Pitäkää tunkkinne, autonne, tietokoneenne, t-paitanne, alusvaatteenne, lenkkitossunne, leipäveitsenne...

Uiguurikirjailijan Suomen-vierailu oli viimeinen pisara. Toimittaja Jukka Heinonen päätti aloittaa yhden hengen Kiina-boikotin.

Kiina
Teksti
Jukka Heinonen
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Maljani täyttyi, kun näin uiguuri Nury Turkelin Helsingin kirjamessuilla lokakuussa.

Yhdysvaltoihin muuttanutta ihmisoikeusaktivistia haastateltiin hänen kirjastaan, joka kertoo uiguurien kurimuksesta Kiinalle kuuluvassa Xinjiangissa. Pakkoaborteista, kidutuksista, kameravalvonnasta. Ja siitä, että maakunnan 12 miljoonan ­uiguurista yli miljoona on komennettu uudelleenkoulutusleireille.

Turkel kertoi, ettei hän päässyt viime keväänä isänsä hautajaisiin. Eikä ole voinut halata äitiään kahdeksaantoista vuoteen.

Kiinan epäkohdat olivat minulle toki entuudestaan tuttuja. Kun matkustin maassa vuonna 1995 viisi viikkoa reppu selässä, kohtasin tylyjä virkailijoita, pikkumaisia sääntöjä ja demokratiamielenosoituksiin osallistuneen alakuloisen toimittajan, joka kertoi saavansa neljä viidesosaa tuloistaan lahjuksina.

Xi Jinpingin vuonna 2012 alkaneella valtakaudella Kiinan kehitys on kääntynyt entistäkin huonompaan suuntaan.

Kun Venäjä viime helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, Kiina ei tuominnut sitä.

Elokuussa Kiinan sotalaivat, lentokoneet ja lennokit pitivät merellä ja sen yllä sotaharjoituksen, jossa ne jäljittelivät hyökkäystä Taiwanin saarelle.

Syyskuussa Kiina osallistui Venäjällä sotaharjoitukseen. Lokakuussa pidettiin kommunistisen puolueen kokous, jossa Xi nöyryytti edeltäjäänsä ja sementoi yksinvaltansa.

Eikä siinä kaikki. Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että leireille komennetuista uiguureista sadattuhannet elävät vankeudessa. Kun Xinjiangissa korjattiin puuvillaa vuonna 2020, BBC:n näkemän raportin mukaan jopa puoli miljoonaa maakunnan asukasta komennettiin pakkotyöhön.

Xinjiangissa tuotetaan yli viidesosa maailman puuvillasta, ja arviolta joka viides maailmassa myytävä puuvillavaate voi linkittyä Kiinan uiguureilla teettämään pakkotyöhön. Lisäksi uiguurit on pakotettu valmistamaan myös teollisuustuotteita.

Merkit ovat samat kuin 1930-luvun lopulla. Kiina harjoittaa etnistä puhdistusta ja uhkuu valloitushalua.

Hälyttävintä on se, että Kiina on nyt taloudellisesti vahvempi kuin Saksa tuolloin.

Kuunneltuani Messukeskuksessa puoli tuntia Nury Turkielia päätin tehdä sen ainoan asian, jolla tavallinen kansalainen voi vaikuttaa Kiinaan: ryhtyä välttämään kiinalaisia tuotteita.

”How to boycott China?” Yksi ensimmäisistä Google-haun tuloksista vie yhdysvaltalaisen Change.orgin sivustolle, jossa noin 10 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen boikotoida Kiinaa. Se on vähän siihen nähden, että sivuston suosituimmat vetoomukset ovat keränneet miljoonia allekirjoituksia.

Esiin nousee myös amerikkalaisia nettisivuja, joiden avulla voi tarkistaa, onko jokin tietty tuote valmistettu Kiinassa.

Sivut ovat kotikutoisen oloisia. Yksi ei kerro taustastaan mitään. Toisen on perustanut yksityishenkilö, joka pyytää lahjoituksia ylläpitokuluihin. Kun kävijä klikkaa saitin ei-kiinalaisia tuotteita, hän päätyy Amazonin verkkokauppaan. Sivun omistaja saa ostoksista rojaltin.

Kiinan boikotointiin erikoistunutta järjestöä ei tahdo löytyä. Se on yllättävää, sillä maailmassa on tuoreita esimerkkejä boikoteista, joilla on ollut vaikutusta.

Israelin boikotoimista on vuodesta 2005 johtanut palestiinalainen BDS-liike, jonka taustalla on kolmekymmentä järjestöä. Liike nostaa meriitikseen muun muassa sen, että ranskalainen telejätti Orange on poistunut maasta. Toinen asia on se, onko BDS horjuttanut lainkaan Israelin politiikkaa.

Vuonna 2009 Yhdysvalloissa käynnistettiin Uzbekistanin puuvillantuotantoon kohdistunut boikotti, koska maassa komennettiin vuosittain miljoona ihmistä sadonkorjuuseen vastoin tahtoaan. Kampanjaan liittyi yli 300 kansainvälistä vaatebrändiä ja kauppaketjua. Maaliskuussa 2022 boikotti julistettiin päättyneeksi. Uzbekistan oli luopunut pakkotyöstä.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, räkätin muiden tavoin, että kuluttajan on helppo boikotoida venäläisiä tuotteita. Mistään ei tarvitse luopua.

Kiinan kohdalla on toisin, sillä sen bruttokansantuote on kymmenen kertaa Venäjää suurempi. Nykyään Kiina on maailman toiseksi suurin talous, ja on arvioitu, että 2030-luvulla se vie Yhdysvalloilta kärkipaikan. Jokainen puhelimia, tietokoneita, leluja, pelejä tai urheiluvälineitä hankkinut on kokenut omakohtaisesti sen, kuinka vahvasti Kiinan viennissä korostuvat kulutustavarat.

Vuonna 2021 Kiinan osuus EU-alueen tuonnista oli 22 prosenttia. Kymmenen viime vuoden aikana kiinalaisten tavaroiden virta Euroopan unioniin on lähes kaksinkertaistunut.

Kiina on noussut maailman tehtaaksi useasta syystä. Työvoima on suhteelliseen huokeaa, ja sen osaaminen nousee vuosi vuodelta. Lisäksi Kiinan 1,4 miljardia asukasta muodostaa maan teollisuudelle valtavan kotimarkkinan.

Maan asemasta kertoo ehkä eniten se, että maailman kymmenestä suurimmasta satamasta seitsemän sijaitsee Kiinassa.

Isälläni oli Volvo 244 DL vuosimallia 1975, jonka hän myi minulle 1980-luvun lopulla. Ajoturvallisuuden edelläkävijänä tunnettu leveäpuskurinen autoni jätti käytettynäkin opiskelijaan pysyvän jäljen ruotsalaisesta laatutyötä.