU suhtaudu vakavasti siirtolaiskysymykseen.”

Periaatteessa uhkaus on uskottava; komission toiminta pysähtyy, jos yksi jäsenmaa kieltäytyy äänestämästä. Italia on myös perinteisesti ollut valmis käyttämään koviakin keinoja sisäpoliittisesti tärkeiden asioiden ajamiseen unionissa.

”Uskon, että Italia on edelleen tiukasti sitoutunut EU:hun. Mutta poliittinen ilmapiiri Italiassa on nyt niin kireä, ettei Berlusconi siedä EU:n sisältä kritiikkiä, jota oppositio voi käyttää häntä vastaan sisäpolitiikassa.”

Aiheesta lisää

Tästä vaiettiin: Berlusconi raivostui Tuomiojan blogista – lähettiläs puhuteltiin Roomassa (Suomenkuvalehti.fi 4.9.2009)
SK:n aiemmat analyysit Berlusconista ja tämän urasta