”Aika ison kysymyksen äärellä”
Valtiovarainministeriön idea puuttua satojentuhansien suomalaisten palkkoihin ihmetyttää työmarkkinoilla.
Hyvinvointialueiden työnantajajärjestö hämmästelee ministeriön halua puuttua alueilla työskentelevien palkankorotuksiin.
”Ei kai kukaan halua palata takaisin tupoihin?” kysyy Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) toimitusjohtaja Henrika Nybondas-Kangas.
”Sellainen kysymys tuli mieleen, kun näin tämän kirjauksen. Olin kuvitellut, että tupojen aika on ohi.”
Tupot eli tulopoliittiset kokonaisratkaisut olivat vuosituhannen taitteeseen saakka Suomessa tehtyjä työmarkkinaratkaisuja. Niissä valtio oli yhtenä osapuolena neuvottelemassa työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöjen kanssa. Neuvotteluissa oli tapana sopia palkankorotusten lisäksi myös laajemmin sosiaaliturvasta ja esimerkiksi veroratkaisuista.
Valtiovarainministeriö ehdotti keskiviikkona julkaistussa virkapuheenvuorossaan, että seuraava hallitus linjaisi ohjelmassaan, millä tavoin ”valtion vaikutusmahdollisuuksia hyvinvointialuealan sopimustoimintaan vahvistetaan”.
Perusteluna ministeriö käytti sitä, että hyvinvointialueiden menot maksaa pääosin valtio. Hyvinvointialueita rahoitetaan ensi vuonna noin 27,5 miljardilla eurolla, mikä on lähes kolmasosa kaikista valtion talousarvion eli budjetin määrärahoista.
KT neuvottelee hyvinvointialueita ja kuntia koskevista virka- ja työehtosopimuksista yhdessä palkansaajia edustavien järjestöjen kanssa.
KT on lakisääteinen työnantajaliitto, ja sen jäseniä ovat kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi muun muassa näiden määräysvallassa olevat yhtiöt sekä erilaiset yhtymät.
Hyvinvointialueiden työehtosopimukset hyväksytään KT:n hyvinvointialuejaostossa, Nybondas-Kangas taustoittaa. Sen jäsenet ovat alueiden työnantaja-asemassa olevia päättäjiä, ja voimasuhteet määräytyvät aluevaalien tuloksen mukaan.
”Jaoston jäsenenä on myös valtiovarainministeriön edustaja, jolla on täysivaltaisen jäsenen oikeudet”, Nybondas-Kangas sanoo.
Hänen mukaansa järjestely on toiminut toistaiseksi hyvin. Lisäksi ministeriö ja KT tekevät tämän lisäksi muutenkin yhteistyötä.
”Tulen tietysti käymään ministeriön yhteistyökumppaneiden kanssa keskustelua siitä, että miten tätä yhteistyötä tiivistetään, jos kerran ajatellaan, että näin pitäisi tehdä. Meillä on kyllä yhteistyölle aikaa.”
KT:n toimitusjohtaja huomauttaa, että vaikka kirjauksessa kiinnitetään huomiota hyvinvointialueisiin, myös kunnat pyörivät veronmaksajien rahoin. Valtiokin osallistuu kuntien rahoittamiseen valtionosuuksien kautta.
”Noin joka neljäs euro kuntiin tulee näiden osuuksien kautta. Eli en ehkä täysin ymmärrä tätä argumenttia, että juuri hyvinvointialueisiin pitäisi puuttua”, hän sanoo.
”Ehkä se on, suoraan sanoen, vähän tarkoitushakuista.”
Kunta- ja hyvinvointityönantajien edustamilla aloilla työskentelee noin puolisen miljoonaa suomalaista.
Kunta-alan henkilöstömenot ovat KT:n arvion mukaan tänä vuonna 12,5 miljardia euroa ja hyvinvointialan 15,4 miljardia euroa.
Ministeriön tarttumista hyvinvointialueiden palkkakustannuksiin ei voi pitää yllättävänä. Hyvinvointialueiden rahoitus seuraa indeksiä, joka huomioi kustannusten ja myös palkkojen nousun. Palkat ovat alalla nousseet viime vuosina nopeasti.
Nybondas-Kangas haluaa muistuttaa kahdesta nousuun vaikuttaneesta tapahtumasta: hyvinvointialueiden perustamisesta ja vuoden 2022 laajoista työtaisteluista.
Alueita perustettaessa yli 200 000 palkansaajaa vaihtoi työnantajaa kunnista tai kuntayhtymistä hyvinvointialueille. Henkilöstön palkkoja harmonisoitiin eli yhdenmukaistettiin, mikä tarkoitti monille palkankorotuksia.
”Työnantajilla on lakisääteiset velvoitteet. Yksi niistä on velvoite maksaa samasta työstä sama palkka. Tämän velvoitteen täyttämiseen eivät olisi riittäneet normaalit palkankorotusprosentit”, Nybondas-Kangas sanoo.
”Varoitimme näistä kustannuksista jatkuvasti, ja totesimme, että tällaiset fuusiot maksavat satoja miljoonia euroja. Se oli hyvin valtion tiedossa. Taisimme olla ainoita, jotka sanoivat silloin, että jos kustannuksia halutaan rajata, tarvitaan erillistä lainsäädäntöä. Sellaista yksikään ministeri, poliitikko tai valiokunta ei ollut valmis säätämään.”
Työnantajajohtaja muistuttaa, etteivät myöskään laajat työtaistelut olleet työnantajien masinoimia. Niissä menetettiin satoja tuhansia työpäiviä, ja lakkojen lopettamisessa oli kyse myös hengen ja terveyden turvaamisesta.
Lopputuloksena syntyi muun muassa palkkaohjelma, joka jatkuu vielä vuoden 2028 alkuun. Sen myötä palkankorotusprosentit nousevat yli niin kutsutun yleisen linjan eli enemmän kuin keskeisillä vientivetoisilla teollisuusaloilla.
”Se on aika kohtuuton hinta maksaa tässä taloustilanteessa, mutta työtaistelut sovitaan sovittelemalla.”
Seuraavan kerran hyvinvointialueiden palkankorotuksista aletaan neuvotella ensi vuoden loppupuolella. Nykyiset sopimukset päättyvät helmikuussa 2028.
”Jos katsotaan tilannetta eteenpäin, niin meillä on nyt yleiseen linjaan perustuva mekanismi. Siihenkö halutaan puuttua?” Nybondas-Kangas kysyy.
Yleistä linjaa ei ole betonoitu mihinkään lakiin, mutta on yleinen työmarkkinakäytäntö, että muidenkin sopimuskorotukset noudattelevat vientivetoisilla teollisuusaloilla sovittuja palkankorotuksia. Tätä käytäntöä Petteri Orpon (kok) hallitus on halunnut vahvistaa myös muuttamalla työriitalakia ja sitomalla riitoja ratkaisevan valtakunnansovittelijan tarkemmin linjan noudattamiseen.
Valtiovarainministeriön virkapuheenvuoro edustaa vasta virkamiesten näkemystä. Eri kysymys on se, mitä mahdolliseen hallitusohjelmaan kirjataan – jos kirjataan.
”Ehkä muistuttaisin poliitikkoja vielä vuodesta 2007 ja Sari Sairaanhoitajasta”, hän sanoo.
Ennen kevään 2007 vaaleja erityisesti kokoomuslaiset poliitikot lupailivat hoitajille palkankorotuksia. Seuraavalla neuvottelukierroksella nähtiin tuolloin poikkeuksellinen hoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka, mikä johti tuntuviin korotuksiin koko silloiselle kunta-alalle.
”Kun palkoista aletaan kirjoittaa jotakin hallitusohjelmaan, niin… Meillä ei ole kovin hyviä tai rakentavia kokemuksia siitä, mitä tällainen puuttuminen tarkoittaa. Että kuinkahan hyvään maahan se sitten laskeutuu.”
KT neuvottelee sopimuksista Tehyn, Superin, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n, Ammattiliitto Jytyn sekä akavalaisen neuvottelujärjestön Jukon kanssa.
Jukon puheenjohtaja Katarina Murto pitää valtiovarainministeriön avausta ”todella yllättävänä” ja ”kummallisena”.
”Mielestäni valtiovarainministeriö liikkuu todella heikoilla jäillä.”
”Kollektiivinen neuvotteluoikeus ja sopimusvapaus perustuvat useisiin Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin, ja tässä mentäisiin aivan niiden ytimeen”, Murto sanoo.
Murto on myös Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja.
”Valtion tai poliittisten päättäjien ei pidä puuttua palkkaneuvotteluihin.”
Murto epäilee, että kirjauksessa voisi olla halua puuttua ”neuvotteluiden rakenteisiin”.
Tulkitsetko, että ministeriö haluaisi ikään kuin eriyttää kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajajärjestöt ja ottaa hyvinvointialueiden työnantajatoiminnan tiukempaan ohjaukseen?
”Voi olla, sellainen ajatus tästä tulee.”
Murron mielestä nykyinen järjestelmä toimii hyvin, ja KT pystyy huomioimaan myös taloudellisen tilanteen neuvotteluissa.
”En pidä miltään osin hyvänä tätä puuttumista, ja hämmästelen tätä [puheenvuoron] viestiä, joka oli hyvin selkeä.”
Mitä jos poliitikot kuuntelevat viestiä?
”Mielestäni olemme aika ison kysymyksen äärellä silloin. Se koskee esimerkiksi sitä, miten Suomessa noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka meitä velvoittavat. Tämä sama keskustelu heräsi silloin tästä niin sanotusta vientimallilaista. Sekin herätti paljon keskustelua, ja tässä mennään mielestäni astetta pidemmälle.”