Maapalloa uhkaa happikato: Valtamerissä on Euroopan verran alueita vailla happea
Valtamerien happikatoa selittävät ilmastonmuutos ja saastuminen. Seurauksena voi olla joukkosukupuuttoja.
Happi hupenee valtameristä vauhdilla, mikä uhkaa tappaa suuren määrän meren elämää.
Täysin hapettoman veden määrä on yli nelinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Vähäisen happitason rannikkovyöhykkeet ovat puolestaan lisääntyneet kymmenkertaisesti viimeisen 60 vuoden aikana.
Valtamerten hapettomat alueet vastaavat pinta-alaltaan suurin piirtein Eurooppaa. Eräs pahimmista happikadoista on havaittu eteläisen Kalifornian alueella: 200–300 metrin syvyydessä happitaso on tippunut 30 prosenttia vain 22 vuodessa.
Happikadon laajuus selviää YK:n hallitustenvälisen valtameritoimikunnan tutkijaryhmän raportista.
Kyseessä on tähän mennessä laajin katsaus valtamerten happitilanteeseen. Se on myös ensimmäinen tutkimus, joka tarkastelee sekä avoimia valtamerialueita että valtamerten rannikkoalueita.
Kehityskulku on erityisen hälyttävä, koska puolet maapallon hapesta on peräisin meristä, tutkijat tähdentävät. Ilman happea elämä valtamerissä kuolee tai muuttuu. Pahimmillaan seurauksena voi olla joukkosukupuuttoja.
Tutkimusjohtaja Lisa Levin kertoo, että monet eläimet nääntyvät kuoliaiksi tai siirtyvät alueille, joissa tulevat syödyksi. Kalakannat uhkaavat pienentyä, mikä puolestaan voi kiihdyttää entisestään salakalastusta.
Muutos pakottaa jo nyt kaikenlaisia kaloja, kuten tonnikaloja, haita, miekkakaloja, makrilleja ja sillejä, lähemmäs happirikkaita ranta-alueita. Niissä monet kalalajit ovat helpompia saaliita kilpikonnille, linnuille ja muille petoeläimille – sekä kalastusaluksille.
Vähähappiset vedet voivat jopa vaikuttaa kalojen geenien toimintaan ja tätä kautta tulevien sukupolvien elämään.
Lämpenevä vesi lietsoo mikrobien aineenvaihduntaa, mikä saa ne käyttämään enemmän happea.
Valtamerien happikatoa selittävät tutkijoiden mukaan pitkälti ilmastonmuutos ja saastuminen.
Lämpenevä vesi lietsoo sekä mikrobien että suurempien organismien aineenvaihduntaa, mikä saa ne käyttämään enemmän happea.
Lisäksi meren kohonnut pintalämpötila vaikeuttaa ilmasta tulevan hapen sekoittumista veden syviin kerroksiin, missä happivaje on pahinta.
Maataloudesta ja jätevedestä syntyvät ylimääräiset ravintoaineet aiheuttavat ylimääräistä levän kasvua. Levät käyttävät hajoamisprosessissa happea, mikä johtaa rehevöitymiseen.
”Happi on välttämätöntä elämälle valtamerissä. Valtamerien happitason lasku kuuluu vakavimpiin ihmisen aiheuttamiin vaikutuksiin maapallon ympäristölle”, toteaa toinen tutkimusjohtaja Denise Breitburg.
Ongelman ratkaisemiseksi tutkijat esittävät kolmiportaista menettelyä, johon kuuluvat ravinteiden pilaantumisen ja ilmastonmuutoksen torjunta, haavoittuvan merenelämän suojeleminen ja merten happikatoon keskittyvän seurannan edistäminen maailmanlaajuisesti.
Muovijäte on yksi pahimpia yksittäisiä valtamerien ekosysteemin ja terveyden rapauttajia. Muovia päätyy sellaisenaan mereneläviin ja sitä kautta myös ihmisiin.
Vuonna 2014 julkaistun belgialaisen tutkimuksen mukaan eurooppalainen ihminen syö keskimäärin 11 000 mikromuovin palasta vuodessa. Näitä alle millimetrin mittaisia kappaleita löytyy paljon muun muassa simpukoista ja ostereista.
”Mihin ne menevät? Kapseloituvatko ne kudoksissa ja unohtuvat ruumiiseen, vai aiheuttavatko ne tulehdusta tai tekevät jotain muuta?”, pohtii Gentin yliopiston ympäristötieteiden tohtori Colin Jensen.
”Huuhtoutuvatko kemikaalit näistä muoveista, ja aiheuttavatko ne myrkyttymistä? Emme tiedä, mutta meidän olisi tiedettävä.”
Nykyisin 95 prosenttia maailman muovista käytetään kerran, ja sen jälkeen se heitetään pois. Suurin osa käytetystä muovista päätyy maastoon ja mereen.
Vuoteen 2025 mennessä valtamerissä on kolmea kalatonnia kohti tonni muovia. Vuoteen 2050 mennessä muovijätettä on jo enemmän kuin kaloja. Näin varoitti raportissaan Ellen MacArthur Foundation tammikuussa 2016 järjestetyssä Maailman talousfoorumissa.
EU-komissio uuden muovistrategian mukaan kaikkien EU:n markkinoilla olevien muovipakkausten on oltava kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä.
Oikaisu
Juttu on julkaistu 31.3.2018 klo 11.21 ja sitä on päivitetty klo 12.59: Muutettu otsikko muotoon ”Euroopan verran alueita”, kun siinä aiemmin luki ”Euroopan kokoisia alueita”. Hapettomat alueet vastaavat siis yhteensä pinta-alaltaan Eurooppaa.