Kiina harjoittaa Euroopassa ”hajoita ja hallitse” -strategiaa, ja Pekingissä saatiin tästä juuri tuore esimerkki
Ranskan presidentti ja Euroopan komission puheenjohtaja matkustivat yhdessä Kiinaan. Tarkoitus oli korostaa EU:n yhtenäisyyttä. Komission puheenjohtaja jätettiin kuitenkin paitsioon.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti maaliskuun lopulla ensimmäisen todellisen linjapuheensa Kiina-politiikasta.
Kiina toimii kotimaassaan yhä ahdasmielisemmin ja maailmalla yhä määrätietoisemmin, von der Leyen paalutti. EU:n tulisi olla ”rohkeampi” Kiinan suhteen.
”Meidän on tunnistettava, että maailma ja Kiina ovat muuttuneet merkittävästi viimeisen kolmen vuoden aikana.”
Euroopan päättäjät törmäsivät autoritäärisiin maihin liittyviin poliittisiin ja taloudellisiin riskeihin helmikuussa 2022. Nyt, reilu vuosi Venäjän täysmittaisen hyökkäyksen jälkeen, sodan pidemmän aikavälin vaikutukset alkavat näkyä.
Yhdysvalloissa herättiin Kiinan kaupallisen ja sotilaallisen vaikutusvallan kasvuun jo presidentti Barack Obaman kaudella. Donald Trumpin noustua presidentiksi maiden välinen nokittelu yltyi suoranaiseksi kauppasodaksi.
Trump oli erityisen huolestunut Yhdysvaltojen Kiina-kaupan alijäämästä ja lätki kiinalaisille tuotteille tuntuvia tuontitulleja. Teknologiajätti Huawein tuotteet asetettiin kieltolistalle. Kilpailu on jatkunut myös Joe Bidenin kaudella.
Yhdysvallat on jo vuosia pyrkinyt saamaan Euroopan samalle tiukalle linjalle. Ajattelemaan, että Kiinan vakoilu ja Huawei ovat merkittäviä uhkia.
EU:ssa on kuitenkin harattu vastaan. Kiina on jakanut unionia: osa jäsenmaista on ollut haluttomia luopumaan Kiinan valtavista taloudellisista mahdollisuuksista. Esimerkiksi Saksalle kauppa Kiinan kanssa on äärimmäisen tärkeää.
Lisäksi kiinalaisia yrityksiä ja valtiollisia toimijoita on ollut vaikea erotella. Pelkona on, että länsimaisten yritysten mahdollisuuksia Kiinan markkinoilla rajoitetaan, mikäli ongelmiin puututaan.
Kiina on kieltäytynyt tuomitsemasta suoraan Venäjän hyökkäyssotaa. Talven mittaan ilmeni merkkejä maiden lähentymisestä entisestään. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu on toistuvasti varoitellut Kiinan valmistelevan jopa asetoimituksia Venäjälle. Jatkokaudelle valittu Kiinan presidentti Xi Jinping matkusti maaliskuussa Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinia.
”Kiinalla on kirkkaana mielessä kysymys siitä, kuka voittaa suuren pelin kansainvälisen järjestyksen herruudesta. Kiina tavoittelee moninapaista maailmaa, ja pyrkii ennen kaikkea heikentämään Yhdysvaltojen asemaa”, kuvailee Suomen Kuvalehdelle Grzegorz Stec, Kiinaan keskittyvän Merics-ajatushautomon analyytikko, joka seuraa EU:n Kiina-politiikkaa.
”Tästä voi seurata paljon isompi häiriö kuin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Asia on vahvasti myös Euroopan päättäjien mielessä. Miten meidän tulisi varautua?”
Vielä vuodenvaihteessa EU ja Yhdysvallat riitelivät voimakkaasti vihreän teknologian tukipaketeista. Venäjän ja Kiinan lähentymisen myötä osa Eurooppaa on nyt kääntymässä Yhdysvaltojen kannalle. Muutosta ei aja vähiten komission puheenjohtaja von der Leyen, joka teki keväällä näyttävän vierailun Washingtoniin.
Myös vuosikausia vapaakaupan airuena toiminut Hollanti ilmoitti maaliskuussa rajoittavansa kehittyneen mikrosiruteknologian vientiä Kiinaan. Päätös seuraili Yhdysvaltojen toiveita ja esimerkkiä.
Saksassa hallitus on estämässä kiinalaisten Huawein ja ZTE:n toimittamien laitteiden käytön kriittisissä osissa 5G-verkkoja. Päätös olisi täyskäännös aikaisempaan linjaan.
Kiinalaisen TikTok-somealustan käyttöä on rajoitettu EU:n ja useiden jäsenmaiden virkamiesten piirissä.
”Kiinalla on kirkkaana mielessä kysymys siitä, kuka voittaa suuren pelin kansainvälisen järjestyksen herruudesta.”
Grzegorz Stec
Kiina on pyrkinyt jo pitkään toteuttamaan Euroopassa ”hajoita ja hallitse” -strategiaa.
”On hyvä muistaa, ettei Peking välttämättä ole onnistunut mestarillisesti omissa suunnitelmissaan, vaan EU-jäsenmaat luovat jakolinjat usein ihan itse”, Grzegorz Stec sanoo.
Pääsiäisen alla Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja komission puheenjohtaja von der Leyen vierailivat yhdessä Pekingissä. Tarkoitus oli korostaa EU:n yhtenäisyyttä.
Von der Leyen jätettiin Pekingissä kuitenkin paitsioon. Macron otettiin vastaan suurin elkein punaisia mattoja pitkin. Presidentti Xi Jinping kestitsi häntä isännöimällään juhlaillallisella. Komission puheenjohtaja joutui tyytymään tavallisiin saapumisauloihin sekä yksin pidettyyn pressitilaisuuteen EU:n omissa tiloissa.
Paluulennolla Macron antoi haastattelun, jossa sävy oli hyvin erilainen kuin von der Leyenin linjapuheessa.
EU:n tulisi Macronin mukaan rakentaa itsestään Kiinan ja Yhdysvaltojen välille kolmatta supervaltaa omilla ehdoillaan. EU:n pitäisi esimerkiksi luoda oma Taiwan-strategia, joka ei olisi riippuvainen Kiinasta tai Yhdysvalloista.
Presidentti Macronin mukaan ”pahinta”, mitä Eurooppa voisi tehdä, olisi ”ottaa mallia Yhdysvaltojen agendasta”, joka on suunnattu Taiwanin puolustamiseen.
Satamat ovat olleet kiinalaisten investointien keihäänkärkiä Euroopassa. Vuosaarenkin satamassa Helsingissä Kiinan valtion sijoitusyhtiö CIC (China Investment Company) omistaa logistiikkakeskuksen ja satamaoperaattoreita palvelevan Vuosaari Service Centerin.
Suomessa on pitkään suhtauduttu myönteisesti Kiinaan ja keskitytty kaupankäynnin mahdollisuuksiin, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen sanoo.
Eurooppaan ja Suomeen on toivottu kiinalaisia investointeja.
”Kun tutkijat yrittivät nostaa esiin mahdollisia, esimerkiksi riippuvuuksiin liittyviä riskejä, niin ei se viesti kauheasti kiinnostanut”, Sinkkonen kuvailee.
Suomi ei ole esimerkiksi erikseen nimellä kieltänyt Huawein tai ZTE:n laitteiden käyttöä 5G-verkoissaan, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi. Vuonna 2020 päivitettyyn sähköisen viestinnän lainsäädäntöön on kuitenkin kirjattu, että kansallista turvallisuutta uhkaava verkkolaite voidaan poistaa verkosta – myös takautuvasti.
Ongelma on, että Kiina-riippuvuudet ovat syvällä. Esimerkiksi vihreille teknologioille elintärkeät harvinaiset maametallit tulevat käytännössä kaikki Kiinasta. Samoin kestomagneetit, joita käytetään tuulivoimaloiden turbiineissa ja sähköautoissa.
”Etenkin tietyt korkean teknologian tuotteet ovat sellaisia, että niiden valmistukseen ei löydy Euroopassa oikein korvaavaa tuotantoa”, Sinkkonen toteaa.
Ulkoministeriö julkaisi maaliskuun alussa Suomen Kiina-riippuvuuksia perkaavan selvityksen. Siinä ollaan huolissaan Kiinan reilusti kasvaneesta osuudesta Suomen tuonnissa. Esimerkiksi matkapuhelimet, tietokoneet, monet muut sähkölaitteet, akut ja paristot tulevat valtaosin Kiinasta.
”Vaikka riippuvuuksista haluttaisiin eroon, se ei ole käytännössä mahdollista ainakaan nopeasti”, Sinkkonen kuitenkin arvioi.
Hän peräänkuuluttaa keskusteluun konkretiaa ja realismia. Mikäli riippuvuuksia halutaan vähentää, pitäisi puhua myös seurauksista. Mitä kaikki maksaa tai halutaanko esimerkiksi suomalaiseen mökkimaisemaan kaivoksia.
Toimet Kiinaa vastaan eivät kuitenkaan ole helppoja, muistuttaa yli 35 vuotta liiketoimintaa Aasiassa ja Kiinassa harjoittanut Thomas Zilliacus. Toimintakenttä on hyvin erilainen. Kiinalaiselle kulttuurille on esimerkiksi keskeistä pelko kasvojen menetyksestä.
”Julkisesti ketään ei oikein saa kritisoida. Se hankaloittaa muutoksen ajamista esimerkiksi dialogin kautta”.
Zilliacus huomauttaa Suomen olevan myös niin pieni toimija, että vaikka Kiinassa yritettäisiinkin sooloilla, vaikutuksia tuskin huomattaisiin.
”Ja jos Suomi tekee sellaisia toimia, joista Kiinassa pahastutaan, niin silloin Kiinan epäsuosio kohdistuu pelkästään Suomeen ilman EU:n puskuria”.
Suomen kannattaakin sekä Zilliacuksen että Sinkkosen mielestä olla aktiivinen osa yhteistä eurooppalaista rintamaa.
Samalla Zilliacus pitää aivan selvänä, ettei Suomen tai Euroopan etujen mukaista ole olla riippuvaisia mistään maasta – ja vähiten sellaisista, joissa järjestelmä on autoritäärinen.
”Ja autoritäärinen Kiina nimenomaan on. Asetamme itsemme hyvin vaaralliseen tilanteeseen, mikäli annamme riippuvuuksien kehittyä ja olla.”
EU:n rooli maailmassa on vahvistunut Ukrainan kriisin seurauksena. Näin arvioi Suomen EU-edustuston päällikkö, suurlähettiläs Markku Keinänen Suomen Kuvalehdelle Brysselissä.
Keinäsellä on näköalaa Euroopan unioniin. Hän oli jo 1990-luvulla mukana Suomen jäsenyysneuvotteluissa ulkoministeriön nuorena virkamiehenä. Nyt Keinänen keskustelee jatkuvalla syötöllä muiden EU-suurlähettiläiden kanssa unionin päätöksistä ja valmistelee kompromisseja ministeritasolle.
Mitä EU:n asemasta maailmassa ajatellaan nyt Brysselissä?
”EU:n geopoliittinen rooli on tullut vahvasti keskusteluun. Keskustelu on painottunut kuitenkin vielä paljolti Ukrainan sotaan ja Venäjään ja tämän sodan vaikutuksiin”, hän arvioi.
”Mutta Kiinan tilannetta seurataan tarkasti”.
Keinänen muistuttaa, että Venäjä-pakotteilla ei olisi lähellekään niin suurta merkitystä, ellei EU olisi löytänyt yhteistä linjaa niin nopeasti ja ollut asettamassa niitä. Muiden Venäjä-kauppa kun on paljon pienempää.
”Lisäksi EU rahoittaa nyt aseita ja aseiden hankintaa Ukrainaan. Kuka olisi voinut uskoa puolitoista vuotta sitten?”
Osaltaan myös komissio ja von der Leyen ovat ottaneet isomman roolin, joskin yhä olemassa olevien toimivaltojen puitteissa.
”Aina on puhuttu siitä, että kenelle soitetaan, jos esimerkiksi Biden tavoittelee EU:ta. Minusta hän soittaa nyt epäilemättä von der Leyenille”, Keinänen arvioi.
Geopoliittisen roolin voimistuminen näkyy siinäkin, miten Ukraina pääsi sodan seurauksena nopeasti EU:n jäsenkandidaatiksi. Keinänen huomauttaa, miten vielä viime keväänä kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan sellaista.
Sota on myös herätellyt unionia. Euroopassa on jouduttu havaitsemaan, ettei sen narratiivi ole purrut etenkään Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.
Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaista 141 on saatu vaivoin tukemaan vaadetta Venäjän vetäytymisestä Ukrainasta. Venäjä-vastaisiin pakotteisiin on liittynyt 53 maata. YK:hon kuuluu 193 maata.
”Brysselissä kysellään nyt, että miten tämä voi olla mahdollista, kun samalla olemme esimerkiksi Afrikan suurin kehitysavun antaja”, Keinänen kuvailee.
Teollisuuspolitiikka on keskeinen osa globaalia valtataistelua. Maailmassa käydään kiristyvää kilpailua siitä, missä tulevaisuuden teknologiat valmistetaan. Ilman menestyvää taloutta ei ole voimaa.
Kiina julkaisi jo vuonna 2015 ”Made in China 2025” ja ”Uusi silkkitie” -strategiansa. Tuolloin Euroopassa uskottiin vielä täysin palkein vapaakaupan voimaan.
Nyt äänensävy on muuttunut. EU:ssa on tehty viime kuukausina aloitteita mikrosirujen tuottamiseksi ja kriittisten raaka-aineiden omavaraisuuden sekä nollapäästöisen energian lisäämiseksi.
Ranskalaisille se tarkoittaa voimakasta kotimaisen tuotannon tukemista sekä löysää valtiotukipolitiikkaa. Saksa on kriisien paineessa myöntynyt näihin.
Kilpailtuihin sisämarkkinoihin nojaavat pienemmät jäsenmaat, Suomi mukaan lukien. Ne ovat tähän saakka onnistuneet torjumaan pysyvämmät uudistukset vaatimalla esimerkiksi valtiontukisäädöksiin vain määräaikaisia ja tarkkarajaisia muutoksia.
Paine kuitenkin jatkuu.
Suomen seuraava hallitus joutuneekin pohtimaan jo kesäkuun huippukokouksessa suhtautumistaan niin kutsuttuun ”suvereniteettirahastoon ”. EU-komissiosta odotetaan esitystä rahastosta, jolla on tarkoitus tukea eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja vihreää siirtymää.
Mikäli EU haluaa olla vakavasti otettava globaali toimija, se edellyttää rahaa ja jopa muutoksia EU:n budjettiin. Niin myös Ukrainan tukeminen.
Yhdysvallat ja Kiina ajautuvat ennemmin tai myöhemmin jonkinasteiseen yhteenottoon, arvioi Merics-ajatushautomon Grzegorz Stec.
”Auki on, että missä muodossa yhteenotto tulee ja millainen laskeuma siitä syntyy”.
Euroopan on entistä selkeämmin valittava puolensa. Stecistä on selvää, että Eurooppa löytää itsensä lopulta Yhdysvaltojen rinnalta. Mutta tämä ei poista sitä, etteikö EU:sta löytyisi silti tulevaisuudessakin Kiina-kauppaan myönteisemmin suhtautuvia jäsenmaita. Kyse on siitä, miten tilanteessa onnistutaan navigoimaan.
”Siihen asti pohditaan, miten tehdä Kiinan kanssa niin paljon kauppaa kuin mahdollista, mutta samalla vähentää riippuvuuksiin liittyviä riskejä. Luvassa on paljon sielun tutkistelua siitä, miten voimme vahvistaa omaa kyvykkyyttämme.”
Tämä tarkoittaa, että EU:ssa jatketaan lähitulevaisuudessa vääntöä ”strategisen autonomian” todellisesta tarkoituksesta: miten riippuvuuksia vähennetään konkreettisesti? Kiinnostava kysymys on myös, mikä on Kiinalle uiguurivainojen takia asetettujen, joskin kevyiden pakotteiden tulevaisuus.
Maaliskuun lopulla EU päätti keinoista, joilla yritetään suojata jäsenmaita ulkovaltojen epäsuosiolta. Unioni voisi kohdistaa esimerkiksi talouspakotteita Kiinaa vastaan, mikäli eurooppalaiset toimijat kärsivät epäreilusta kohtelusta.
Riskien vähentäminen suhteessa Kiinaan ottaa myös aikaa. Samalla Pekingissä kamppaillaan korona-ajan jälkipyykin ja pitkän aikavälin taloushaasteiden kanssa, huomauttaa Elina Sinkkonen. Kiina tuskin haluaa aivan lähitulevaisuudessa kiihdyttää kiistoja Yhdysvaltojen ja Euroopan kanssa.
”Tällä hetkellä isompi muutos näkyy länsivaltioiden suhtautumisessa Kiinaan kuin Kiinan toiminnassa.”
Kysymys on myös moraalinen. Thomas Zilliacus päätti vetää oman osuutensa pois Kiinan Harbiniin suunnitteilla olleesta talviurheilukaupungista sen jälkeen, kun maa ei suostunut tuomitsemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Kyseessä on miljardiluokan hanke.
Zilliacus katsoo, ettei asiassa pitäisi olla keskusteltavaa. On moraalisesti selkärangatonta olla tuomitsematta hyökkäyssotaa, joka kohdistuu pääasiassa siviiliväestöön.
”Silloin mielestäni on ihan oikein, että reagoimme. Minä itse olen ainakin tähän lopputulokseen tullut.”