Näin Putin muokkaa mielipiteitä Ranskassa: Venäjä on ”vaihtoehto” kaikelle, mikä on mennyt pieleen

Kohukirja paljastaa, ketkä toimivat Venäjän puolesta Ranskassa – ja mitä keinoja he käyttävät.

François Fillon
Teksti
Anne Kuorsalo

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

NIZZA, RANSKA – Venäläisellä hautausmaalla on Venäjän joulupäivänä, 7. tammikuuta, suorastaan hilpeä tunnelma, mutta pinnan alla elävät jännitteet.

Venäjä on ottanut hautausmaan haltuunsa kuten jo aikaisemmin Nizzan ortodoksikirkon.

Tapaukset mainitaan toimittaja Nicolas Héninin kirjassa venäläisestä Ranskasta, La France russe, joka kartoittaa Kremlin vaikuttamista Ranskassa.

Héninin mukaan Venäjä käyttää hyväksi ranskalaisen yhteiskunnan ominaisuuksia, kuten vahvan johtajan kaipuuta, autoritaarisuutta ja Yhdysvaltain-vastaisuutta. Hän havainnollistaa mainitsemalla Stéphane Blanchonnetin Vladimir Putinia ylistävän kirjan Vladimir Bonaparte Putin. Bonaparte oli Napoleonin sukunimi.

Yhdysvaltain torjuntaa Hénin vertaa Pavlovin koiran tapaisena reaktiona kylmän sodan perintöön.

Kirjan ajankohtaisuuden takaavat kevään presidentinvaalit ja myös Syyrian sota, sillä Hénin oli panttivankina Syyriassa 22.6.2013–8.4.2014.

Puolustusministeri Jean-Yves De Drian varoitti lehtihaastattelussa tammikuun alussa, miten Ranskan vaaleihin voisi kohdistua Yhdysvalloissa nähdyn kaltaista hakkerointia.

 

Ranskassa on herättänyt huomiota Nicolas Héninin paljastus, miten karkeasti Putin puhui Ranskan presidentti Nicolas Sarkozylle herrojen ensimmäisessä tapaamisessa G8:n kokouksessa Saksassa vuonna 2007.

Kirjan mukaan Sarkozy otti esiin muun muassa ihmisoikeudet ja Putin vastasi kysymällä: ”Joko lopetit.”

Sen jälkeen Putin vertaili käsiään yhteen liittäen ja levittäen, miten pieni on Ranska ja kuinka suuri Venäjä.

Sitten Putin ilmoitti murskaavansa Sarkozyn, jos hän jatkaa tähän malliin.

Jos taas Srakozy muuttaisi tyyliä, Putin voisi tehdä hänestä Euroopan kuninkaan.

Televisiossa on näytetty, miten poissa tolaltaan Sarkozy oli kokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa. Kertomus pistää ihmettelemään, miten huonosti Ranskan johdossa on tunnettu KGB:n toimitapoja.

Suomalaisyhteys Kansallisen rintaman saamassa Venäjä-rahoituksessa.

Presidentinvaalien kahdella pääehdokkaalla on hyvät suhteet Kremlin isäntään.

Tosin entisen pääministerin François Fillonin piti joulukuussa käydä Berliinissä vakuuttamassa muille Euroopan oikeistojohtajille, etteivät hänen välinsä Putiniin ole henkilökohtaiset vaan pelkästään virkaan liittyneitä.

Oikeistopopulistisen kansallisen rintaman FN:n johtaja Marine Le Pen taas on joutunut pyytämään vaalirahaa isältään Jean-Marie Le Penilta, jonka kanssa hän on pahoissa riidoissa.

Lehdissä on toki kerrottu, kuinka Marine Le Pen olisi luvannut tunnustaa Krimin osaksi Venäjää, jos saisi Moskovasta 30 miljoonan euron vaalituen. Le Pen on Krimin valtauksen jo hyväksynyt, mutta FN on kiistänyt tiedon rahoista.

FN sai vuonna 2014 lähes 10 miljoonan euron vaalilainan venäläispankilta, joka on kaatunut. Venäjän oppositioita tukeva verkkosivu on kertonut Venäjän viranomaisten selvittävän, onko velka maksamatta.

Hénin kytkee kyseisen FN-lainan antaneen pankin suomalaisille tuttuun mieheen ja Suomen kansalaiseen Gennadi Timtšenkoon, yhteen Putinin miljardööriystävistä.

Kirjassa todetaan, että FCRB-lyhenteellä tunnettu pankki First Czech Russian Bank oli lainaa myönnettäessä Stroitransgazin tytäryhtiö. Emosta omisti 80 prosenttia Volga Group, joka on Timtšenkon hallussa.

Timtšenko nousee kirjassa esiin muuallakin, muun muassa ranskalaisen öljy-yhtiö Totalin kumppanina ja Louvressa pysyvästi esillä olevan venäläisen ikonikokoelman mesenaattina.

Ranska on palkinnut Timtšenkon Kunnialegioonan kunniamerkillä.

 

Venäjä vetoaa Héninin mukaan Ranskan vanhoillisiin arvoilla, liikemiehiin markkinoiden mahdollisuuksilla, sotilaisiin taistelulla islamilaista terrorismia vastaan ja vasemmistoon yleensä vallitsevan järjestelmän vastustamisella.

Kuvion sisäisillä ristiriitaisuuksilla ei ole väliä, koska joukkoja yhdistää unelma ”vaihtoehdosta”.

Venäläisessä verkostossa operoi Ranskassa yli 100 erilaista yhdistystä. Keskeinen toimija on Héninin mukaan Ranskalais-venäläinen dialogi -niminen järjestö. Sen avainhenkilö on Ranskan parlamentin jäsen Thierry Mariani, joka on parlamentin Venäjän ystävien ryhmän varapuheenjohtaja.

Keskustaoikeistolaiseen Tasavaltalaisten puolueeseen kuuluva Mariani on luonnollisesti käynyt Krimillä. Tammikuun alussa hän vieraili kahden muun kansanedustajan kanssa Damaskoksessa tapaamassa Syyrian presidentti Bašar-al-Assadia.

Hénin viittaa siihen, miten Ranskan tiedustelu epäilee ystävyysdialogia yhteyksistä Venäjän vakoiluun.

Ryhmässä häärii myös prinssi tai venäläisittäin ruhtinas Aleksandr Troubetskoi, joka polveutuu Ranskaan vallankumouksen jälkeen paenneista emigranteista.

Venäjä ei kirjan mukaan ole kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan emigranttien pääjoukkoa ja aivan samoin nyttemmin Ranskaan muuttaneiden enemmistö vierastaa Kremlin tapoja.

Hénin korostaa, ettei vanhoissa emigranttipiireissä yleensä luoteta siihen, että KGB:n entisistä agenteista on kuoriutunut uskovaisia.

Erikseen mainitaan, kuinka Venäjän kirkon nykyinen patriarkka Kirill toimi 1970-luvulla KGB:n agenttina.

Lisäksi esimerkiksi juuri Nizzan ortodoksikirkon ja hautausmaan otto Venäjän valtion haltuun niitä hoitaneilta yhdistyksiltä on suututtanut.

Venäjällä näin toimivat ihmiset olisivat vankilassa.

Vaikuttamisessa keskeinen rooli on Venäjän Ranskan-lähettiläällä Aleksandr Orlovilla, josta Le Monde kirjoittaa otsikolla Tsaari Pariisissa.

Héninin mukaan lähettiläs käyttää hyväkseen muun muassa kielitaitoaan ja ranskalaisten romanttista suhdetta Venäjään. Orolovilla on aikaa toimia monilla rintamalla.

Kirjassa lainataan Orlovin lausuntoa, kuinka Ranskan itsenäisyyden aste riippuu sen Venäjän suhteiden laadusta.

Toinen keskeinen venäläisvaikuttaja on liikemies Konstantin Malofejev. Hän on lähellä ortodoksista kirkkoa ja sponsoroinut muun muuassa valkoisten puolella vallankumousta vastaan 1917 taistelleiden venäläisten jälkeläisten matkan Krimille Sevastopoliin 2010.

Malofejev tunnetaan niin ikään Ukrainan separatistien tukijana.

Hénin kertoo Malofejevin oudoista liiketoimista ranskalaisten yritysten kanssa. Samoin lainataan huhuja, joiden mukaan Malofejev olisi rahoittanut Pariisin uutta ortodoksikirkkoa. Se valmistui viime vuoden lopulla Eiffelin tornin lähelle Seinen rantaan.

 

Nicolas Hénin muistuttaa johtopäätöksissä, mitä tapahtuisi, jos Venäjällä olisi vastaavasti Ranskan puolesta toimivia venäläisiä: he olisivat vankilassa.

Kirjailija vinoilee myös sille, miten joukko kokee Yhdysvallat ja EU:n Ranskan itsenäisyyden keskeisinä esteinä mutta on valmis suostumaan Moskovan holhoukseen.

Kirjassa kuvataan käytännön vaikuttamistyössä mukana olevien lisäksi mekanismeja, joihin operaatiot nojaavat.

Hénin kertoo ohimennen, kuinka Venäjän vastaisiin mielenosoituksiin osallistuneita nuoria venäläisnaisia olisi uhkailtu.

Kun maat yleensä pyrkivät esittelemään myönteistä vetovoimaansa, Venäjä käyttää toisenlaisia psykologisia taktiikkoja. Hénin lainaa entistä neuvostoagenttia Juri Bezmenovia, jonka mukaan masentunut ja itseluottamuksensa menettänyt ihminen ei pysty arvioimaan, onko informaatio totta.

Tällaiselle henkilölle faktat eivät merkitse mitään.

Esimerkkinä typeryydestä kirjassa kerrotaan ranskalaisesta Bysantin tutkijasta, joka kutsuttiin Venäjälle.

Hänet otettiin vastaan komeasti ja tapaamisia oli tärkeiden henkilöiden kanssa. Lisäksi tutkijan kirjat luvattiin julkaista Venäjällä. Matkan tehnyt palasi hehkuttaen, miten Ranskalla on nyt tarjolla historiallinen tilaisuus, kun Venäjä on pettynyt saksalaisiin.

Hénin lainaa puolustusministeriön edustajaa, jonka mukaan osa tutkijoista on hyviä pikkusotilaita. Tätä joukkoa hyödynnetään kirjan mukaan rahan lisäksi imartelulla, pelottelulla, kiristämällä ja henkilön tasapainoa horjuttamalla.

Putinia mainostettiin patrioottina, kristittynä ja islamismin vastustajana.

Monet ranskalaisyritykset, kuten vaikkapa Pariisin uuden kirkon rakennusurakan hoitanut Bouygues, ovat menestyneet hyvin Venäjän markkinoilla. Samoin tulosta on tehnyt kauppaketju Auchan.

Ranskan sähköyhtiön EDF:n entistä toimitusjohtajaa Henri Progliota kirja kuvaa Venäjän Rosatomin yhdeksi parhaista lähettiläistä.

Varsinainen jättikauppa Venäjän ja Ranskan välillä oli presidentti Sarkozyn aikana sovittu lentotukialusten myynti. Kahden Mistral-luokan aluksen luovuttaminen peruttiin Itä-Ukrainan sodan myötä.

Héninin mukaan kauppaneuvottelut paljastivat Ranskan puolustuksesta vastaavien tahojen erimielisyydet, sillä osa vastusti hanketta.

Venäläisten anteliaisuudella Mistraleista neuvoteltaessa ei sen sijaan ollut rajoja. Viikkolehti Le Pointiin tukeutuen kerrotaan, millaisen junailun jälkeen Venäjän asekaupoista vastaavan Rostekin johtaja Sergei Tšemezov palkittiin Kunnialegioonan kunniamerkillä. Samalla mainitaan herran hoitelemat neljän prosentin komissiopalkkiot.

 

Venäjän nettivaikuttamista kirja käsittelee lyhyesti, mutta lainaa venäjänkielistä somea tarkasti seuraavaa henkilöä.

Tämän mukaan Ranskassa on somessa operoivien lisäksi poliitikkoja ja toimittajia, joiden käyttämät ilmaisut seuraavat reaaliajassa Moskovan puhetapaa.

Mediavaikuttajista Hénin mainitsee viikkolehti Valeurs actuellesin, suomeksi Ajankohtaiset arvot, päätoimittajan Yves de Kerdrelin. Äskettäin lehden kansikuvassa oli Putin, jota mainostettiin patrioottina, kristittynä ja islamismin vastustajana ja Ranskan presidentti François Hollanden painajaisena.

Valeurs actuelles järjestää ensi kesänä geopolitiikan asiantuntijan vetämän lukijamatkan ”ikuiselle Venäjälle”.

Vaikka Ranska on Héninin mielestä vaikuttamiselle altis maata vaivaavan poliittisen ja taloudellisen kriisin vuoksi, Kremlin menestys ei ole ollut kovin laajaa. Todisteena on mielipidemittaus, jonka mukaan 85 prosenttia ranskalaisista ei luota Putiniin.

 

Nicolas Hénin, La France russe, Enquête sur les réseaux Poutine. Fayard, 2016. 324 sivua.