Menetetty rauha
Äärijärjestö Hamas nostaa verisellä yllätyssodallaan itsensä ja palestiinalaiskysymyksen kansainvälisen politiikan keskiöön. Samalla se romuttaa arabimaiden ja Israelin rauhanomaisen lähentymisen.
Vielä viikko sitten tilanne näytti Israelin ja Lähi-idän vaikutusvaltaisimman arabimaan Saudi-Arabian kannalta oikein hyvältä.
Israelin politiikan ikiliikkuja, kuusinkertainen pääministeri Benjamin Netanjahu oli julistanut YK:n yleiskokousviikon puheessaan 22. syyskuuta, että Israel ja Saudi-Arabia ovat ”historiallisen rauhansopimuksen” kynnyksellä.
Saudi-Arabian kruununprinssi ja tosiasiallinen hallitsija Muhammad bin Salman oli kertonut kaksi päivää aiemmin amerikkalaisen Fox-uutiskanavan haastattelussa maiden tulevan joka päivä lähemmäksi sopimusta.
Lähi-idässä näytti pitkästä aikaan käynnistyneen jotain, jolla voisi olla kauaskantoisia seurauksia sekä alueen turvallisuudelle että sen kahdelle ikuisuuskysymykselle, Israelin ja arabimaiden suhteille ja Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden tulevaisuudelle.
Tapa, jolla se saattaa tapahtua, kääntyi karmealla tavalla päälaelleen varhain lauantaina 7. lokakuuta.
Israelin ja Egyptin saartamaa Gazan palestiinalaisaluetta johtava äärijärjestö Hamas iski ilmasta, mereltä ja maasta Israelin eteläosiin toisen gazalaisen äärijärjestön Islamilaisen jihadin kanssa.
Hyökkäyksen laajuus oli ennennäkemätön. Sadat asemiehet valtasivat armeijan tukikohtia, raja- ja poliisiasemia sekä asutuskeskuksia. He ampuivat sumeilematta israelilaissiviilejä hengiltä ikään tai sukupuoleen katsomatta ja ottivat toistasataa panttivankia.
Vielä kolmantena päivänä iskun jälkeen Hamasin asemiehet pitivät hallussaan alueita Israelissa. Israelilaisia oli silloin kuollut yli 700 ja loukkaantunut yli 2 400.
Isku on musertavin, mitä Israel on kokenut lähes päivälleen 50 vuotta sitten alkaneen Jom Kippur -sodan jälkeen. Egypti ja Syyria ajoivat Israelin sortumisen partaalle, silloinkin maan täysin yllättäneellä hyökkäyksellä.
Jom Kippur -sota käynnisti prosessin, joka johti Israelin ja sen päävastustajan Egyptin Camp Davidin rauhansopimukseen.
Nyt Hamasin tavoitteena on nostaa väkivallalla neuvottelut palestiinalaisten omasta valtiosta takaisin unohduksista.
”Kuinka monta kertaa olemme muistuttaneet, että palestiinalaiset ovat eläneet pakolaisleireillä jo 75 vuotta ettekä te vieläkään tunnusta meidän oikeuksiamme?”, järjestön poliittinen johtaja Ismail Haniyya kysyi kuvatessaan ”Al-Aqsan tulvaksi” kutsumansa hyökkäyksen syitä.
Haniyya muistutti, että juutalaisten aiheuttama häirintä muslimien pyhällä al-Aqsan temppelialueella Jerusalemissa on kasvanut rajusti Israelin historian äärikansallisimman ja -oikeistolaisimman hallituksen aikana. Lokakuun alkupäivinä alueelle tunkeutui tuhansia ääriuskonnollisia siirtokuntalaisia, vaikka Israelinkin lakien mukaan juutalaisten pääsy alueelle on kielletty.
Tärkein Haniyyan luettelemista syistä on Israelin ja Saudi-Arabian rauhanhanke.
Saudi-Arabia on profeetta Muhammadin ja islamin syntysija, ja sen kuningassuku on asemoinut itsensä oikean islamin vaalijaksi. Sen kannanotot painavat paljon islamilaisissa maissa ja vaikutusvaltaa terästää öljyvauraus. Jos Saudi-Arabia solmii rauhansopimuksen Israelin kanssa, useat asiantuntijat uskovat muiden muslimimaiden seuraavan perässä. Se olisi Israelille valtava voitto.
”Se on hyvin mahdollinen kuvio. Saudien symbolinen merkitys on iso, ja tällainen ele poistaisi aika ison esteen muiltakin”, toteaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart, joka on perehtynyt Lähi-idän nykypolitiikkaan sekä Israelin ja Palestiinan konfliktiin.
Saudien virallinen kanta on kytkeytynyt Arabiliiton 22 jäsenmaan vuonna 2002 hyväksymään rauhansuunnitelmaan, jonka pääarkkitehtinä kuningaskunta itse toimi. Suunnitelman ydin on, että Israel tunnustetaan, kun se vetäytyy vuoden 1967 sodassa miehittämiltään alueilta, joille perustetaan itsenäinen palestiinalaisvaltio.
Fox-kanavan haastattelussa kruununprinssi Muhammad ei silti enää vedonnut tähän kynnyskysymyksenä vaan muotoili saudien pitävän huolta, että sopimus ”helpottaa palestiinalaisten elämää”.
”Se on hirvittävän paljon pienempi ehto kuin että palestiinalaiset saisivat valtion vuoden 1967 rajojen sisälle. Saudit haluavat löytää uusia teitä ilman, että palestiinalaiset ovat käyttämässä perinteistä veto-oikeuttaan”, Stewart sanoo.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on edistänyt rauhansopimusta. Hänen edeltäjänsä ja mahdollinen tuleva vaalivastustajansa Donald Trump sai presidenttikautensa lopussa syksyllä 2020 aikaan Abraham-sopimukset, joilla Israel solmi suhteet Arabiemiraattien, Bahrainin ja Marokon kanssa.
Suurin palkinto Saudi-Arabia jäi Trumpilta saamatta, sillä kuningaskunta pitäytyi vielä tuolloin perinteisissä vaatimuksissaan.
”Mikäli Yhdysvallat voisi sanoa, että se on kätilöinyt tällaisen rauhansopimuksen, se olisi ehdottomasti sulka Bidenin hattuun. Ja olisihan se sekä Israelille että Saudi-Arabialle valtava edistysaskel.”
Israelin miehittämällä Länsirannalla toimiva palestiinalaishallinto on heikko ja korruptoitunut. Se on neuvotteluissa vaatinut sopimuksen vastineeksi Yhdysvaltoja avaavan uudelleen Trumpin sulkeman konsulaatin Itä-Jerusalemissa, eräiden Länsirannan alueiden siirtämistä hallintoonsa sekä Israelin itsensäkin laittomina pitämien siirtokuntien purkamista.
”Kahden valtion visioon verrattuna se kuulostaa todella vaatimattomalta”, Stewart arvioi.
”Sinänsä sopimus ei tuhoaisi kahden valtion tavoitetta, tekisi vain sen kehnon tilan näkyvämmäksi. Eikä se ratkaisisi vieläkään perusongelmaa: mitä Israel tekee palestiinalaisille, joita eivät juutalaisvaltioon halua?”
YK:n yleiskokouksen puheessaan Netanjahu heilutti kädessään ”uuden Lähi-idän” karttaa. Siinä Länsiranta, Gaza ja Israelin Syyrialta valtaama Golan olivat osa Israelia.
Palestiinalaisten enemmistölle se vahvisti, että sopimus ei olisi tuonut heille mitään, vaan vienyt loputkin. Maailman suurimmaksi avovankilaksi kutsutun Gazan saarto on jatkunut Israelin ja Egyptin ehdoilla.
Miehitetyn Länsirannan pilkkominen uusilla juutalaissiirtokunnilla elinkelvottomaksi tulevalle palestiinalaisvaltiolle on kiihtynyt, samoin siirtokuntalaisten rankaisematon väkivalta palestiinalaisia kohtaan ja näiden omaisuuden tuhoaminen ja ryöstäminen. YK arvioi, että siirtokuntalaiset ovat tehneet tänä vuonna elokuun loppuun mennessä keskimäärin kolme joukkohyökkäystä päivässä Länsirannan palestiinalaisasukkaita vastaan.
Vielä ennen Hamasin hyökkäystä Stewart piti sopimuksen etenemistä täysin mahdollisena. Nyt hän uskoo, että neuvottelut ovat poissa pöydältä kenties pitkäksi ajaksi.
”Näin ei välttämättä olisi käynyt, jos tilanne olisi pysynyt palestiinalaisalueiden ja Israelin keskimääräisen väkivallan tasolla. Mutta tämä tilanne on niin poikkeuksellinen, että Saudi-Arabia joutuu nyt ottamaan huomioon yleisen mielipiteen arabimaissa ja islamilaisessa maailmassa aivan eri tavalla.”
Saudi-Arabian ääni kellossa muuttui jo.
Virallisessa lausunnossaan Hamasin hyökkäyksestä kuningaskunta muistutti, että se on toistuvasti varoittanut palestiinalaisten oikeuksien polkemisesta miehityksen seurauksena ja vaatii nyt kansainvälistä yhteisöä käynnistämään uskottavan rauhanhankkeen kahden valtion ratkaisun pohjalta.
Hamas on siis verisellä yllätyssodallaan romuttanut ainakin toistaiseksi arabimaiden ja Israelin rauhanomaisen lähentymisen ja nostanut itsensä ja palestiinalaiskysymyksen kansainvälisen politiikan keskiöön.
”EU, Yhdysvallat ja saudit ovat vuosikymmenien ajan katsoneet sivusta, miten kahden valtion todellisuutta ei ole edistetty millään lailla”, Stewart sanoo.
”Niin kauan kuin on mahdollista, palestiinalaiskysymystä on pidetty kannen alla, paikkailtu tilannetta laastareilla eli tuotu korkeintaan pieniä parannuksia. Jossain vaiheessa tulee pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja löytää poliittinen ulospääsy. Abraham-sopimusten allekirjoittajat pyrkivät ohittamaan poliittisen prosessin ja sen umpikujan, mutta nyt se on mahdotonta.”
Israelin vastaus Hamasin iskuun toistaa silti vanhaa kaavaa. Sen armeija aloitti Gazan moukaroimisen tuhoisimmilla ilmaiskuilla vuosiin. Niissä kuoli jo kahtena ensimmäisenä päivänä noin viisisataa ihmistä ja loukkaantui melkein kolme tuhatta, Hamas ilmoitti. Samalla Israel alkoi valmistella maahyökkäystä Gazaan, josta se veti armeijansa pois vuonna 2005.
Ennennäkemätöntä kostoa julistanut Netanjahu vannoi Israelin murskaavan raunioiksi kaikki kohteet, joissa Hamas ja Islamilainen jihad toimivat ja tuhoavan järjestöjen toimintakyvyn ”useiksi vuosiksi”.
”Israelilla on edessään pitkä ja vaikea sota”, pääministeri totesi.
Konfliktiin ei kuitenkaan ole sotilaallista ratkaisua, vaikka Gazaan iskettäisiin kuinka ankarasti tai tehtäisiin maahyökkäys, Stewart muistuttaa.
”Israel voi tappaa vaikka kuinka paljon Hamasin johtajia sekä tuhota kohteita, mutta järjestöä on melkein mahdotonta kitkeä.”
Hamas on hallinnut Gazaa yli 16 vuotta ja käynyt sinä aikana neljä sotaa Israelia vastaan. Se tietää tarkkaan, miten tuhoisia seurauksia sen hyökkäyksestä sille ja gazalaisille koituu ja on valmistautunut niihin.
”Mutta se tietää myös, että palestiinalaiset tulevat muistamaan tämän yllätysvoiton pitkään. Varsinkin he, jotka hyväksyvät väkivaltaisen vastarinnan – ja heitä on jo iso osa palestiinalaisista.”
Hamas on kutsunut kaikkia miehitettyjen alueiden palestiinalaisia liittymään mukaan sotaan. Jos Israel jatkaa Gazan jauhamista raunioiksi, riski vuoden 2021 tilanteen toistumisesta on suuri.
Sotiessaan tuolloin edellisen kerran Hamasia vastaan Israel joutui ensi kertaa monen rintaman taisteluihin alueilla, joita se pitää hallussaan. Kaduille riensivät Länsirannan ja Itä-Jerusalemin miehitysalueiden palestiinalaiset sekä Israelin omat arabikansalaiset eri puolilla Israelia.
Israelin pohjoisrajan takana Libanonissa on lisäksi valmiudessa Iranin perustama ja varustama šiiamuslimien asejärjestö Hizbollah. Sitä pidetään yleisesti maailman vahvimpana ei-valtiollisena asejärjestönä, jolla on kymmeniä tuhansia hyvin koulutettuja ja muun muassa Syyrian sodassa taistelukokemusta saaneita sotureita.
Hizbollahilla on myös mittava varasto Hamasin raketteja tuhoisampia täsmäohjuksia, jotka yltävät mihin tahansa kohteeseen Israelissa.