Neljä arabimaata teki rauhan Israelin kanssa, eikä palestiinalaisten taistelu enää kiinnosta – eivät tuominneet Gazan pommituksia
Arabiemiraatit, Bahrain, Marokko ja Sudan ovat rikkoneet arabimaiden yhteisrintamaa. Niiden rauhansopimusten taustalla on Donald Trump.
Torstai-iltana 20. toukokuuta Arabiemiraattien, Bahrainin, Marokon ja Sudanin hallitsijapalatseissa huokaistiin hyvin syvään helpotuksesta: Israel ja Gazan palestiinalaisalueita hallitseva Hamas-järjestö olivat ilmoittaneet tulitauosta.
Sotimista oli jatkunut jo yksitoista päivää, ja se oli ollut kiivaampaa ja tuhoisampaa kuin mikään taistelu sitten Gazan sodan vuonna 2014.
Aiempien kriisien loppuratkaisut eivät ole näissä neljässä arabimaassa juuri herättäneet suuria tunteita, mutta nyt kaikki on toisin.
Kyseiset maat nimittäin solmivat syksyn 2020 aikana rauhansopimuksen Israelin kanssa. Samalla ne rikkoivat pahemman kerran arabimaiden yhteisrintamaa, jonka perustana on Arabiliiton julkilausuma vuodelta 2002. Sen mukaan rauha Israelin kanssa on mahdollinen vasta, kun maa vetäytyy miehittämiltään alueilta ja takaa palestiinalaisille oikeuden itsenäiseen valtioon, jonka pääkaupunki on Jerusalem.
Arabiemiraattien, Bahrainin, Marokon ja Sudanin itsevaltaiset johtajat ovat kiemurrelleet yhä vaivaantuneempina, kun kasvava joukko kansalaisia on arvostellut sekä rauhansopimusta että johtajien kyvyttömyyttä puuttua kriisiin.
Varsinkin Israelin tärkeimmälle uudelle sopimuskumppanille Arabiemiraateille nykyinen kriisi on ollut erittäin kiusallinen.
Kun Arabiemiraatit ja Israel sopivat solmivansa täydet diplomaattisuhteet – käytännössä rauhan – viime elokuussa, Arabiemiraatit perusteli tekonsa kohentavan nimenomaan palestiinalaisten asemaa.
Se väitti pelastaneensa sopimuksella palestiinalaiset Länsirannan juutalaissiirtokunta-alueiden liittämiseltä Israeliin, mitä Netanjahu oli kaavaillut.
Netanjahu oli jo kuitenkin aiemmin päättänyt luopua aikeistaan odotettua laajemman kansainvälisen vastustuksen takia.
Arabiemiraatit korosti myös, että palestiinalaisten neuvotteluasema Israelin kanssa paranee rauhansopimusten seurauksena.
Se näyttää nyt olevan kaukana totuudesta.
Kun muut arabimaat ovat arvostelleet Israelin pommitusten aiheuttamia siviiliuhreja, kärsimyksiä ja tuhoa Gazassa sekä palestiinalaisten tylyä kohtelua Jerusalemissa ja Länsirannalla, Israelin uudet rauhankumppanit ovat pyrkineet pysyttelemään niin hiljaa kuin vain mahdollista.
Ne eivät pystyneet käyttämään uutta asemaansa taisteluiden lopettamiseksi tai neuvotteluiden käynnistämiseksi, eivätkä ne sitä edes yrittäneet.
Israelin ja Hamasin tulitaukoneuvotteluissa toimivat välittäjinä Egypti, Qatar ja Jordania, jotka ovat hoitaneet tehtävää aiemmissakin kriiseissä.
Yhtä vähän Arabiemiraatit tai muutkaan rauhankumppanit yrittivät auttaa kriisiin johtaneiden jännitteiden laukaisemista ennen niiden kiihtymistä väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.
Maiden ainoaksi panokseksi jäi allekirjoittaa 57 islamilaisen valtion järjestön OIC:n virtuaalikokouksessa yhteinen julkilausuma, joka tuomitsi Israelin Itä-Jerusalemissa tekemät islamin pyhien paikkojen loukkaukset ja palestiinalaisten karkotukset kotoaan ja vaati ”barbaarisen hyökkäyksen” lopettamista Gazassa.
Omissa kansallisissa kannanotoissaan Arabiemiraattien, Bahrainin, Marokon ja Sudanin vallanpitäjät sen sijaan ovat välttäneet tarkkaan tuomitsemasta Israelia.
Näin ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin Israelin ja palestiinalaisten välisten yhteenottojen pitkän historian aikana.
Jopa Israelin kanssa ensimmäisenä arabimaana vuonna 1978 rauhan solminut Egypti on aina kertonut mielipiteensä. Diplomaattisuhteet eivät ole estäneet sitä esittämästä tarvittaessa voimakkaitakin diplomaattisia kannanottoja Israelin toimista, jos se on pitänyt niitä väärinä ja vahingollisina.
Historiallinen muutos kertoo käytännössä sen, että Arabiemiraatit, Bahrain, Marokko ja Sudan ovat päättäneet jatkaa niitä hyödyttävää yhteistyötä Israelin kanssa riippumatta siitä, miten palestiinalaisille käy.
Arabiemiraateilla oli jo kauan ennen virallisten suhteiden solmimista laajaa strategista, sotilaallista ja taloudellista yhteistyötä Israelin kanssa.
Nyt se voi edistää hankkeita päivänvalossa. Maiden välillä on muutamassa kuukaudessa solmittu miljardien eurojen arvosta uusia investointi- ja yhteistyösopimuksia matkailun, energian ja teknologian piirissä sekä ase- ja sotilasalalla.
Arabiemiraattien laimeaa Israelin arvostelua selittää myös se, ettei sen johdolla ole minkäänlaisia lämpimiä tunteita Gazaa hallitsevaa Hamasia kohtaan.
Maata käytännössä johtava kruununprinssi Mohammad bin Zayed al-Nahyan pitää Hamasia ääri-islamilaisena uhkana, jonka suosion kasvu uhkaa myös hänen omaa jyrkän itsevaltaista hallintoaan.
Bahrain on samoilla linjoilla.
Israel-suhteet myytiin Arabiemiraattien ja Bahrainin kansalaisille vaurautta, edistystä ja rauhaa lisäävinä.
Tämä saattaa nyt osoittautua emiireille vaaralliseksi ansakuopaksi.
Hamas onnistui tällä kertaa nostamaan kamppailun pääteemaksi Jerusalemin puolustamisen Israelin valtaukselta.
Islamin kolmanneksi pyhimmän kaupungin Jerusalemin asema on tärkein kaikkia arabimaita ja koko maailman muslimeja yhdistävä tekijä Israelin ja Palestiinan välisissä kiistoissa.
Ilmeinen vaara on, että Arabiemiraatit ja kumppanit aletaan nähdä Israelin palestiinalaisalueiden miehityksen ja Lähi-idän-politiikan tukijoina ja liittolaisina, muistuttaa Carnegie-tutkimuslaitoksen Lähi-idän keskuksen tutkija Mohanad Hage Ali The Guardian -sanomalehdessä:
”Näiden maiden hallitukset ovat jo jääneet väärälle puolelle arabimaissa vallitsevan julkisen mielipiteen kanssa yrittäessään jatkaa ulkopoliittista linjaansa. Se tahrii niiden maineen.”
Arvostelua Israelin kanssa solmittua suhteita vastaan lietsovat muun muassa Iran ja Turkki.
Arabiemiraattien ja Bahrainin kansalaisten suuttumus kuplii somessa, muttei valtion vahvassa otteessa olevassa lehdistössä tai virallisilla televisio- ja radiokanavilla.
Niissä kriisin seuranta on ollut niukkaa.
Valtiolliset televisiokanavat ovat tällä kertaa esitelleet myös Hamasin ohjusiskujen aiheuttamia tuhoja Israelissa, mikä poikkeaa selvästi aiemmasta käytännöstä.
Monet asiantuntijat ovat huomauttaneet, että Arabiemiraateilla ja Bahrainilla olisi ollut täydet mahdollisuudet ilmaista tukevansa palestiinalaisten oikeuksia ilman että ne asettuisivat Hamasin kannattajiksi.
Sen sijaan monet Arabiemiraattien hallintoa lähellä olevat tahot ovat tuominneet Hamasin toimet suunnilleen samoin äänenpainoin kuin Israel.
”Hamas ampui raketteja siviiliväestön keskeltä, ja kun sille vastattiin samalla mitalla, se alkoi ruikuttaa, missä muut arabit ja muslimit ovat. Olette tehneet Gazasta lasten ja muiden viattomien hautausmaan”, tviittasi Arabiemiraattien arvostetuimpiin uskonoppineisiin ja saarnaajiin kuuluva Waseem Yousef 1,6 miljoonalle verkkoseuraajalleen.
Arabiemiraattien ja Bahrainin viranomaiset ovat ilmeisesti myös ruokkineet Twitterissä leviävää ”Palestiinan asia ei ole minun asiani” -hashtagia osoittaakseen, että kansalaiset ovat hallintonsa puolella.
Otsikon alta löytyy viestejä, joissa näkyy palestiinalaisäiti syöttämässä vauvaansa tuttipullosta, jossa lukee ” vihaa ja petoksia”. Tviiteissä haukutaan palestiinalaisia epäluotettaviksi, kiittämättömiksi ja vihan syövyttämiksi. Palestiinalaisten asiaa ei nähdä kaikkien arabien asiaksi vaan menneisyyteen kuuluvaksi kansallisaatteeksi, josta muille on vain harmia.
Aihetunniste käynnistyi alun perin Saudi-Arabiassa sen jälkeen kun uutiskanava al-Jazeera julkaisi palestiinalaisen piirtäjänsä pilapiirroksen, jonka kruununprinssi Mohammad bin Salman koki loukkaavan itseään.
Myös Saudi-Arabia on pitkään harkinnut suhteiden solmimista Israelin kanssa. Mailla on jo runsaasti strategista ja tiedusteluyhteistyötä, koska niitä yhdistää huoli Iranin vaikutusvallan ja sotilaallisen uhan kasvusta alueella.
Varsinkin kruununprinssi ajaa suhteiden solmimista, koska pelkää Saudi-Arabian jäävän muuten Arabiemiraattien varjoon maiden välisessä geopoliittisessa valtataistelussa.
Kruununprinssin aikeista katkeroituneet palestiinalaiset ovat haukkuneet häntä tviiteissään ”Israelia rahoittavaksi sionistiveljeksi”.
Nykytilanne paljastaa entistä armottomammin, että kiireellä kyhättyjen rauhansopimusten taustalla oli Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin halu nostattaa presidentinvaalikampanjansa lentoon sekä jäädä historiaan rauhantekijänä. Ne eivät perustu aidolle halulle edistää tasapuolisesti Israelin ja palestiinalaisten rinnakkaiseloa.
Sopimukset muistuttivat Trumpin kiinteistökauppojen tapaan runnottuja ota tai jätä -diilejä. Arabiosapuolia voideltiin lupauksilla Yhdysvaltain isoista asetoimituksista, kauppaeduista sekä poliittisesta tuesta niiden kiistakysymyksissä.
Arabiemiraateille ja Bahrainille luvattiin Israel-suhteiden palkaksi, että ne saavat ostaa runsaasti nykyaikaisinta ja tehokkainta amerikkalaista asekalustoa ja -teknologiaa, jonka myynnin Yhdysvallat on aiemmin kieltänyt arabimaille.
Sudan pääsi pois Yhdysvaltain terrorismia tukevien maiden listalta ja sai Washingtonilta ratkaisevan puollon Maailmanpankilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastoilta tarvitsemilleen suurlainoille.
Marokolle Trumpin hallinto lupasi Yhdysvaltain vastedes tukevansa sen aikeita tarjota miehittämälleen Länsi-Saharalle vain muodollista itsehallintoa. Näin Yhdysvallat veti tukensa YK:n länsisaharalaisille antamilta takuilta, että he saavat itse kansanäänestyksellä päättää, haluavatko itsenäistyä.
Trumpille kauppa kannatti:
Amerikkalaisyrityksille tarjoutui uusia miljardisopimuksia Arabiemiraatteihin ja Bahrainiin.
Vetämällä Sudanin terroristilistaltaan Yhdysvallat jopa ansaitsi 280 miljoonaa euroa. Ehtona oli, että Sudan maksaa korvauksia amerikkalaisille terrorismin uhreille, jotka kuolivat Sudanin suojeleman al-Qaidan pommi-iskuissa Yhdysvaltain suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa vuonna 1998.
Eikä lupaus Marokolle maksanut mitään.
Israel hyötyi vähintään yhtä paljon.
Pääministeri Benjamin Netanjahu sai tärkeän vahvistuksen peruslinjalleen. Sen kulmakivi on, että rauhanteko arabimaiden kanssa ei ole enää riippuvainen Israelin Palestiinan-politiikasta. Samaan tulokseen voidaan aivan yhtä hyvin yltää luovuttamatta miehitettyjen alueiden israelilaissiirtokuntia ja jakamatta Jerusalemia.
Palestiinalaisten etua ei ajatellut kukaan.
”Trumpin hevoskaupat Israelin puolesta tekivät julmaa pilaa palestiinalaisten oikeuksista”, tiivistää The Guardian -lehden ulkomaanuutisten pääkirjoitustoimittaja Simon Tisdall.
Sekä Hamas että Länsirantaa hallitseva Fatah kuittasivat rauhansopimukset ”puukoniskuina palestiinalaisten selkään.”
Nyt sodittu kriisi osoitti, että sinne puukko jäikin.
Rauhansopimuksia ei pureta, niihin liittyviä yhteistyöhankkeita ei vain edistetä liput liehuen vaan nurkan takana, ainakin jonkin aikaa.