Yhä melkoinen mysteeri
Pitkän koronan syntymekanismia ei vieläkään tunneta. Siihen ei ole myöskään parantavaa hoitoa. Suomessa tutkimusta ja hoitoa ovat hidastaneet rahapula ja sairauden vähättely.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Ensimmäiset mystisistä oireista kärsivät potilaat saapuivat HUS:n infektiopoliklinikalle syksyllä 2020. Heidän oirekirjonsa oli laaja, ja joillain niin invalidisoiva, että se tuntui kummalliselta, silloinen osastonylilääkäri Mari Kanerva muistelee. Oli sydämentykytyksiä, uupumusta ja neurologisia oireita kuten nykinää, tuntohäiriöitä ja hermoston kiihtynyttä toimintaa.
Yhteistä kaikille potilaille oli, että he uskoivat sairastaneensa Suomeen keväällä rantautuneen koronan. Vain pieni osa, ehkä 15 prosenttia, oli päässyt koronatestiin, sillä siihen vaadittiin kontakti ulkomailta tulleen kanssa. Potilaiden oireet olivat kuitenkin jatkuneet siitä asti kun he olivat sairastaneet koronaksi epäilemänsä taudin tai alkaneet pian akuutin taudin jälkeen. Osalla se tarkoitti jo muutaman kuukauden jatkunutta sairastamista.
Potilaiden oireet herättivät ihmetystä infektiopoliklinikalla. Sairastuneille tehtiin tutkimuksia, ja suljettiin pois muita sairauksia. Esimerkiksi keuhko-oireisilta tutkittiin, voisiko kyseessä olla keuhkoveritulppa. Useimmiten potilaista ei kuitenkaan löytynyt mitään elimellistä vikaa. Oireiden ajateltiin menevän ohi itsestään.
”Tietenkin, jos potilaalla oli vaikka kovaa sydämensykettä, voitiin määrätä sitä helpottavia lääkkeitä”, Kanerva kertoo.
Kaikki potilaat eivät kuitenkaan parantuneet. Kun aikaa kului, tapauksia alkoi tulla lisää. Vastaavista potilaista eri puolella maailmaa kirjoitettiin myös tutkimuskirjallisuudessa. Kävi selväksi, että koronan jälkioireista tarvittaisiin lisää tietoa ja parempia hoitomuotoja.
Nykyisin oireilla on sentään nimi: pitkä korona, ammattikielessä pitkäkestoinen covid-19, kansainvälisesti long covid. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi taudin määritelmän lokakuussa 2021.
Pitkällä koronalla tarkoitetaan oirekuvaa, joka puhkeaa enintään kolme kuukautta koronavirustaudin sairastamisesta, kestää vähintään kaksi kuukautta ja rajoittaa toimintakykyä. Mikä tahansa pitkittynyt oire ei siis tarkoita pitkää koronaa.
”Oirekuva on jossain määrin yksilöllinen, mutta tyypillisissä tapauksissa silti helposti tunnistettavissa”, sanoo neurologian professori Risto O. Roine. Hän johtaa sosiaali- ja terveysministeriön nimittämää riippumatonta long covid -työryhmää.
”Suurimmalla osalla sairastavista on autonomisen hermoston säätelyhäiriön aiheuttamia oireita kuten sydämentykytyksiä, lämmön- ja hikoilunsäätelyn häiriöitä ja ylivirittynyttä aivotoimintaa. Yli puolella sairastuneista esiintyy ääreishermoston oireita kuten pistelyä, polttelua ja tuntohäiriöitä.”
Lisäksi 10–20 prosentilla kaikista koronan sairastaneista esiintyy keskushermoston oireita, kuten muistiongelmia, keskittymisvaikeutta ja virhealttiutta. Oireet ovat kuitenkin yleensä lieviä.
Suomessa oli elokuun alkuun mennessä tehty noin 15 000 pitkän koronan diagnoosia. Määrä on kuusinkertaistunut viime vuodesta. Kesän aikana nousua on tullut ainakin 20 prosenttia.
Roine epäilee, että jopa noin 100 000 ihmistä on vaarassa sairastua pitkään koronaan. Vieläkin suurempi määrä voi saada pitkittyneitä oireita. Maailmanlaajuisesti pitkää koronaa sairastavat miljoonat ihmiset.
Silti varsinaisia pitkään koronaan erikoistuneita klinikoita on Suomessa vain yksi, HUS:n koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikka. Klinikalla potilaita hoitaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluu lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä.
Klinikan on resurssien puutteen vuoksi täytynyt rajata palvelunsa vain niille potilaille, jotka ovat saaneet koronatestistä positiivisen tuloksen. Heistäkään kaikki eivät mahdu klinikalle. Muita potilaita hoidetaan yksityisessä ja julkisessa terveydenhuollossa. Roineen mukaan etenkin työterveys on panostanut hyvin pitkän koronan hoitoon.
Potilaat kuitenkin puhuvat erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä hoidon saamisen vaikeudesta julkisessa terveydenhuollossa. Heidän mukaansa oireita vähätellään eikä oteta todesta.
Jo laaja oirekirjo voi hämmentää terveydenhuollon henkilökuntaa. Sen lisäksi potilaille tehdyistä tutkimuksista ei usein löydy mitään normaalista poikkeavaa. Hermoston kiihtyneisyys saatetaan myös helposti sekoittaa psyykkiseen ahdistuneisuuteen. Jos potilaalta vielä puuttuu positiivinen koronatestitulos, on vaarana, että hän jää ilman asianmukaista hoitoa.
”Lääkäritkin saattavat luulla, että pitkän koronan toteamiseen tarvittaisiin positiivinen koronatestitulos, vaikka näin ei kansainvälisten kriteerien mukaan ole”, Roine toteaa. ”Tätä pitäisi painottaa koulutuksessa nykyistä enemmän.”
Koronaviruksen löytymisestä tulee vuoden lopulla kuluneeksi kolme vuotta. Silti pitkä korona on tutkijoille vielä isolta osin mysteeri.
Sen toteamiseen ei ole yleispäteviä kriteerejä, ei myöskään luotettavaa testiä. Edes sairauden syntymekanismia ei tunneta.
Eniten näyttöä on autovasta-ainehypoteesista. Sillä tarkoitetaan, että koronaviruksen piikkiproteiini käynnistää paitsi taudilta suojaavien, myös hermoston rakenteita vastaan hyökkäävien vasta-aineiden tuotannon. Sama tapahtuu autoimmuunisairauksissa.
Tällä hetkellä tutkijat etsivät geeneistä vastausta siihen, kuka pitkään koronaan sairastuu ja kuinka vakavasti. Roineen mukaan on selvää, että jonkinlainen alttius sairastumiseen perintötekijöistä löytyy.
Se tiedetään, että pitkälle koronalle altistavat naissukupuoli ja liikunnallinen aktiivisuus, kuten monissa autoimmuunisairauksissa. Siihen sairastuvat keskimäärin nuoremmat ihmiset kuin akuutin koronan vakavaan muotoon.
Valtaosaa pitkä korona -tapauksista on edeltänyt lieväoireinen tai oireeton koronatauti. Toisaalta sairaalapotilailla vaikeat hengitystieoireet näyttävät olevan yhteydessä vaikeisiin pitkän koronan oireisiin.
Elokuussa julkaistu Yalen yliopiston ja Icahnin lääketieteellisen korkeakoulun tutkimus antoi viitteitä siitä, että stressihormoni kortisolin alentunut taso voisi selittää pitkään koronaan sairastumista. Sen sijaan eri koronamuunnosten välillä ei näyttäisi olevan merkittävää eroa pitkän koronan esiintyvyydessä.
On myös sairauksia, jotka eivät kuulu pitkän koronan määritelmään, mutta joihin sairastumisen riski kasvaa sairastetun koronan myötä – erityisesti jos korona on vaatinut sairaalahoitoa. Viitteitä on muun muassa kohonneesta diabetesriskistä, lisääntyneistä sydänongelmista, uniapneasta ja elinvaurioista. Muistisairauksien ja koronan yhteydestä on meneillään lukuisia tutkimuksia.
Tästä huolimatta koronan pitkäaikaisoireiden tutkimus Suomessa on kärsinyt resurssipulasta. Roineen mukaan väestötason tutkimusta ei ole tehty tarpeeksi. Hän uskoo rahoituksen niukkuuden johtuvan siitä, ettei pitkään koronaan suhtauduta Suomessa riittävän vakavasti.
Rahapula koettelee myös HUS:n pitkä korona -klinikkaa. Myös terveydenhuollon yleinen työvoimapula heikentää hoidon saatavuutta. Roineen mukaan vain Suomessa pitkää koronaa hoidetaan toiminnallisten häiriöiden klinikoilla, mikä ei vastaa tieteellistä näkemystä sairauden luonteesta.
”En osaa sanoa, mistä tämä johtuu ja miksi kotimainen tilannekuva poikkeaa kansainvälisistä näkemyksistä.”
Euroopan maista erityisen paljon pitkän koronan tutkimukseen ja hoitoon on panostanut Britannia. Maan julkinen terveydenhuolto, NHS, on investoinut kahden vuoden aikana 224 miljoonaa puntaa pitkäaikaisoireista kärsivien hoitoon.
Pitkään koronaan liittyvään tutkimukseen Britannian hallitus on ohjannut jo yli 40 miljoonaa puntaa. Erityisen suuria yksityisiä rahoittajia ei ole Britanniassakaan, vaikka kiinnostusta viruslääkkeiden kehitykseen onkin ollut jonkin verran, sanoo Imperial College Londonin immunologian professori Danny Altmann.
Tutkimus keskittyi alkuun sairastuvien määrän ja heitä yhdistävien piirteiden selvittämiseen. Myöhemmin on rahoitettu myös oireiden, biomarkkereiden, sairauden syntymekanismien ja hoitokeinojen tutkimusta.
Altmann itse päätyi aiheen pariin, kun hänen ystäviään sairastui koronaan huhtikuussa 2020. He kuvasivat hänelle, kuinka akuutin infektion jälkeen oireista ei tahtonut millään päästä eroon. Altmannille ilmiö ei ollut täysin vieras, sillä hän oli tutkinut aiemmin esimerkiksi Chikungunya-virusta, joka voi aiheuttaa vastaavalla tavalla jälkioireita.
Hän arvelee, että potilasryhmien asettama paine on vaikuttanut siihen, että Britanniassa pitkän koronan hoitoa ja tutkimusta on rahoitettu enemmän ja aikaisemmin kuin monessa muussa maassa. Pitkän koronan hoitoon erikoistuneita klinikoita on noin 90 ja pelkästään sairastuneille lapsille ja nuorille tarkoitettuja keskuksia 14. Spesialistien lisäksi myös yleislääkäreitä on koulutettu pitkän koronan hoitoon.
Britanniassa 2 miljoonaa ihmistä eli noin 3 prosenttia väestöstä on raportoinut sairastavansa pitkää koronaa. Heistä 22 prosenttia oli sairastanut koronan kahdentoista aiemman viikon kuluessa, mutta 19 prosentilla koronataudista oli kulunut jo yli kaksi vuotta.
Altmannin mukaan tapausten määrä on mahdollisesti vieläkin korkeampi.
”Jokaista pitkästä koronasta raportoinutta kohden voi hyvinkin olla yksi tai kaksi ihmistä, jotka eivät pysty nousemaan portaita tai ajamaan polkupyörällä, mutta eivät ole koskaan menneet lääkäriin vaivansa vuoksi.”
Suuremmista resursseista huolimatta Britanniassakin potilaiden keskuudessa esiintyy paljon tyytymättömyyttä. Klinikalle pääsemiseksi tarvitaan periaatteessa vain lähete yleislääkäriltä, mutta potilaan tilaa ei aina ymmärretä perusterveydenhuollossa, eikä klinikoita ole kaikilla alueilla. Myös hoito-ohjeista on pulaa ja odotusajat ovat pitkiä.
”Vaikka rahoitus on ollut suurta verrattuna moniin muihin maihin, tarvittaisiin sitä vieläkin lisää. Olen erittäin huolissani tästä sairaudesta”, Altmann toteaa.
Hänestä monen maan hallitukset ovat sallineet valtavan ihmisjoukon elämänlaadun heikkenemisen. Moni on joutunut jättämään työnsä tai opintonsa.
”Jo pelkästään taloudellisten seikkojen takia pitkä korona olisi syytä ottaa vakavasti. Sairaustaakka voi tuhota terveydenhuoltomme.”
Kesäkuussa suomalainen pitkä korona -tutkimus sai uutta vauhtia. EU-rahoituksen turvin käynnistyi laaja tutkimushanke. Sitä johtaa Mari Kanerva yhdessä HUS:n pitkä korona -poliklinikan ylilääkärin Helena Liiran kanssa.
Tutkimukseen osallistuu HUS:n klinikan potilaita. Lisäksi mukana on koronan vuoksi tehohoidossa olleita, joille on jäänyt pitkittyneitä oireita, vaikka he eivät varsinaisesti pitkän koronan kriteereitä täyttäisikään. Tutkimuksessa seurataan taudinkuvan kehittymistä ja kuntoutusmahdollisuuksia sekä tutkitaan sairauden syntymekanismia.
Potilaita tutkitaan fyysisin testein, heitä kuvataan ja heiltä otetaan näytteitä. Lisäksi tutkitaan esimerkiksi hengityskaasuja, pulssia ja stressitasoa. Neurologisilta potilailta tutkitaan tarkemmin keskushermoston toimintaa.
Mukana on myös koe-eläinhaara, jossa tutkitaan covid-infektiota eläinten aivoissa. Datan keräämisen jälkeen se käsitellään tekoälyanalyysilla.
Tavoitteena on selventää taudin syntymekanismia ja tarjota infograafien kaltaisia arjen työkaluja potilaille ja lääkäreille. Näin taudin kehittymistä, ennustetta ja oireita voitaisiin seurata ja arvioida paremmin.
Pitkä korona on kuitenkin hankala tutkittava. Lääketieteellisessä tutkimuksessa käytetään yleensä kontrolliryhmää. Mutta kun pandemia on käynyt läpi lähes koko väestön, on vaikea löytää ryhmää, joka ei varmuudella olisi sairastanut koronatautia.
”Koronan tapauksessa valtaosa tutkimuksista on tehty ilman kontrolliryhmää. Vaikka suuria läpimurtoja niin ei olekaan saatu aikaan, tuotettu tieto on kuitenkin tärkeää”, STM:n Risto Roine sanoo.
Huolestuttavinta pandemiassa on hänestä ollut juuri tiedon puute, samoin kuin taudin kuvaan ja kestoon liittyvä epävarmuus.
”Suomessa on ollut alusta lähtien taipumusta myös vähätellä pitkää koronaa.”
Toistaiseksi ei ole olemassa hoitoa, jolla pitkä korona voitaisiin parantaa. Usein oireet helpottuvat ajan myötä. Niiden täydellinen katoaminen itsestään on kuitenkin harvinaista.
Terveydenhuollossa keskitytään edelleen oireiden hoitamiseen.
Dysautonomiaa helpotetaan pienillä, säännöllisillä annoksilla beetasalpaajaa, joka estää säätelyhermoston ylireagointia. Rasituksensietokykyyn voidaan vaikuttaa kuntoutuksella ja unettomuutta hoitaa sekä lääkkeillä että lääkkeettömillä keinoilla. Koronan seurauksena puhkeavia tai pahenevia sairauksia taas hoitaa niihin tarkoitetuilla lääkkeillä ja laitteilla.
Koronarokotteiden on havaittu pienentävän myös pitkään koronaan sairastumisen todennäköisyyttä ja uusimpien tutkimusten mukaan myös lievittävän sen oireita.
Huolestuttavaa sen sijaan on se, että uusi koronatartunta voi vaikeuttaa pitkän koronan oireita.
Uudet viruslääkkeet näyttäisivät helpottavan myös pitkää koronaa. Lääkkeiden saatavuus on kuitenkin toistaiseksi heikkoa.
”Olennaista olisi kehittää täsmähoitoa lääkkeillä, joiden vaikutus perustuu tautimekanismiin, kuten autovasta-aineiden torjuntaan”, Roine toteaa.
Roine kiittelee tutkimuksen saamaa uutta rahoitusta, mutta toteaa, että se ei yksin riitä. Suomen panostus pitkän koronan tutkimukseen ja hoitoon on moneen muuhun maahan verrattuna yhä pieni.
Hän on huolissaan, että pitkästä koronasta kehittyy kansantauti, jonka aiheuttama kuorma vaikeuttaa muiden sairauksien hoitoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kahdesta neljään miljoonaa pitkä korona -potilasta ei kykene työskentelemään sairautensa takia.
Samalla Roine on kuitenkin optimistinen. Pitkän koronan hoitoon ja tutkimukseen panostetaan kansainvälisellä tasolla niin paljon, että sairauden salaisuudet tulevat todennäköisesti selviämään. Jo nykyinen oireenmukainen hoito helpottaa potilaiden elämää merkittävästi. Valtaosa potilaista hyötyy hoidosta, erityisesti dysautonomian hoidosta.
Juttua muutettu 23.9.2022 kello 9.05. Korjattu Risto O. Roineen titteliksi neurologian professori ja täsmennetty long covid -työryhmään liittyvää tietoa. Ryhmä on sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä, mutta riippumaton, ei STM:n alainen.