Virus, joka ei juuri muunnu

Perjantaina 15. toukokuuta tilanne oli tämä: kahdeksan vahvistettua ja kaksi todennäköistä tartuntaa, yksi epäselvä ta­paus. Tartunnan saaneista kolme oli kuollut.

Lisää vahvistettuja hantavirustartuntoja on kuitenkin odotettavissa, sillä taudin itämisaika on pitkä, kahdesta viikosta peräti kahdeksaan.

Vakavaa taudissa on korkea kuolleisuus, Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan noin 20–50 prosenttia.

Niin WHO kuin muutkin viranomaiset ovat kuitenkin toistelleet: tämä ei ole uusi pandemia. Tauti tarttuu selvästi heikommin kuin koronavirukset.

Uutta tapauksessa ei ole virus vaan sen saama huomio. Keväällä MV Hondius -laivalla levinnyt virus on täyttänyt otsikoita toukokuun alusta saakka.

Jos tartuntaketju olisi tapahtunut vaikkapa argentiinalaisessa vanhainkodissa, kansainvälinen mediahuomio tuskin olisi yhtä suurta, sanoo virologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta. Hän on tutkinut erityisen paljon juuri hantaviruksia.

Vastaavan kokoisia Andes-tyypin hantavirusepidemioita on ollut Etelä-Amerikassa ennenkin, Vapalahti huomauttaa. Erityisen hyvin tutkittu tapaus on vuosilta 2018–2019 Argentiinasta. Tartuntoja oli yhteensä 34, kuolemantapauksia 11.

Tuolloin virus levisi syntymäpäiväjuhlille kuumeisena osallistuneelta henkilöltä. Noin sadan hengen juhlissa tartunnan sai viisi ihmistä, jotka istuivat sairaan henkilön lähellä. Heistä kaksi tartutti tautia eteenpäin.

Epidemia onnistuttiin kuitenkin tukahduttamaan tehokkaasti, ja yksittäisten tartuntaketjujen pituus jäi enimmillään neljään sairastuneeseen. Eristystoimenpiteiden ansiosta virus lakkasi leviämästä.

MV Hondius -laivalla levinneestä viruksesta on jo ehditty tehdä dna-sekvensointi. Se tarkoittaa, että viruksen geenit ja niiden järjestys on analysoitu tarkkaan. Tulosten perusteella virus ei ole muuntunut merkittävästi aiempiin tautirypäksiin nähden, Vapalahti sanoo.

”Siellä on tiettyjä mutaatioita, jotka poikkeavat jyrsijöissä esiintyvästä viruksesta. Mutta näitä mutaatioita on nähty myös edellisissä epidemioissa.”

Ei siis ole odotettavissa, että nyt leviävä virus tarttuisi aiempaa herkemmin.

”Jotkin yksittäiset mutaatiot vaativat vielä selvittelyä, mutta ei mitään radikaalia.”

Hantavirukset eivät muutenkaan ole luonteeltaan erityisen nopeasti muuntuvia. Ne ovat arvioiden mukaan vähintään tuhansia vuosia vanhoja, eikä niiden ole juuri tarvinnut muuntua, Vapalahti selittää.

Syynä ovat viruksen kantajat eli jyrsijät. Hantavirus ei aiheuta niille oireita. Terveinä pysyvät jyrsijät liikkuvat ja levittävät virusta tehokkaasti.

Etelä-Amerikassa pieniä Andes-viruksen aiheuttamia epidemioita on puhjennut ainakin 1996, 1999, 2002, 2011 ja 2018–2019. Todennäköisesti Andes-virusinfektioita on kuitenkin ollut jo kauan ennen kuin virus löydettiin vuonna 1995.

”Viruksilla olisi ollut mahdollisuus muuntua paremmin ihmisestä toiseen tarttuviksi vuosikymmenten aikana, mutta ne eivät ole niin tehneet”, Vapalahti sanoo.

Miten hantavirus sitten tarttuu?

Siinä missä koronavirus tarttui väkijoukossa nopeasti, Andes-virus vaatii kohtuullisen läheistä kontaktia, Vapalahti sanoo.

Eroa on siinäkin, että koronavirus tarttui herkästi myös oireettomilta. Andes-viruksen tarttuvuus oireettomana itämisaikana on kuitenkin heikko, joskaan ei poissuljettu. Tämänhetkisen tiedon perusteella Andes tarttuu kuitenkin ennen kaikkea oireilevilta, kuten kuumeisilta potilailta.

”Siinä mielessä tämän kontrolloinnin ei pitäisi olla rakettitiedettä”, Vapalahti sanoo.

Andes tarttuu pääosin hengitysteitse, kuten monet helpommin leviävät virukset. Mikä tekee tästä siis vähemmän tarttuvan?

Eri infektiot asettuvat ihmisessä eri paikkaan, Vapalahti selittää. Esimerkiksi kausi-influenssa viihtyy ylähengitysteissä alemman lämpötilan takia. Se tarttuu herkästi, koska virus sijaitsee lähellä suuta ja nenää.

Sen sijaan esimerkiksi lintuinfluenssa tarttuu ihmiseltä toiselle vain harvoin. Se nimittäin sijaitsee syvemmällä, keuhkojen alaosissa ja keuhkorakkuloissa.

Andes-virusta löytyy myös syljestä. Sen vuoksi tarvitaan läheisempi kontakti kuin koronaviruksen kohdalla.

Aivan aukottomasti tartuntareittejä ei kuitenkaan tiedetä. Aiemmissa tapauksissa on huomattu, että osa ihmisistä tartuttaa Andes-virusta herkemmin kuin toiset.

Argentiinalaisten syntymäpäiväjuhlien tapauksessa 34:stä sairastuneesta kolme oli ”supertartuttajia”, jotka tartuttivat kukin yli neljä ihmistä. Suurin osa ei kuitenkaan tartuttanut ketään tai vain yhden tai kaksi ihmistä.

”Erittäin huonolla säkällä sitä voi olla yksittäisillä ihmisillä hengitysteissä sen verran, että tämä tarttuu yhteisen hengitysilman kautta.”

Argentiinalaisten juhlien tapauksessa viranomaiset puuttuivat tilanteeseen vasta, kun 18 tartuntaa oli vahvistettu. Silti taudin leviäminen saatiin nopeasti kontrolliin.

MV Hondiuksen tapauksessa eristäminen ja tartunnanjäljitys ovat toimineet tehokkaasti, Vapalahti sanoo.

WHO:n suosituksen mukaan karanteenin kesto altistuneille on 42 päivää.

”Näiden kontrollitoimien kanssa olisi erittäin outoa, jos tilanne ei tästä asettuisi.”

Se mikä nyt on muuttunut, on tiedonkulku. Viruksista tiedetään yhä enemmän, ja niistä myös kirjoitetaan enemmän.

Uusien tartuntaketjujen alkuvaiheessa tietoa kuitenkin vasta kerätään, Vapalahti sanoo. Samalla media levittää tietoa tartunnoista. Kun asiantuntijat vielä tutkivat tuoreita tapauksia, spekulaatiot jo jylläävät sosiaalisessa mediassa. Varsinkin, kun lähimuistissa on vuosia kestänyt pandemia.

Espanjalainen sanomalehti El País keräsi luettelon virheellisistä teorioista, joita verkossa on liikkeellä. Esimerkiksi väite, että tämä olisi alku uudelle pandemialle, on väärä. Tieteellinen todistusaineisto viruksen tarttuvuudesta ei tue tällaista oletusta.

Verkossa kirjoitetaan myös tuntemattomasta viruksesta, vaikka hantavirusta havaittiin jo 1950-luvulla Korean sodassa, jolloin se sai nimensä Hantanjoen mukaan.

Myös salaliittoteorioita on jo liikkeellä. Verkossa huhutaan tieteellisestä kokeesta tai valehdellaan, että tautiin auttaisivat d-vitamiini, sinkki tai ivermektiini.

Tällaista tietoa on levittänyt esimerkiksi yhdysvaltalainen entinen republikaaniedustaja Marjorie Taylor Greene.

Huolestuttavinta tapauksessa ei olekaan itse tartuntarypäs, Harvardin yliopiston tartuntatautien professori Paul E. Sax kirjoittaa tuoreessa mielipidetekstissään.

Häntä huolestuttaa paljon enemmän se, että Yhdysvalloista puuttuu luotettu ter­veysviranomainen. Donald Trumpin hallinto on leikannut Yhdysvaltain tartuntatautikeskus CDC:n rahoitusta merkittävästi sekä vetänyt maan pois WHO:sta.

Nyt viestintä hantaviruksesta on ollut varsin vähäistä ja epäselvää, Sax moittii. Spekulaatiot täyttävät helposti tyhjiön.

Toinen spekulaatioille altistava tekijä on, että tilannekuva vasta päivittyy. Sax varoittaa, ettei nyt kuulu lietsoa pelkoja muttei rauhoitellakaan liikaa. Liian nopeat johtopäätökset ja julkiset lausunnot voivat jälkikäteen näyttäytyä huonossa valossa, jos tilanne kehittyykin eri tavoin kuin odotetaan.

Tällainen vähentäisi entisestään luottamusta viranomaisiin.

Olli Vapalahti pitää surullisena kehitystä Yhdysvalloissa. CDC:ssä on aiemmin tutkittu hantaviruksia ansiokkaasti. Amerikkalaisten resurssit uusien infektioiden tutkimuksessa ovat olleet merkittävät.

”Ennen kaikkea rahoituksen ja kansainvälisen yhteistyön väheneminen on menetys Yhdysvalloille itselleen.”

Hänestä kansainvälinen yhteisö on toiminut hantaviruksen leviämisen suhteen kohtuullisen tehokkaasti, vaikka Yhdysvaltojen osallistuminen on ollut vähäisempää.

”Isossa kuvassa pärjäämme kyllä ilman Yhdysvaltojakin.”