Täällä käydään kolmas maailmansota

Amerikkalaisten asiantuntijoiden kirjassa suurvaltasota laajenee avaruuteen ja kyberympäristöön.

Jarno Limnéll
Teksti
Jarno Limnéll

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ghost Fleet -kirja on nostattanut Yhdysvalloissa keskustelun siitä, onko maa liian riippuvainen Kiinassa valmistetusta teknologiasta, kirjoittaa sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll Kanava-lehdessä 6/2015. Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaan.

 

Albert Einstein totesi aikanaan, että ”en tiedä millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä”.

Pohdinnat kolmannesta maailmansodasta alkoivat todennäköisesti pian toisen maailmansodan jälkeen, ja pohdintaa on nyt kestänyt 70 vuotta. Tämä ihmiskunnan historiassa suhteellisen pitkä maailmansodaton jakso ei kuitenkaan ole merkinnyt pysyvää rauhantilaa, sillä tälläkin hetkellä maailmassa on käynnissä kymmeniä pienempiä sotia ja konflikteja.

Ajatus maailmansodasta, sotilaallisesta ja väkivaltaisesta yhteenotosta vähintään kahden mantereen ja kymmenen maan välillä, tuntuu kaukaiselta. Ymmärrämme, että sellaista hävitystä, kärsimystä tai kuolemaa ei halua kukaan. Haluamme uskoa, että olemme oppineet menneestä.

Yksi voimakkaimmista ”ei enää koskaan” -tunnetiloista lienee vallinnut vajaat sata vuotta sitten päättyneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun ihmiset todella havahtuivat sodan tuhoihin.

Kyse oli maailmansodasta, jota oli edeltänyt huikea teknologinen kehitys. Sukellusveneet, konetuliaseet ja uudenlainen tykistö vaikuttivat osaltaan siihen, että sodassa kuoli noin 16 miljoonaa ihmistä. Mutta kului vain kaksi vuosikymmentä ja alkoi toinen maailmansota. Tunnetuin seurauksin.

War never again! Never again war!, twiittasi paavi kaksi vuotta sitten. Kului muutama kuukausi ja Ukrainassa alkoi kiehua tavalla, jonka lopusta voimme tällä hetkellä vain esittää ar­vioita.

Ukrainan sodan jälkeen julistettaneen jälleen ”ei enää koskaan”.

Katsottaessa historiaa ja nykypäivää voi aiheellisesti kysyä, emmekö me ihmiset koskaan opi? Tarvitaanko aina sota, jotta voimme iloita rauhasta?

 

Keskustelu kolmannesta maailmansodasta on vuonna 2015 yllättävän ajankohtainen.

Ruotsalainen konfliktintutkija ja professori Wilhelm Agrell totesi alkukesästä kolmannen maailmansodan olevan jo käynnissä, Isisin ja muiden terroristijärjestöjen ollessa sodan toinen osapuoli muuta maailmaa vastaan.

Ukrainan sota on luonnollisesti herättänyt Euroopassa, etenkin sen itäisissä ja pohjoisissa maissa, keskustelua sodan mahdollisuudesta, mikä vielä muutama vuosi sitten tuntui epärealistiselta ajatukselta.

Useat eurooppalaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat todenneet Euroopan olevan nyt lähempänä sotaa kuin kylmän sodan aikana. Venäjän duuman puhemies on sanonut, että ”kolmas maailmansota olisi ihmiskunnan viimeinen”, ja suursijoittaja George Soros on arvioinut, että ”olemme uuden maailmansodan kynnyksellä”.

Euroopan tilanne muistuttaa ensimmäisen maailmansodan alun ruutitynnyriksi kutsuttua tilaa: taloudellinen epävakaus sekä Ukrainan sota voivat eskaloitua täydeksi sodaksi. Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat vannoneet olevansa valmiita sotaan, mikäli tilanne vaatii.

Valtiot varautuvat tahoillaan sotaan, tai paremminkin varautumisellaan pyrkivät estämään sodan syttymisen. Asekaupan volyymi on globaalisti kasvanut viime vuosina lähes kaksikymmentä prosenttia ja esimerkiksi Kiina on kasvattanut asevoimiensa budjettia yli kymmenellä prosentilla viimeisen vuoden aikana. Aseita sotimiseen maailmassa on.

 

Yhdysvalloissa on asiantuntijapiireissä ja mediassa käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua kolmannesta maailmansodasta.

Syynä keskusteluun ei ole Ukrainan tilanne vaan kahden tunnetun asiantuntijan, Peter W. Singerin ja August Colen kesäkuussa julkaistu kirja Ghost Fleet, jossa luodaan varsin uskottava visio siitä, miltä kolmas maailmansota Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välillä voisi näyttää.

Ghost Fleet on taitava yhdistelmä faktaa ja fiktiota, strategiaa ja ihmiskohtaloita yhdistettynä tämän päivän geopoliittiseen tilanteeseen. Kirja on vauhdikas ja mukaansatempaava novelli, mutta kevyeksi sitä ei sisältönsä tarkkuuden ja ajankohtaisuuden takia voi kutsua.

Ghost Fleet tuo mieleen menestyskirjailija Tom Clancyn teokset ja etenkin Red Storm Rising -kirjan, jossa Nato ja Varsovan liitto ajautuvat kolmanteen maailmansotaan Euroopassa.

Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään clancymainen teknotrilleri, jossa lukijalle samalla avautuu Yhdysvaltojen viimeaikainen asetekninen kehitys, vaan siihen yhdistyy Robert D. Kaplanin ajattelua muistuttava maailmanpolitiikan realismi.

Kun esimerkiksi vertaa Kiinan keväällä ilmestyneen uuden sotilasstrategian linjauksia laivastovoiman kasvattamisesta merialueiden hallinnassa ja Yhdysvaltojen Kiina-strategian arvioita Kiinan uhkan kehityksestä Ghost Fleetin lähtökohtiin, on vaikea tehdä eroa todellisuuden ja kirjan tapahtumien välille.

Kirjassa on myös lähes 400 alaviitettä, joiden informaatio erityisesti teknologian osalta kertoo lukijalle, miten lähellä todellisuutta liikutaan.

Kirjan alussa kumotaan varsin uskottavasti väite, etteivät Yhdysvallat ja Kiina koskaan ajautuisi sotaan vahvan taloudellisen keskinäisriippuvuutensa takia.

Alku on muutoinkin kuin lukisi tämän päivän arvioita turvallisuustrendeistä: Kiristyvä kamppailu luonnonrikkauksista, finanssikriisien turvallisuuspoliittisten vaikutusten arvaamattomuus, teknologian ulottuminen kaikkeen sodankäyntiin ja terrorismin kasvava uhka.

Mutta Ghost Fleet on tarinallisesti kirjoitettu, jolloin lukijan samaistuu kuin itsestään sotaa käyvän havaijilaisen merijalkaväen sotilaan, kiinalaisen astronautin tai tuntemattoman hakkerin kohtaloihin. Sodassa on kyse ihmisistä – ja ihmisten ratkaisuista.

 

Yhdysvallat on lähimenneisyydessä yllätetty kahdesti.

Joulukuussa 1941 Japanin laivaston ilmavoimien yllätysisku Tyynenmeren laivastoon Pearl Harborissa pakotti Yhdysvallat osallistumaan toiseen maailmansotaan. Syyskuun 2001 terrori-iskujen sarja oli puolestaan isku Yhdysvaltojen sydämeen, mistä toipuminen on edelleen käynnissä.

Singerin ja Colen kirjassa Yhdysvallat yllätetään jälleen kerran.

Aggressiiviseksi ja teknokraattiseksi kuvattu Kiina on liittoutunut revanssihenkisen Venäjän kanssa, ja ne päättävät tehdä ennaltaehkäisevän yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin neutraloidakseen Yhdysvaltojen valta-asemaa Tyynellämerellä.

Ro-ro-aluksilla Havaijille panssarivaunujaan tuovan Kiinan maihinnousun kuvaus muistuttaa 1970-luvun elokuvaa Tora! Tora! Tora!, joskin taistelu on samanaikaisesti käynnissä jo niin avaruudessa kuin merenpinnan alla, ja myös kybersota käy kuumana.

Yhdysvallat havaitsee pian joutuneensa alakynteen nimenomaan teknologian toimimattomuuden takia. Yhteydet eivät toimi, modernit pintataistelualukset ja F-35-hävittäjät kohtaavat odottamattomia ongelmia ja tietojärjestelmät takkuilevat.

Lopulta Yhdysvallat joutuu aseistamaan vanhan mutta luotettavan reservilaivastonsa, San Franciscon läheisyyteen ankkuroidun Ghost Fleetin.

 

Entisenä aktiiviupseerina en usko väitteeseen, että kenraalit käyvät edellistä sotaa.

Vaikka monella suomalaisella ajatukset sodasta vievät helposti Tuntematon sotilas -elokuvan tunnelmiin, ammattisotilaat ymmärtävät, että sodankäynti heijastaa aina sitä käyvää yhteiskuntaa.

Maataloudesta elävä yhteiskunta sotii erilaisin tavoin kuin teollinen, saati nykypäivän tietoyhteiskunnat. Teollistuminen toi mekanisoitumisen sodankäyntiin: panssarivaunut ja lentokoneet. Tietoyhteiskunta lisäsi digitaalisen informaation elementin ja laajensi sotaa kyberulottuvuuteen.

Sodan kuva ja sodassa käytettävät aseet muuttuvat ajan myötä. Tämän hetken trendi on puhua hybridisodankäynnistä sekä kyber- ja informaatiosodasta.

Ghost Fleet -kirja ilmentää hyvin nykypäivän sodan monimuotoisuutta. Maan, meren ja ilmatilan lisäksi kolmatta maailmansotaa käydään avaruudessa ja kyberympäristössä. Se miten nämä kaikki taistelutilat otetaan haltuun ja niissä pyritään sekä vaikuttamaan että puolustautumaan, lienee sotilasstrategien keskeisimpiä pohdinnan aiheita.

Todellisuudessa nykyajan maailmansota olisi todennäköisesti vielä sekavampi ja kompleksisempi kuin kirjan taistelukuvausten perusteella voi olettaa. Kirjassa ei myöskään kiinnitetä huomiota sodan poliittisuuteen ja poliittiseen päätöksentekoon, mikä on keskeinen osa sodan todellisuutta.

Pienenä heikkoutena voi pitää ydinaseiden käytön ja niiden eskalaa­tion mahdollisuuden vähäistä huomioimista. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat kaikki ydinasevaltioita.

Kolmannessa maailmansodassa myös ei-valtiollisten toimijoiden, kuten ylikansallisten suuryhtiöiden ja kyvykkäiden hakkeriryhmien vaikutus olisi todennäköisesti merkittävämpi kuin kirjassa tuodaan esille.

 

Yhdysvaltalaisten kirjoittajien läpileikkaavana teemana on teknologian kehitys ja sen merkitys sodankäynnissä.

He esittelevät laajasti ja mielenkiintoisesti nykyistä ja lähitulevaisuuden aseteknologiaa. Googlen laseilla sotilaalle avautuva laajempi taistelukenttä, ilmassa itsenäisesti lentävät aseistetut robottilennokit, V-22 Osprey -kuljetuslentokone ja 3D-tulostuksen sotateollisuudelle avaamat mahdollisuudet ovat esimerkkejä, jotka jo kuuluvat ainakin yhdysvaltalaiseen sodankäyntiin.

Mutta kirjassa otetaan aseteknologian ja sodankäynnin kehityksessä askel vielä pidemmälle. Ihmisaivoihin istutetaan mikrosiru ajatuksien ohjaamiseksi ja ihmisen tahdon muuttamiseksi sekä kuvataan bioteknologisia keinoja lisätä sotilaan suorituskykyä taistelukentällä.

Laajasta ase-esittelystä tekee erityisen kiinnostavan se, että kirjoittajien mukaan kaikki kirjassa esitellyt teknologiat ja asejärjestelmät ovat Yhdysvalloissa vähintään kehityksen asteella, suurin osa jo asevoimien vakituisessa, enemmän tai vähemmän julkisessa käytössä.

Singerin ja Colen kirjaa ei kuitenkaan voi pitää korkean teknologian ylistyspuheenvuorona, pikemminkin päinvastoin. Singer on jo ­aiemmassa Wired for War -kirjassaan todennut teknologisten innovaatioiden, etenkin robotiikan, olevan vääjäämätön kehityskulku sodankäynnin muutoksessa, mutta tällöin on osattava myös varautua tilanteisiin, joissa teknologia ei toimi tai se toimii oletetun vastaisesti.

Ghost Fleet on nostattanut (jälleen kerran) Yhdysvalloissa keskustelun siitä, onko maa liian riippuvainen Kiinassa valmistetusta teknologiasta. Kirjassa suurimman huomion saavat kiinalaiset mikrosirut, jotka eivät kuvatun kolmannen maailmansodan aikana toimikaan yhdysvaltaisissa asejärjestelmissä halutulla tavalla.

 

Kolmas maailmansota tuntuu Suomessa kaukaiselta ajatukselta, mutta ei historiaan katsomalla mahdottomalta. Tarpeetonta pelkoa ei pidä lietsoa, mutta odottamattomat käänteet ja turvallisuustilanteen nopeatkin muutokset ovat jo nyt todellisuutta esimerkiksi Ukrainassa.

Vuonna 1914 Itävallan kruununprinssin ja hänen puolisonsa murhasta alkanut tapahtumaketju johti neljä vuotta kestäneeseen ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan kynnyksellä uskottiin nopeaan ratkaisuun ja rajattuun sotaan. Toisin kävi.

Sama tilanne toistui toisessa maailmansodassa. Yhdysvaltojen ja Kiinan tämän päivän kansalliset turvallisuusstrategiat heijastavat samanlaista henkeä: itselle edullista nopeaa ratkaisua mahdollisessa sotatilanteessa.

Edes Ghost Fleet -kirjassa kolmannesta maailmansodasta ei tullut lyhyttä, ja se saa lukijan pohtimaan, onko Einstein sittenkin oikeassa neljännestä maailmansodasta.

 

Kirjoittaja Jarno Limnéll on sotatieteiden tohtori ja kyberturvallisuusalan professori Aalto-yliopistossa.

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamedissa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.