Asiantuntijat: Turkki voi hyväksyä Ruotsin Natoon vasta 2024 – Suomen vuoro voi olla jo keväällä
Yhdysvaltalaistutkijat uskovat, että Turkki avaa Nato-oven Suomelle ennen Ruotsia.
Turkki voi ratifioida Suomen Nato-jäsenyyden vielä ennen toukokuuksi suunniteltuja parlamentti- ja presidentinvaaleja.
Tuhoisan maanjäristyksen takia Turkin parlamentti tuskin kuitenkaan äänestää mistään ulkopoliittisesta kysymyksestä ihan lähiaikoina.
Näin arvioi yhdysvaltalainen politiikan tutkija Soner Cagaptay. Hän johtaa Washington Institute -ajatushautomossa Turkin tutkimusohjelmaa.
Uutistoimisto Bloomberg uutisoi helmikuun alussa, että Turkki olisi valmis hyväksymään Suomen sotilasliitto Natoon viimeistään maaliskuussa, mutta jättäisi todennäköisesti Ruotsin ”kylmään” odottamaan.
Maiden Nato-hakemusten eriaikainen hyväksyminen ei olisi turkkilais-amerikkalaiselle Cagaptaylle yllätys. Päinvastoin.
Siihen on hänen mukaansa tällä hetkellä ”iso mahdollisuus”.
”En näe Turkin hyväksyvän Ruotsin hakemusta ennen vaaleja. Mutta sillä on tarve osoittaa, ettei se vastusta Naton laajentumista. Siksi Turkki on halukas päästämään Suomen Natoon ilman Ruotsia.”
Turkki voi avata Nato-oven Suomelle ennen Ruotsia myös siksi, että ”vain Ruotsilta puuttuu oikea asenne Kurdistanin työväenpuolue PKK:hon”.
Entä jos näin käy?
”Suomen täytyy siinä vaiheessa päättää, ottaako se tarjouksen vastaan vai ei.”
Helsingin Sanomien gallupissa suomalaisista 46 prosenttia oli sitä mieltä, että mikäli sopiva tilaisuus syntyy, on parempi, että Suomi liittyy Natoon yksin ilman Ruotsia.
Turkin ongelma ei ole Ruotsi. Se on Yhdysvallat. Näin monet tahot ja asiantuntijat ovat viime aikoina toistelleet.
Keski-Aasian ja Kaukasian instituutin vanhempi tutkija Halil Karaveli kirjoitti Foreign Policy -lehdessä tammikuussa, ettei Nato-ratifiointeja viivästytä ensi sijassa Ruotsin suhtautuminen kurdiväestöönsä.
Ankaran todellinen vaatimus on saada lopetettua Yhdysvaltojen tuki kurdijärjestöille Syyriassa, Karaveli väittää.
Atlantic Council -ajatushautomon ja amerikkalaisen Jamestown Foundation -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Rich Outzen on asiasta osin samaa mieltä, osin eri mieltä.
Outzenin mukaan Ankaran varauksellinen suhtautuminen Ruotsin Nato-jäsenyyteen johtuu yhtä paljon maiden kahdenvälisistä suhteista kuin Yhdysvaltojen ja Euroopan asenteesta Kurdistanin työväenpuolue PKK:ta ja Syyrian kurditoimijoita, PYD-puoluetta ja YPG:tä kohtaan.
PKK on listattu monissa maissa terroristijärjestöksi. PYD-puolue on PKK:n sisarjärjestö ja YPG puolueen aseellinen siipi.
Turkin mukaan Ruotsin edellinen hallitus osoitti laajasti sitoutumistaan ja tukeaan Syyrian PYD:lle. PYD ja YPG ovat olleet myös Naton ja Yhdysvaltojen tärkeitä liittolaisia taistelussa ääri-islamilaista Isisiä vastaan.
”Ankaran viesti on suunnattu Tukholman lisäksi selvästi myös muihin Euroopan pääkaupunkeihin ja Washingtoniin”, Outzen sanoo.
Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on perustellut viivyttelyään Nato-ratifioinneissa muun muassa maansa rajaturvallisuudella.
PYD-puolue kontrolloi tällä hetkellä Turkin ja Syyrian välistä raja-aluetta. Se on pystyttänyt sinne oman hallintonsa Isisin alueelta ulosajon jälkeen. Turkki näkee asian niin, että Ruotsi tukee avoimesti PKK:n sisarjärjestön kontrolloimaa aluetta sen rajalla, Outzen selittää.
”Turkki ei aio edistää Ruotsin liittymisprosessia ikään kuin tuki olisi irrallinen sen turvallisuusnäkökohdista.”
Osa on pitänyt Turkin äkillistä huolta rajojensa turvallisuudesta puhtaana propagandana.
Ruotsin nöyryyttämistä voi pitää osana presidentti Erdoğanin sisäpoliittista peliä ennen lähestyviä vaaleja.
Tulevista vaaleista ennakoidaan hänen uransa hankalimpia.
Erdoğan on asettanut Ruotsille ehtoja toisensa perään. Hän on syyttänyt Ruotsia hapuilevasti ”kurditerroristien” suojelemisesta.
Tammikuussa Koraanin polttaminen Turkin suurlähetystön edessä Tukholmassa tulehdutti maiden välejä entisestään.
Cagaptayn mukaan Koraanin polttaminen merkitsi selvästi Ruotsin Nato-prosessin pitkittymistä entisestään.
“Presidentti Erdoğan on laskenut, että mikä tahansa myönnytys Ruotsin suunnasta toimii hyvin sisäpoliittisesti”, hän toteaa.
Erdoğanin tiukka asenne Ruotsia kohtaan voi paikata Turkin yskivää taloutta ja lujittaa konservatiivisten ja kansallismielisten äänestäjien tukea vaaleissa. Siksi Erdogan pyrkii brändäämään itsensä johtajana, joka on tehnyt Turkista jälleen suuren, Cagaptay selittää.
Todistaakseen ”suuruuttaan” presidentti, taitava kauppamies, käyttää hyväkseen Turkin viha-rakkaus-suhdetta Eurooppaan.
”Suuri todiste ’suuruudesta’ on, että eurooppalaiset ja tässä tapauksessa ruotsalaiset menevät polvilleen ja suostuvat Turkin vaatimuksiin.”
Tällä hetkellä Erdoğan odottaa Ruotsin uuden terrorisminvastaisen lainsäädännön astuvan voimaan. Sen on määrä tapahtua kesäkuussa.
Capagtayn mukaan Turkki haluaa ennen seuraavaa siirtoaan nähdä, muuttaako laki Ruotsin suhteita YPG:hen ja PKK:hon sekä muuttuuko näiden ryhmien läsnäolo ja suhtautuminen kannattajiin Ruotsissa.
Mutta miten Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin yhtäaikaisuus nähdään Washingtonissa?
Rich Outzen sanoo, että Washingtonissa maiden yhteisestä Nato-prosessista on kaksi koulukuntaa.
Osa on sitä mieltä, että Naton pitäisi ”napata voitto” ja hyväksyä maiden erilliset liittymiset Natoon.
Ensin sotilasliittoon liittyisi Suomi, sen jälkeen jatkettaisiin Ruotsin liittymisprosessia Turkin kanssa eteenpäin.
Toiset sen sijaan ajattelevat, että Washingtonin pitäisi lisätä painetta Turkin suuntaan, jotta varmistettaisiin Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen liittyminen.
Suomi, Ruotsi ja Nato ovat toivoneet liittymisen tapahtuvan samaan aikaan, mielellään ennen Naton Vilnan huippukokousta 11.-12. heinäkuuta. Keskeisenä perusteluna on ollut yhteiset turvallisuusintressit.
Turkki ja suuri osa sen oppositiotakaan ei kannata Ruotsin nopeaa liittymistä Natoon, Outzen huomattaa. Sen takia Yhdysvaltojen todellinen vipuvaikutus ratifiointiprosesseihin on vähäinen, hän arvioi.
”Siksi on mahdollista, että painostustaktiikka jumittaisi molemmat liittymiset loputtomiin.”
Vaikka Turkki hyväksyisi ensin Suomen Natoon, Outzen ei näe, että Yhdysvallat nostaisi pohjoismaisen laajentumisen Yhdysvaltojen ja Turkin kahdenvälisen vuoropuhelun keskipisteeksi.
”Mutta Washington jatkaa painostusta vuoropuhelun ja neuvottelujen jatkamiseksi. Näkisin lisää neuvotteluita ja vähemmän sanktioita.”
Presidentti Erdoğanin Nato-ratifiointien viivyttäminen saattaa vaikeuttaa Yhdysvaltojen ja Turkin välistä F-16 hävittäjäkauppaa.
The Wall Street Journal uutisoi tammikuussa, että Yhdysvallat on asettanut Nato-ratifioinnin Turkin F-16-kaupan ehdoksi.
Mahdollisen kaupan on kerrottu pitävän sisällään neljänkymmentä uutta F-16 hävittäjäkonetta Turkille. Toteutuessaan se olisi yksi viime vuosien suurimmista asekaupoista Yhdysvalloissa.
Lännessä on puhuttu quid pro quosta, poliittisesta vaihtokaupasta.
Soner Cagaptay sanoo, ettei Ankara halua yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa. Hän on itse puhunut ”F-16-hävittäjät Nato-laajentumisesta” – diilistä, ja eräänlaisesta ”kielteisestä vaihtokaupasta”.
”Biden hyväksyy kaupan vain, jos Turkki ratifioi Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksen. Ja Erdoğan hyväksyy Ruotsin hakemuksen vain, jos Biden hyväksyy kaupan”, hän vertaa.
Rich Outzen arvioi, että F-16 hävittäjäkaupan ja Nato-laajentumisen sidoksesta puhutaan enemmän Yhdysvaltain kongressissa ja poliittisten kommentaattoreiden keskuudessa Washingtonissa kuin Turkissa.
Outzen pitää sidosta jossain määrin hämäyksenä ja harhautuksena.
”Vaikka Ankara nopeuttaisi ratifiointeja, ei ole takuita siitä, että kongressi hyväksyy F-16 hävittäjäkaupan”, hän korostaa.
Helmikuun alussa iso joukko senaattoreita lähetti presidentti Joe Bidenin hallinnolle vetoomuksen. Siinä vaadittiin hävittäjäkauppojen ehdoksi sitä, että Turkki hyväksyy ensin Suomen ja Ruotsin Nato-hakemukset.
Yhdysvalloissa suuret asekaupat kulkevat presidentiltä kongressin vahvistettavaksi. Kongressi voi halutessaan äänestää virallisen luvan kaupalle nurin.
Osa senaattoreista vastustaa kokonaan hävittäjien myyntiä Turkin ihmisoikeusloukkauksien takia.
Vaikutusvaltaisin heistä on Yhdysvaltain senaatin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Bob Menendez. Senaatin korkeimpana ulkopoliittisten asioiden edustajana Menendezillä on asiassa huomattavasti valtaa.
Ruotsin liittymisprosessi voi edetä F-16 -hävittäjäkaupasta huolimatta, jos Ruotsi ottaa uusia askelia vähentääkseen PKK:n rahoitusta, propagandaa ja järjestäytymistä”, Rich Outzen sanoo.
Vain kaksi Nato-maata, Turkki ja Unkari, eivät ole ratifioineet Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksia.
Juuri nyt Turkki on päättänyt kolmesta syystä – PKK, YPG ja Koraanin polttaminen – ettei se ole kiinnostunut hyväksymään Ruotsin hakemusta, Soner Cagaptay toteaa.
Mikään näistä kolmesta syystä ei silti estä Suomen Nato-prosessin viemistä loppuun, hän huomauttaa.
”Turkille sopii hyvin Suomen eteneminen. Suomen prosessilla ei ole mitään tekemistä F16-kauppojen, PKK:n tai Erdoğanin vaalisuunnitelmien kanssa.”
”Suomen ja Turkin välisissä suhteissa on kyse vahvemmista strategisista ja turvallisuuspoliittisista siteistä kuin Turkin ja Ruotsin välillä”, hän arvioi.
Mutta jos Suomi päättää salvata itsensä Ruotsin liittymiseen, myös sen Nato-jäsenyys viivästyy Turkin vaalien jälkeiseen aikaan, hän toteaa.
Outzen ja Cagaptay pitävät kumpikin todennäköisenä sitä, että Turkki ratifioi lopulta myös Ruotsin Nato-hakemuksen.
Mutta milloin maat voisivat olla Nato-jäseniä?
Outzenin arvion mukaan Suomi vielä tämän vuoden lopulla ja Ruotsi vuonna 2024.