Isisin perustama kalifaatti haluaa laajeta Lähi-idän ainoaksi valtioksi

Muinaiset kalifaatit olivat sivistyskeskuksia. Nykyinen on rikas ja ahdasmielinen.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Muistatteko ilkeän suurvisiiri Ahmed Ahneen, joka halusi kalifiksi kalifin paikalle? Goscinnyn ja Tabaryn sarjakuvakirjoissa Bagdadin hyvä kalifi Harun al-Pullah veti lopulta aina pitemmän korren viekkaasta kulttihahmosta.

Tosielämä on tuhannen ja yhden yön satuja ihmeellisempää. Alue, jota sarjakuvakalifin esikuva Harun al-Rashid 800-luvulla hallitsi laajenevan islamilaisen maailmanvallan henkisenä ja poliittisena johtajana, sai uuden kalifin sunnuntaina 29. kesäkuuta, muslimien pyhän paastokuukauden ramadanin ensimmäisenä päivänä.

Kalifi Ibrahim on tähän asti tunnettu nimellä Abu Bakr al-Baghdadi. Hän johtaa ääri-islamilaisten sunnikapinallisten asemiesjoukkoa Isisiä, joka on viime viikkoina valloittanut ällistyttävän nopeasti suuria alueita Irakin länsi- ja pohjoisosissa. Se ilmoittaa nyt yhdistäneensä ne tähänastisiin tukialueisiinsa Syyrian pohjois- ja itäosissa.

Isis kutsuu valtaamilleen alueille perustamaansa kalifaattia yksinkertaisesti ”Islamilaiseksi valtioksi” ja kalifi Ibrahimia Kalifi Ibrahim ”muslimien johtajaksi kaikkialla”.

 

Isis haluaa hävittää valtioiden rajat Välimereltä Persianlahdelle ja luoda Lähi-itään yhtenäisen, Koraaniin ja sen jyrkimpiin ja vanhoillisimpiin tulkintoihin perustuvan ääri-islamilaisen valtion.

Näin se pyrkii suoraan kalifaatiksi kalifaatin paikalle.

Khalifa-sana tarkoitti islamin alkuaikoina uskonnon perustajan profeetta Muhammadin perillistä ja seuraajaa – sekä yksilöä että valtiota. Kalifi oli uskonnollinen ja poliittinen johtaja, joka luotsasi Muhammadin kuoleman jälkeen vuonna 632 perustettua kalifaattia. Islamin maailmanvalloituksen tuloksena se laajeni kattamaan Lähi-idän, osia Pohjois-Afrikasta ja Etelä-Euroopasta.

Kalifit kutsuivat valtakuntaansa nimellä al-Shaam, suur-Syyria. Samaa nimeä Isis on käyttänyt järjestöstään

Isisin keskeinen taistelukenttä Syyria oli kalifaatin keskuspisteitä, samoin Irak. Kalifaattia hallittiin vuoroin Damaskuksesta, vuoroin Bagdadista. Välillä painopiste siirtyi Egyptiin ja lopulta 1500-luvulla ottomaanien valtakaudella Turkin Konstantinopoliin. Se romahti lopullisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen kun Turkin osmaanivaltakunta hajosi ja Ranska ja Englanti jakoivat sen alueet piirtäen valtionrajat Syyrialle, Jordanialle, Irakille ja Libanonille.

Lopullisesti kalifaatti lakkautettiin, kun Kemal Ataturk teki Turkista tasavallan vuonna 1923. Islamilaisten maiden kokous päätti Kairossa vuonna 1926 elvyttää kalifaatin, muttei tehnyt koskaan tarkempia suunnitelmia.

 

Ajatusta jäi pitämään hengissä Egyptin Muslimiveljeskunta, al-Qaidan ja kaikkien muiden ääri-islamilaisten järjestöjen henkinen oppi-isä. Se muistutti oikeauskoisia muslimeja Koraanin Valon suurasta, jonka säkeissä Jumala lupaa heille varmuuden turvallisesta ja maanpäällisestä khalifasta.

Al-Qaida otti maailmanlaajuisen kalifaatin peruspyrkimyksekseen. Siihen vaikutti Osama bin Ladenin aisapari ja seuraaja, järjestöä nykyään johtava egyptiläinen silmälääkäri Ayman al-Zawahiri. Hän haaveilee kalifaatin maailmankeskukseksi nimenomaan Kairoa.

Isisillä on kuitenkin täysin eri käsitys kuin al-Qaidalla. Vaikka Isis syntyi yhteistyössä al-Qaidan kanssa vuonna 2010, se on erkaantunut siitä jo kauas sekä toimintansa että ajatusmallinsa osalta. Nimittämällä itsensä kalifiksi al-Baghdadi on asettunut avoimesti törmäyskurssille al-Qaidan kanssa ja ryhtynyt murentamaan sen ja al-Zawahirin arvovaltaa.

Ääri-islamilaisille uskonsotureille se luo vaikean valinnan: kumpaa uskoa ja seurata, terroristeille ”arvovaltaisen” al-Qaidan unelmaa vai tuntematonta Isisiä, jolla kuitenkin on jo tarjota maanpäällinen kalifaatti?

 

Isisin kalifaatti poikkeaa rajusti edeltäjistään, joiden aatteelliseksi seuraajaksi se haikailee. Muinaiset kalifaatit olivat aikansa sivistyskeskuksia. Ne suhtautuivat yleensä ennakkoluulottomasti ja suvaitsevaisesti muihin uskontoihin, tieteeseen, taiteisiin ja koulutukseen. Ajattelumalli nosti islamilaiset alueet niin lääke- ja maantieteen kuin matematiikan ja kirjallisuuden osalta kehityksessä kauas keskiaikaisen Euroopan edelle.

Tiedot Isisin alueilta kertovat sen sijaan väkivaltaisesta, julmasta ja sokean ahdasmielisestä hallinnosta. Sen nimissä rikotaan häikäilemättä ihmisoikeuksia, estetään tiedonkeruuta ja mielipiteen ilmaisuja, naisten koulutusta ja työssäkäyntiä, sekä tapetaan raa’asti kaikkia ”vääräuskoisia”.

Alueiden asukkaita on vaadittu vannomaan uskollisuutta kalifille ja kalifaatille ja torjumaan kaiken läntisen saastan kuten demokratian.

Isis-kapinalliset ovat sunneja, joita maailman muslimeista on 85–90 prosenttia ja jotka olivat Saddam Husseinin valtakaudella hallitsevassa asemassa Irakissa. Šiiat muodostavat maailman muslimeista noin 10 prosenttia. He ovat enemmistönä Iranissa, Irakissa ja Bahrainissa.

Sunnien ja šiiojen jakautuminen johtui kiistasta profeetta Muhammadin seuraajasta. Šiiat, eli ”Šiat Ali”, Alin puolue, erkanivat valtavirrasta kannattaessaan profeetan seuraajaksi hänen vävyään Alia. Sunnit eli ”Ähl al-sunna”, perinteen kansa, pitävät šiioja samanlaisina kerettiläisinä kuin katoliset heidän kirkostaan irtautuneita protestantteja.

 

Toisin kuin al-Qaida, Isis julistaa kuolemaa šiioille. Se on teloittanut heitä sumeilematta alueillaan.

Mutta vaikka Isisin kalifaatti edustaa paluuta veristen uskonkiistojen ja jyrkän suvaitsemattomuuden aikaan, sen äärivanhoillisella hallinnolla on raakuksistaan huolimatta monien sunnien tuki. Irakin sunnit tuntevat syvää katkeruutta Saddam Husseinin jälkeen menettämästään valta-asemasta ja syntipukin osasta, johon Yhdysvaltain miehityshallinto heidät sysäsi.

Taitavaksi taktikoksi väitetty al-Bagdadi on onnistunut hyödyntämään tätä katkeruutta ja kääntämään sen Irakin šiiaenemmistöä ja šiiapääministeri Nour al-Malikin johtamaa hallitusta vastaan.

 

Rahakin tuo ymmärrystä. Moni itsenäiseksi valtioksi julistautunut alue lähtee liikkeelle suurella sydämellä mutta taskut tyhjinä. Ei kalifaatti.

Isis on osoittanut, että se osaa erittäin tehokkaaksi yhdistää aatteelliset ja sotilaalliset taidot rahantekoon. Sen strategian ydin on valloittaa alueita, joilta voi parhaiten lypsää rahaa ja omaisuutta.

Sekä Syyriassa että Irakissa valtaamiensa öljylähteiden ja -jalostamojen sekä ryöstämiensä pankkien ansiosta Isis lienee maailman vaurain ääri-islamilainen aseellinen järjestö. Sillä arvioidaan olevan yli 1,5 miljardia euroa käyttövaroja ja nopeasti käteiseksi muunnettavaa omaisuutta. Se jopa myy öljyä Syyrian hallitukselle, jota vastaan se sotii.

Valtauksillaan Isis on kasvattanut myös asevarastoaan. Mosulista ja Kirkukista se sai kymmeniä amerikkalaisia panssarivaunuja, jotka paenneet armeijan joukot jättivät, yhtä paljon uusimpia tietokone- ja gps-paikannuksella ammuksensa maaliin ohjaavia tykkejä, 4000–5000 automaattiasetta ja noin 1500 sotilasajoneuvoa.

Se tekee entistä vaikeammiksi yritykset, joita huonosti motivoitunut Irakin armeija tekee vallatakseen takaisin Isisille menettämänsä alueet. Isisin eteneminen sen sijaan voi pysähtyä, koska järjestö on edennyt nyt jokseenkin koko sunnien asuttamalle alueelle Irakissa.

Painopistettä voi muuttaa myös se, että sekä Syyrian että Irakin ilmavoimat ovat alkaneet iskeä Isisiä vastaan. Syyria on tähän asti vältellyt iskuja, koska se on hyötynyt vahingoista, joita Isis aiheuttaa muille kapinallisjärjestöille. Nyt haitat ylittävät hyödyn ja taktiikka on muuttunut.

Irak taas saa Venäjältä nopeasti Suhoi-maataistelukoneita, joista sille näyttää nykytilanteessa olevan enemmän apua kuin Yhdysvalloilta kymmenen vuoden aikana saadusta 30 miljardin euron koulutus- ja varustelutuesta.

 

Nopeaa ratkaisua ei silti ole luvassa. Isis voidaan lyödä, jos maltilliset sunnit saadaan kääntymään sitä vastaan. Sen he tekevät vain, jos heille luvataan poliittinen tulevaisuus ja keskeinen sija Irakin uudessa yhteiskunnassa.

Pääministeri al-Malikista ei ole lupaajaksi eikä sovittelijaksi. Hän on lukkiutunut jääräpäisesti sotilaalliseen ratkaisuun, päättänyt pysyä vallassa kolmannen virkakauden ja kieltäytynyt jyrkästi kaikkia uskonto- ja väestöryhmiä edustavan kansallisen yhtenäisyyden hätähallituksen perustamisesta.

Ramadan lykkää monia neuvotteluja heinäkuun lopulle asti.

Isis on kuitenkin kansainvälisellä tasolla onnistunut yhdistämään vanhoja vihollisia ennennäkemättömällä tavalla. Irak, Syyria ja Iran eivät koskaan ole olleet yhtä tiiviisti samassa rintamassa. Turkki ja Venäjä ymmärtävät niiden pyrkimyksiä, koska eivät halua islamilaista kalifaattia valtapiiriensä nurkille.

Samasta syystä presidentti Barack Obaman Yhdysvallat löytää nyt itsensä George Bushin roistovaltioiksi kutsumien Iranin ja Syyrian puolelta. Se tuskin kuitenkaan lähettää maajoukkoja Irakiin, elleivät kapinalliset valtaa Bagdadia.

Ironista onkin, että pääkaupungin puolustusta on lentänyt valvomaan joukko Iranin vallankumouskaartin johtajia. Myös Facebook, Twitter ja YouTube ovat kiellettyjä Bagdadissa, koska ne levittävät tehokkaasti Isisin viestejä ja hyökkäyssuunnitelmia.

 

Jääkö sunnien alue islamilaiseksi kalifaatiksi vai saako se muita muotoja, on arvoitus. Yhä todennäköisempää silti on, että Yhdysvaltain pelkäämä mutta omilla toimillaan koko ajan edistämä Irakin jako kolmeen osaan on nyt käytännössä tapahtunut.

Tuleva Irak on todennäköisesti löyhä liittovaltio, ei Bagdadin kalifien hallitsema tiukan keskusjohtoinen valtakunta. Lähi-idän hajoita ja hallitse -politiikan mestari Israel onkin jo ilmoittanut tukevansa itsenäisen kurdivaltion perustamista.