Erdoğan taistelee vallastaan
Presidentin arvostelu on kiihtynyt maanjäristysten pelastustöiden yskiessä. Edellinen suuri järistys johti valtapuolueen tappioon vaaleissa.
Kaakkois-Turkin tuhoisat maanjäristykset heijastuvat vahvasti maan poliittiseen tilanteeseen. Toukokuuksi suunniteltujen vaalien kampanjointi on käytännössä keskeytynyt, eikä niiden toteutumisesta ole varmuutta. Perustuslain mukaan parlamentti- ja presidentinvaalit olisi järjestettävä viimeistään 18. kesäkuuta.
Suomen kannalta kysymyksessä ovat vuoden tärkeimmät ulkomaiset vaalit. Niissä ratkaistaan, jatkavatko Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä jarrutteleva presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen islamistinen AKP-puolueensa vallassa.
Maanjäristyksen pelastustöissä ilmenneet ongelmat uhkaavat vakavasti presidentin asemaa. Hallitusta syytetään hidastelusta ja heikosta rakennusvalvonnasta.
Oppositio vaatii selvitystä niin sanotusta maanjäristysverosta, jota on kerätty miljardien eurojen arvosta vuoden 1999 tuhoisan järistyksen jälkeen.
Rahat luvattiin käyttää rakennusten ja infrastruktuurin vahvistamiseen sekä katastrofivalmiuden kehittämiseen. Arvostelijoiden mukaan valtaosa on kuitenkin valunut valtaeliitin korruptioon.
”Missä rahat ovat? Mihin ne ovat menneet”, suurimman oppositiopuolueen, tasavaltalaisen CHP:n puheenjohtaja Kemal Kılıçdaroğlu sanoo.
”Jos jotakuta voi syyttää tästä, se on Erdoğan.”
Presidentti on myöntänyt, ettei apua toimitettu kaikkialle riittävän nopeasti. Hän on julistanut kymmeneen maakuntaan kolmen kuukauden hätätilan ja määrännyt viranomaiset selvittämään rakennustöihin mahdollisesti liittyviä rikoksia.
Hallitus on pyrkinyt suitsimaan kritiikkiä rajoittamalla Twitterin käyttöä ja pidättämällä ihmisiä, jotka ovat arvostelleet pelastustoimia sosiaalisessa mediassa.
”Tällaisina aikoina en voi hyväksyä negatiivista kampanjointia, jolla tavoitellaan poliittista hyötyä”, Erdoğan sanoi vieraillessaan maanjäristysalueella.
Erdoğan, 68, on johtanut Turkkia 20 vuotta, ensin pääministerinä ja vuodesta 2014 presidenttinä.
2000-luvun alkua leimasi edistysusko ja vahva talouskasvu. Turkki neuvotteli EU:n jäsenyydestä ja toteutti uudistuksia. Kuolemantuomio lakkautettiin, naisten asemaa kohennettiin ja armeijan valtaa heikennettiin. Vähemmistöjen oikeuksia laajennettiin varovaisesti.
Viime vuodet on otettu rajusti takapakkia. Erdoğan on keskittänyt valtaa itselleen. Hän on alistanut oikeuslaitoksen, keskuspankin ja valtaosan mediasta valvontaansa.
Poliittisten aktivistien ja kurdivähemmistön vaino on kiihtynyt. Turkin vankiloissa viruu tuhansia toimittajia, tutkijoita ja oppositiopoliitikkoja, jotka ovat rohjenneet kyseenalaistaa presidentin toimintatapoja. Samalla koko yhteiskunta on muuttunut entistä uskonnollisemmaksi ja konservatiivisemmaksi.
Erdoğanin suosio oli laskusuunnassa jo ennen maanjäristystä vuosia jatkuneen talouskriisin vuoksi. Turkin liiran arvo on romahtanut ja inflaatio laukkaa riippumattoman tutkimusryhmän (ENGAG) mukaan lähes 140 prosentin vuosivauhtia.
Ongelmat johtuvat ainakin osittain presidentin omalaatuisesta talouspolitiikasta. Hän on painostanut maan keskuspankin laskemaan toistuvasti korkoja, vaikka hintojen nousua pitäisi hillitä korkoja nostamalla.
85 miljoonan asukkaan Turkki viettää ensi syksynä tasavallan satavuotisjuhlaa, ja Erdoğan puhuu mieluummin ulkopolitiikasta kuin taloudesta. Hän pyrkii esiintymään Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin veroisena alueellisena suurvaltajohtajana, joka suojelee kansalaisia ulkovaltojen hyökkäyksiltä.
Hän korostaa omaa asemaansa uhittelemalla Kreikalle ja jarruttamalla Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Hän vaatii amerikkalaisia toteuttamaan sovitut hävittäjäkaupat. Muuten Turkki etsii uusia liittolaisia Venäjältä, Syyriasta ja Iranista.
Erdoğan yrittää välttää edeltäjänsä kohtalon. Pääministeri Bülent Ecevitia arvosteltiin vuoden 1999 maanjäristyksen jälkeen ankarasti ja hänen johtamansa CHP hävisi seuraavat vaalit Erdoğanin AKP:lle.
AKP menetti edellisissä, vuoden 2018 parlamenttivaaleissa ehdottoman enemmistönsä. Vuoden 2019 paikallisvaaleissa CHP onnistui yllättäen syrjäyttämään AKP:n maan suurimmissa kaupungeissa.
Viime kesänä AKP:n kannatus vajosi jo alle 30 prosenttiin. Erdoğan on yrittänyt korjata tilannetta lupaamalla tuntuvia korotuksia virkamiesten palkkoihin, minimipalkkaan, eläkkeisiin sekä viljelijöiden tukiaisiin. Hän on luvannut myös helpottaa eläkkeelle pääsyä.
AKP on yhä suurin puolue. Mielipidemittausten mukaan se saattaa kuitenkin hävitä vaalit, sillä kuusi oppositiopuoluetta on yhdistänyt voimansa presidentin kaatamiseksi.
Oppositioliitto lupaa yhteisessä ohjelmassaan kohentaa taloutta, suitsia korruptiota ja lakkauttaa presidenttivaltaisen järjestelmän vahvistamalla pääministerin ja parlamentin asemaa.
Pitkän tähtäimen tavoitteena on EU:n jäsenyys. Oppositio olisi todennäköisesti valmis ratifioimaan myös Suomen ja Ruotsin Nato-sopimukset ilman erityisehtoja.
Oppositiolla on ollut vaikeuksia sopia yhteisestä presidenttiehdokkaasta. CHP:n puheenjohtaja Kemal Kılıçdaroğlu olisi valmis haastajaksi. Hän ei ole kuitenkaan kovin suosittu.
”On tärkeää, että oppositio lähtee vaaleihin yhteisellä ehdokkaalla. Mutta sen pitää olla henkilö, joka voi myös voittaa”, kansallismielisen IYI-puolueen johtaja Meral Akşener sanoo saksalaisen Der Spiegelin haastattelussa.
Akşeneria on verrattu Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin. Tammikuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan hän voittaisi Erdoğanin presidentinvaaleissa luvuin 46–42.
Opposition- vahvimpina niminä on pidetty kuitenkin Ankaran ja Istanbulin pormestareita Mansur Yavaşia ja Ekrem Imamoğlua, jotka edustavat CHP:ta.
Imamoğlu voitti vuonna 2019 Istanbulin pormestarinvaalit. Se oli kova isku Erdoğanille, joka on pitänyt 16 miljoonan asukkaan kaupunkia omana läänityksenään. Hän on syntynyt Istanbulissa ja toimi 1990-luvulla sen pormestarina.
Erdoğan yritti kumota vaalituloksen väittämällä järjestäytyneen rikollisuuden puuttuneen ääntenlaskentaan. Vaalilautakunta määräsi lopulta uudet vaalit, jotka päätyivät Imamoğlun entistä selvempään voittoon.
Viime vuonna Imamoğlu tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen ”vaalivirkailijoiden herjaamisesta”. Tarkoituksena on estää häntä osallistumasta presidentinvaaleihin. Imamoğlu on valittanut tuomiosta.
Oppositio uskoo silti mahdollisuuksiinsa. Meral Akşenerin mukaan turkkilaiset ovat saaneet tarpeekseen Erdoğanin yksinvallasta.
”Kansalaiset haluavat lakkauttaa tämän hirviömäisen järjestelmän”.
Turkin kolmanneksi suurin puolue, kurdien asiaa ajava vasemmistolainen HDP ei ole mukana oppositioliitossa. Puoluetta syytetään terrorismin tukemisesta ja sen toiminta yritetään kieltää perustuslakituomioistuimessa.
HDP:n karismaattinen johtaja Selahattin Demirtas on istunut vankilassa vuodesta 2016. Puolue sai edellisissä parlamenttivaaleissa lähes 12 prosenttia äänistä, jotka menevät nyt todennäköisesti oppositioliitolle.