Potilaat jäivät hankalaan rakoon
Virallisen testituloksen puuttuminen voi estää pääsyn pitkän koronan hoitoon.
Koronan testauskäytännöt ovat muuttuneet yli kaksi vuotta kestäneen pandemian aikana useaan kertaan. Alkuvaiheessa testiin pääsi vain, jos oli ollut kontaktissa ulkomailta tulleen kanssa. Syksyllä 2021 testiä ei katsottu tarpeelliseksi, jos flunssamaisesti oireileva, muuten perusterve henkilö oli kahdesti rokotettu, ei työskennellyt terveydenhuollossa eikä ollut tiedetysti altistunut koronavirukselle.
Ajoittain testauskapasiteettia ei vain ollut riittävästi.
Seurauksena moni on sairastanut koronan joko tietämättään tai ainakin ilman virallista vahvistusta tartunnasta. Se aiheuttaa nyt ongelmia heistä niille, joille koronatauti on aiheuttanut pitkittyneitä oireita.
Sellaisia ovat esimerkiksi uupumus, sykkeen heittely, hengitystieongelmat ja hermosto-oireet. Varsinaisesta pitkästä koronasta puhutaan, jos oireet ovat jatkuneet vähintään kolme kuukautta.
Suomessa on tällä hetkellä vain yksi pitkän koronan hoitamiseen erikoistunut klinikka. Sen potilaaksi otetaan vain henkilöitä, joilla on todistus positiivisesta koronatestituloksesta tai joita on hoidettu koronavirusinfektion vuoksi sairaalassa.
Potilaita hoidetaan myös muualla terveydenhuollossa, mutta myös terveyskeskuksissa pitkän koronan toteamisen ehtona on usein pidetty positiivista testitulosta.
Sosiaalisen median vertaistukiryhmissä keskustellaan tiheään tahtiin hoidon saamisen hankaluudesta, jos testitulosta ei ole. Myös Suomen Kuvalehdellä on tiedossaan useampi tapaus, joissa testaamatta jäänyt sairastunut on joutunut taistelemaan saadakseen asianmukaista hoitoa.
”Käytännössä jokainen potilas, jolla ei ole virologista todistusta, saa kuulla siitä kuittailua”, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön long covid-työryhmän puheenjohtaja, neurologi Risto O. Roine. Hän on huolissaan hoidon saatavuudesta.
”Kansainvälisten kriteerien mukaan long covid-diagnoosi ei vaadi testitulosta. Tämä tieto ei jostain syystä ole laajemmin tiedossa kentällä.”
Pitkää koronaa ei Roineen mukaan voi sekoittaa mihinkään muuhun sairauteen. Vaikka oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti, yhdistäviä tekijöitä on.
Suurin osa sairastuneista kärsii usein rajusti alkavasta akuutista dysautonomiasta eli autonomisen hermoston säätelyhäiriöstä. Se oireilee muun muassa sykkeen heittelynä, ääreisverenkierron heikkenemisenä, lämmön- ja hikoilunsäätelyn ongelmina sekä ylivirittyneisyytenä aivotoiminnassa. Ylivirittyneisyys ja siihen liittyvä voimakas ahdistus yhdistetään joskus terveydenhuollossa virheellisesti psyykkisiin sairauksiin.
Dysautonomian lisäksi yli puolellla sairastuneista on myös ääreishermoston oireita, kuten pistelyä, polttelua, nykimisiä ja väreilyä ympäri kehoa. Joillakin korona oireilee myös keskushermostossa.
”Keskushermoston oireita, kuten muisti- ja keskittymisongelmia sekä virhealttiutta, esiintyy kaikista koronan sairastaneista 10-20 prosentilla. Onneksi kognition ongelmat ovat kuitenkin suurimmalla osalla lieviä.”
Suomessa on diagnosoitu tähän mennessä noin 12 000 long covid -tapausta. Roine kuitenkin uskoo, että tapauksia on paljon enemmän.
Hän pelkää, että long covidista on tulossa kansantauti ja että se tulee vaikeuttamaan olemassa olevien kansansairauksien hoitoa.
Käsitys pitkän koronan yleisyydestä on hämärän peitossa osin siksi, että kansallinen data on puutteellista. Viranomaistahot eivät kuitenkaan ole osoittaneet kiinnostusta ohjata lisää resursseja datan keräämiseen tai hoidon kehittämiseen. Roine ja long covid -työryhmä ovat miettineet syitä tähän, mutta toistaiseksi niitä ei ole tarjottu.
Hän vertaa Suomen tilannetta muihin maihin.
Ruotsissa pitkän koronan hoitamiseen erikoistuneita klinikoita on 14. Saksassa on pystytty jäljittämään long covidin synnyssä keskeisiä vasta-aineita potilaan verestä.
”Britanniassa on kymmeniä erikoistuneita klinikoita ja valtava tutkimusrahoitus. Potilaita seurataan ja heidän tilanteestaan kerätään tietoa valtiollisessa organisaatiossa. Panostus on moninkertainen verrattuna Suomeen.”
Suomen ainoa long covid -klinikka toimii Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
Klinikalla hoidosta vastaa moniammatillinen tiimi johon kuuluu kaksi lääkäriä, sairaanhoitaja, psykologi, fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Tarvittaessa klinikka myös konsultoi muita asiantuntijoita.
Klinikalla tehdään myös tutkimusta koronaviruksen pitkäaikaisoireista, niiden vaikutuksesta työ- ja toimintakykyyn, uneen, mielialaan ja elämänlaatuun.
Syy sille, että hoitoon otetaan vain positiiviseksi testattuja tai sairaalassa hoidettuja potilaita on resurssien vähyys, kertoo klinikan ylilääkäri Helena Liira.
”Raja on täytynyt vetää johonkin. Olemme vain yksi, pieni klinikka, emmekä mitenkään voi hoitaa kaikkia potilaita.”
Klinikalle tulee tällä hetkellä hieman enemmän lähetteitä kuin siellä olisi resursseja. Liira kuitenkin muistuttaa, että hyvää hoitoa voi saada muualtakin terveydenhuollosta.
”Erityisesti työterveyshuolto on edistynyt nopeasti pitkää koronaa sairastavien hoidossa, mutta apua voi hakea myös terveyskeskuksesta. On silti varmasti mahdollista, että kaikki eivät ole saaneet kaipaamansa hoitoa, sillä pandemian akuuttivaihe oli myös terveyskeskuksille hyvin raskas ja sielläkin resursseista on ollut pulaa.”
Hyvä uutinen on, että kun sairastunut pääsee hoidon piiriin, on oireita mahdollista helpottaa. Risto Roinen mukaan yhdeksän kymmenestä potilaasta hyötyy dysautonomian hoidosta.
”Dysautonomiaa hoidetaan pienillä, säännöllisillä annoksilla beetasalpaajaa. Tämän lisäksi rasituksensietoa voidaan parantaa kuntoutuksella ja esimerkiksi unettomuutta sekä lääkkeillä että lääkkettömillä keinoilla. Joskus koronan seurauksena puhkeavaa uniapneaa ja astmaa taas hoidetaan niihin tarkoitetuilla lääkityksillä.”