Erdoğan käy karttojen sotaa Putinin keinoilla – Turkki haluaisi valtapiiriinsä sata vuotta sitten hajonneen osmanien valtakunnan

Yhtenäinen länsi ei ole suurvallaksi pyrkivälle Turkille itseisarvo. Siksi se on valmis riitoihin Natossa.

Turkin äärinationalistisen MHP-puolueen johtaja Devlet Bahçeli näytti heinäkuussa Twitterissä karttaa, josta nousi myrsky Kreikassa. Kartassa suomalaistenkin hyvin tuntemat Kreikan lomasaaret, esimerkiksi Rodos, Lesbos, Samos ja jopa Kreeta oli merkitty Turkkiin kuuluviksi.

”Onko tämä ääriliikkeiden kuumehouretta vai Turkin virallista politiikkaa? Taas yksi provokaatio vai todellinen tavoite”, tivasi Kreikan pääministeri Kyriákos Mitsotákis.

MHP on islamilaisen Oikeus ja kehitys -puolueen (AKP) pienempi kumppani Turkin autoritäärisen johtajan Recep Tayyip Erdoğan hallinnossa. Kansanmiehenä esiintyvää Bahçelia on kuvattu ”kuninkaantekijäksi”, jota Erdoğan tarvitsee voittaakseen ensi vuoden vaalit. Presidentin oma kannatus on historiallisen matalalla.

Turkki on käynyt karttojen sotaa jo vuosia. Kyse ei ole vain Kreikan ja Turkin välissä olevista Egeanmeren saarista. Twitterissä on kiertänyt myös kartta, jossa ”suur-Turkkiin” kuuluu laajoja alueita Pohjois-Kreikasta, puolet Bulgariasta, koko Kypros, suurin osa Armeniasta sekä isoja paloja Georgiasta, Irakista ja Syyriasta.

Erdoğan haluaisi valtapiiriinsä vuonna 1923 hajonneen Osmanien (ottomaanien) valtakunnan.

Turkki-tutkija Anu Leinonen näkee Erdoğanin ideologiassa samaa kuin Donald Trumpilla oli presidenttikaudellaan Yhdysvalloissa: ”Make America great again”. Leinonen on Suomen Lähi-idän instituutin säätiön (FIME) asiamies ja vs. johtaja. Hän on seurannut Turkkia vuodesta 1995.

”Erdoğanin tavoite on tehdä Turkista jälleen suuri, ja luonnollisinta on kasvattaa vaikutusvaltaa osmanien aikaisilla alueilla”, Leinonen sanoo.

Laajimmillaan osmanien imperiumi oli 1600-luvun lopulla, jolloin siihen kuului nykyisen Turkin lisäksi Kaakkois-Eurooppa Unkariin ja Wienin porteille asti, isoja alueita Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä, osia Etelä-Ukrainasta sekä esimerkiksi Azerbaidžan Kaukasiassa.

Leinosen mukaan Turkki on kyllästynyt rooliinsa kansainvälisessä politiikassa keskitason pelaajana, joka saa tuloksia aikaan vain vahvempien tuella.