Kahden vuoden ystävyys

Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun CIA:n johtaja John Ratcliffe kävi elokuun lopulla Moskovassa. Hän tapasi Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n kollegansa Aleksandr Bortnikovin. Ratcliffe todisteli The New York Timesin mukaan Bortnikoville, että on oikea hetki hieroa rauhaa Ukrainaan.

Kiinan ja Venäjän presidentit Xi Jinping ja Vladimir Putin neuvottelivat muutamaa päivää myöhemmin Shanghain yhteistyöjärjestön vuosikokouksessa Kirgisiassa. Neuvonpitoon liittyi Iranin presidentti Masoud Pezeshkian.

Kolmikko mietti, miten parhaiten torjua pakotteita, jotka Yhdysvallat oli julistanut Irania vastaan.

Syyskuun alussa Donald Trumpin erikoislähettiläät vierailivat Moskovassa ja Kiovassa.

Kohta on Trumpin ja Xin vuoro. He tapaavat Washingtonissa 24. syyskuuta. Edellinen miesten tapaaminen oli toukokuussa Pekingissä.

Trump haluaa myös tavata Pohjois-Ko­rean presidentin Kim Jong-unin. Se voisi onnistua Aasian ja Tyynenmeren valtioiden talousjärjestön APECin huippukokouksessa Shenzhenissä 18.–19. marraskuuta, The Wall Street Journal kertoo.

Tiheän vierailutahdin taustalla on presidentti Trumpin kaoottinen sota- ja ulkopolitiikka.

Yhdysvalloilla tuskin on ollut Kiinan, Venäjän ja Pohjois-Korean nykymuotoisten hallintojen aikana toista presidenttiä, jonka päätöksenteko olisi yhtä arvaamatonta, vaistonvaraista ja altista vaikuttamiselle.

Yhdysvaltain istuva presidentti on toistuvasti osoittanut seuraavansa omia mielijohteitaan eikä neuvonantajiaan. Hän kutsuu Putinia, Xitä ja Kimiä ”hyviksi ystävikseen”. Samalla hän väheksyy tärkeimpiä liittolaisiaan, jotka ovat todennäköisesti hyötyneet Trumpin toisesta kaudesta vähemmän kuin idän diktaattorit.

Pekingissä, Moskovassa ja Pjongjangissa luultavasti pohditaankin paraikaa kuumeisesti, miten ulosmitata Trumpin kahdesta jäljellä olevasta vuodesta mahdollisimman paljon mahdollisimman kestäviä etuja.

Suunnittelua terästää se, että näiden maiden yhteistyö on Ukrainan sodan takia tiivistynyt voimakkaasti.

Kolmikon tavoite lienee muuttaa sitä, mikä niille on maailmanpoliittisesti mahdollista.

Kiinan kohdalla se tarkoittaa lisää vapautta painostaa Taiwania ja hallita Etelä-Kiinan merta.

Trump aloitti heti toisen kautensa alussa uudelleen Kiinan vastaisen kauppasodan, jota hän kävi myös ensimmäisellä kaudellaan. Presidentti korotti jyrkästi useiden Kiinalle keskeisten vientituotteiden tuontitulleja Yhdysvaltoihin.

Kiina nokitti nopeasti: se katkaisi useiden harvinaisten maametallien ja magneettien viennin länsimaihin.

Täsmäisku osui. Ilman Kiinan strategisia mineraaleja ja magneetteja maailman uusiutuvan energian ja mikrosirujen tuotanto sekä auto-, puolustus-, ilmailu- ja avaruusteollisuus on pulassa. Valmistajille tärkeiden kestomagneettien tuotantokapasiteetista 90 prosenttia on Kiinan hallinnassa.

Kiina hallitsee myös lähes kaikkien niiden raaka-aineiden tuotantoketjuja, jotka Nato on määritellyt kriittisiksi puolustusteollisuudelleen.

Teollisuuden nopeasti lisääntyneet tuotantovaikeudet pakottivat Trumpin perumaan tullinsa. Muutamassa kuukaudessa Yhdysvaltain hallinto taipui sopuratkaisuun.

Tulliseikkailu lujitti Pekingin näkemystä, jonka mukaan se voi kiristää otetta Taiwanista, kunhan harvinaisten metallien ja magneettien vienti jatkuu.

Kiina määritteli vuonna 2005 Taiwanin aseman lailla, joka asettaa tavoitteeksi saaren rauhanomaisen yhdistämisen manner-Kiinaan. Laki varaa maan johdolle silti oikeuden ”käyttää muita kuin rauhanomaisia keinoja puolustaakseen alueellista yhtenäisyyttään”, jos rauhanomaiset keinot eivät toimi tai jos Taiwan pyrkii aktiivisesti itsenäistymään.

Ystävällisesti myhäillyt Xi teki keväällä Trumpille selväksi, ettei varauma ole tyhjää puhetta.

Presidentti Joe Biden lupasi aikanaan kahdesti Yhdysvaltojen puolustavan Taiwania Kiinan hyökkäykseltä.

Trump sen sijaan varoitti heti tavattuaan Xin Pekingissä, että Taiwanin ei kannattaisi julistautua itsenäiseksi.

”Meidän pitäisi matkata 15 000 kilometriä sotimaan, enkä halua sitä”, hän sanoi Fox-uutiskanavalle.

Yhdysvaltalaisen ajatushautomon Brookingsin Kiina-keskuksen johtaja Ryan Hass arvioi, että Trumpin toiminta rohkaisee Pekingiä lisäämään painetta.

”Trump on lisännyt selkkausriskiä näkyvällä myötämielisyydellään Xin Taiwan-linjaa kohtaan.”

Taiwan on jo nyt syvemmällä Kiinan taskussa kuin koskaan. Saaren ulkopoliittinen liikkumavara on olematon. Sen talous perustuu pääasiassa vientiin meritse. Viennistä yli 30 prosenttia menee manner-Kiinaan ja Hongkongiin.

Kiina voi halutessaan pysäyttää Taiwanin ulkomaankaupan lähes tyystin. Se voi myös katkaista merenpohjan viestiliikennekaapelit, jotka yhdistävät saaren muuhun maailmaan.

Käytännössä Kiina on jo vuodesta 2022 säädellyt Taiwanin tuontia ja vientiä merisotaharjoituksilla, jotka keskeyttävät rahtiliikenteen. Harjoitukset ovat toistuneet yhä tiheämmin. Niillä on määrä vakiinnuttaa Taiwanin ympärille pysyvä saartorengas. Saari ei kestäisi tiukkaa merisaartoa ­kauan, ajatushautomo Atlantic Council arvioi.

Esimerkiksi yli 95 prosenttia saaren käyttämästä energiasta tuodaan sinne laivoilla.

Kiina jatkaa myös vesialueiden valtaamista Etelä-Kiinan merellä. Se on laajentanut olemassa olevia luotoja ja kareja saariksi, joille on rakennettu sotilastukikohtia. Uusien saarten edustalle se vetää aluevesirajansa ja talousvyöhykkeensä, joita se valvoo ärhäkästi.

Trumpin hallinnolla on vaikeuksia vastata näihin toimiin ja tuskin aitoa haluakaan.

Pekingin sotasimulaatioissa leikitään ajatuksella, mitä Yhdysvallat voi tehdä, jos Kiina kärjistää tilannetta Taiwanin lähivesillä samaan aikaan, kun Iran Hormuzinsalmella, Pohjois-Korea Korean niemimaalla ja Venäjä Nato-maissa.

Putinin halu hyötyä Trumpin loppukaudesta tuskin on vähäisempi kuin Xin.

Kreml saattaa arvioida, että Yhdysvaltain tuoreet ehdotukset rauhanneuvotteluista ovat lähinnä osoitus sen heikkoudesta.

Tämän ajattelumallin mukaan Trumpin erikoislähettiläät määrättiin pyytämään Kremlistä näennäinen myönnytys, jota Trump voisi käyttää tekosyynä Venäjä-pakotteiden purkamiselle. Näin Iranin sodan takia kohonneet polttoaineiden hinnat Yhdysvaltojen bensapumpuilla saataisiin alas ennen marraskuun välivaaleja.

”Neuvotteluissa puitiin hyvin yksityiskohtaisesti sekä Venäjää että Yhdysvaltoja hyödyttäviä merkittäviä taloudellisia yhteishankkeita”, muotoili Putinin neuvonantaja Juri Ushakov.

Trump on tehnyt molemmilla virkakausillaan ja niiden välissä jatkuvasti ratkaisuja, jotka ovat hyödyttäneet enemmän Putinia ja Venäjää kuin Ukrainaa. Miksei nytkin?

Kreml toivoo, että Yhdysvallat vähentäisi aseapuaan Ukrainalle. Se ei nykytilanteessa ole mahdotonta. Seuraava tavoite on sitouttaa Trumpin hallinto rauhanehtoihin, jotka jättäisivät Venäjälle vähintään sen nyt miehittämät alueet, virallistaisivat Krimin aseman osana Venäjää ja lukitsisivat Ukrainan pysyvästi Naton ulkopuolelle.

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un sai jo loppukesällä lahjan Trumpilta. Yhdysvaltain presidentti määräsi, että Etelä-Korean kanssa järjestettäviä jokavuotisia sotaharjoituksia lyhennetään. Aiemmin ne kestivät yksitoista päivää, nyt enää viisi.

Trump ilmoitti päätöksestään somekanavallaan Truth Socialissa harjoituksen jo käynnistyttyä. Hän ei kertonut siitä etukäteen sen enempää sotilasjohdolleen kuin isäntämaan Etelä-Korean hallitukselle.

Operaatiosta leikattiin tyystin toinen vaihe eli vastahyökkäys Pohjois-Koreaan. Varsinkin se on ärsyttänyt Kimin hallintoa, joka on tulkinnut sen sodan valmisteluksi.

Trump totesi, että sotaharjoitus lähettää täysin väärän ja vihamielisen viestin Pohjois-Korealle, joka on aina suhtautunut kunnioittavasti eikä koskaan uhkaavasti hänen hallintoonsa.

Yhdysvaltain avainliittolaisiin kuuluvaa Etelä-Koreaa hän ripitti tutuin sanankääntein. Presidentin mielestä Yhdysvallat ei saa mitään vastineeksi miljardien dolla­rien vuosittaisesta sotilasavusta.

Etelä-Korean valtiojohdon pitäminen pimennossa oli Trumpinkin mittapuulla vertaansa vailla oleva loukkaus maassa, jossa kasvojen säilyttäminen on poliitikoille elinehto. Nöyryytystä lisäsivät Trumpin vuolaat kehut Kimille.

Korean presidentti Lee Jae Myung vaatikin välittömästi, että Etelä-Korean sodanjohto on irrotettava Yhdysvaltojen komennosta, jolle se on kuulunut vuodesta 1953 asti. Tuolloin Koreoiden välinen sota päättyi aselepoon, jonka Yhdysvallat on sen jälkeen taannut joukkojensa läsnäololla.

Trump tapasi Kimin kolme kertaa ensimmäisellä kaudellaan, mutta ”historialliset ydinaseneuvottelut” johtivat lähinnä näyttäviin yhteisiin kuvausseremonioihin.

Kimin käsitys ydinaseettomasta Korean niemimaasta tarkoitti tuolloin, että Pohjois-Korea säilyttäisi oman ydinasevarastonsa ja -tuotantonsa mutta Yhdysvallat takaisi, ettei se koskaan sijoittaisi sinne ydinaseita eikä sallisi Etelä-Korean hankkia niitä.

On vaikea nähdä, mitä Trump voisi nyt saada aikaan. Pohjois-Korea on sittemmin kasvattanut johdonmukaisesti ydinasearsenaalinsa määrää ja tehoa.

Kimin hallinto on määritellyt Pohjois-Korean ”vastuulliseksi ydinasevaltioksi”. Koska ydinaseistuksen ylläpito ja kehittäminen on kirjattu maan perustuslakiin, tavoite saada Pohjois-Korea luopumaan ydinaseistaan on käytännössä mahdoton, sanoo Etelä-Korean maanpuolustuskorkeakoulun emeritusprofessori Yong-Sup Han.

Se ei estä Kimiä esittämästä neuvotteluhaluista – eikä Trumpia lähtemästä leikkiin mukaan.

Jos neuvottelut todella alkavat, Trump saattaa jopa jäädyttää Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen sotaharjoitukset kokonaan ja vähentää Etelä-Koreaan sijoitettujen amerikkalaisjoukkojen määrää, varoittaa eteläkorealaisen ajatushautomon Sejongin varajohtaja Cheong Seong-chang The Guardianille. Tämäkin saatetaan tehdä neuvottelematta etukäteen Etelä-Korean johdon kanssa.