Tervetuloa kerhoon

Vuonna 2004 Putinin loma-asunnon lähellä Valdaissa alettiin järjestää kansainvälistä keskusteluklubia. Suomestakin osallistuttiin. Enää foorumiin pääsevät lännestä vain harvat samanmieliset.

Venäjä
Teksti
Aurora Rämö
Kuvitus
Viivi Prokofjev
11 MIN

Lento saapui Istanbulista. Oli ilta jo, ja matka oli ollut pitkä. Ian Proud tahtoi kotiin.

Hän oli matkustanut pienen seurueen kanssa, järjestäjä oli varannut kaikille saman lennon. Mukana olivat brittiläinen emeritusprofessori Richard Sakwa, virolainen entinen poliitikko ja professori Rein Müllerson, kanadalainen professori Radhika Desai ja tämän aviomies.

Proud ei ollut yliopistoihminen mutta oli tutustunut joukkoon nelipäiväisen konferenssin aikana. Kaikilla oli ollut viime vuosina ongelmia kotimaissaan. Pieniä kohuja, joista osa oli ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Kaikki ne liittyivät liian läheisiin suhteisiin Venäjään.

Venäjältä he olivat tulossa nytkin. Moskovasta ei ole enää moneen vuoteen päässyt Lontooseen montaa kautta, helpoiten Turkista. Oli perjantai, 2. päivä lokakuuta.

Viisi poliisia odotti matkustajasillan päässä. Proudin pitäisi tulla mukaan.

Kutsu oli tullut sähköpostilla.  Proud ei tiedä, mitä kautta tai miksi. Se vain tuli.

Tervetuloa Valdain kansainvälisen keskusteluklubin XXIII vuosikokoukseen.

Urasta se ei ainakaan voinut johtua. Proud on entinen diplomaatti. Hän toimi Britannian Venäjän-lähetystön kansliapäällikkönä, kun Venäjä valtasi Krimin ja lähetti pieniä vihreitä miehiä. Hän neuvoi brittiministereitä talouspakotteiden asettamisessa.

Ehkä kutsu johtui hänen Youtube-kanavastaan. Hän oli perustanut sellaisen jäätyään eläkkeelle.

Proud tiesi tietenkin, mikä Valdai-klubi oli. Jotkut tutut olivat maininneet, että olisipa hyvä, jos pääsisit sinne, mutta mukaan ei voinut noin vain ilmoittautua. Tapahtuma oli eksklusiivinen, vain valikoiduille.

Tarkoitus on saattaa yhteen kansainvälisiä tutkijoita ja asiantuntijoita keskustelemaan Venäjän roolista maailmanpolitiikassa. Debatoida suunnasta, tuottaa poliittista analyysia, jota hallinto voisi hyödyntää.

Oliko keskustelukerho alun perin presidentti Vladimir Putinin idea? Klubin ensimmäinen kokous järjestettiin vuonna 2004.  Ainakin Putin oli tuohon aikaan kiinnostunut briljeeraamaan länsi-intelligentsijalle.

Tapahtuma on nimetty Moskovan ja Pietarin puolivälissä sijaitsevan pienen Valdain kaupungin mukaan, ja se on Vladimir Putinin lempipaikkoja.

Hänellä on aina ollut residenssi siellä, nykyään kokonainen naapurusto, jota ympäröi ilmatorjuntajärjestelmä.

Valdai-klubia varten perustettiin säätiö, ja sitä ryhtyi johtamaan professori Sergei Karaganov. Karaganov on tärkeä mies, toiminut jo Boris Jeltsinin neuvonantajana.

Hän ei ollut tunnettu suurenakaan sovittelijana. Heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, syksyllä 1992, Karaganov kirjoitti artikkelin, jossa katsoi, että Venäjän tulisi suojella lähimaissa asuvia etnisiä venäläisiä ja käyttää heitä ulkopolitiikan välineenä.

Ajatus ei ollut aivan näin yksioikoinen, mutta sitä alettiin kutsua Karaganovin doktriiniksi. Sittemmin Karaganov on ottanut kunnian koko Venäjän ulkopoliittisesta oppijärjestelmästä.

Ensimmäisessä Valdai-kokoontumisessa hän kuitenkin korosti dialogia. Venäjästä oli pikkuhiljaa tulossa normaali eurooppalainen suurvalta, Karaganov sanoi avauspuheenvuorossa. Vielä ei oltu perillä, mutta suunta oli oikea.

”Kaikki pelkäsivät, että Venäjästä tulisi uusi imperiumi. Minusta siitä on tulossa yksinkertaisesti tavallinen suurvalta”, Karaganov sanoi.

”Venäjä on päässyt eroon vaarallisesta nostalgian tunteesta niitä menetettyjä alueita kohtaan, jotka se oli vuosisatojen ja vuosituhansien aikana kerännyt.”

Keskustelun teemana olivat sananvapaus­ ja ihmisoikeudet. Oliko niitä? Miten ne vertautuivat muiden samalla kehitysasteella olevien maiden tilanteeseen? Miksi kansalaisyhteiskunta oli niin heikko? Millainen oli Putinin suhde ulkomaiseen mediaan?

Putin osallistui itsekin, hän on osallistunut joka kerta.

Lontoon lentoasemalla Proud vietiin takahuoneeseen.

Poliisi selitti, ettei häntä ollut pidätetty eikä häntä epäilty mistään.  Hänet oli otettu kiinni terrorismi- ja rajaturvallisuuslain perusteella.

Jos hän kieltäytyisi vastaamasta kysymyksiin tai luovuttamasta laitteitaan, hänet pidätettäisiin. Britanniassa sellainen oli mahdollista.

Proudin mukaan poliisit kysyivät, mitä hän oli tehnyt Venäjällä. Oliko hänellä yhteyksiä turvallisuuspalveluun? Poliittisiin päättäjiin?

Hän selitti, että oli kyllä informoinut matkasta Britannian ulkoministeriötä. Ei hän ollut livahtanut salaa vaan kertonut osallistuvansa akateemiseen konferenssiin, jonka järjestäjä maksoi matkat ja ylläpidon, mutta ei palkkiota. Ulkoministeriö oli kuitannut viestin.

Proud kertoi myös tarkistaneensa entiseltä suurlähettiläältä, kannattiko lähteä. Suurlähettiläs oli kehunut tapahtumaa.

Häneltä otettiin dna-näyte ja hänen kännykkänsä ja tietokoneensa takavarikoitiin.  Niin hän sanoo. Asiaa on mahdotonta tarkistaa, poliisi ei anna sellaisia tietoja.

Valdai oli melko pienimuotoinen tapahtuma vielä silloin, kun Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto osallistui siihen.

Pramea sillä tavalla, että tuli olo, että tässä ollaan otos akateemisen maailman kermaa. Hän ei ollut käynyt vastaavassa, eikä ole myöhemminkään.

Aalto lennätettiin Pietariin, josta ohjelma alkoi. Järjestäjät tulivat kentälle vastaan, veivät poliisisaattueessa viiden tähden hotelliin. Se oli varattu kokonaan osallistuj­ien käyttöön.

Heitä oli satakunta. Osa oli venäläisiä, osa läntisistä maista. Sellaisia kuin silloinen ykkösnimi Richard Sakwa, sama, jonka kanssa Proud matkusti nyt lokakuussa Istanbulin kautta Lontooseen.

Tuohon aikaan, vuonna 2012, Aalto johti Venäjän-tutkimuksen huippuyksikön talouspoliittista tutkimusta. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka sai kutsun.

Ei suomalaisia sittemminkään ole Valdais­sa käynyt kuin kourallinen. Osallistujalistat eivät ole julkisia, mutta ainakin presidentti Tarja Halonen on vieraillut. Klubin omissa materiaaleissa mainitaan arktisiin alueisiin erikoistunut yritysjohtaja Tero Vauraste, mutta hän ei ole koskaan käynyt yhdessäkään kerhon tilaisuudessa tai osallistunut sen toimintaan.

Ensimmäisen päivän teemana olivat energiasuhteet. Valdain johtoryhmä oli tilannut taustaraportin, jonka pohjalta käytiin paneelikeskusteluita. Niissä oli tyypillisesti viisi tai kuusi osallistujaa, ja kaikki pitivät lyhyet, kymmenen minuutin puheenvuorot.

”Idea oli, että oli jokin ongelma, jonka suunta piti ratkaista, ja antaa sillä tavalla hallinnolle syötteitä”, Aalto sanoo.

”Se muistutti vähän kakkosraiteen diplomatiaa, että käydään suljetuin ovin keskusteluita, mutta haluttiin kuitenkin, että instituutio on näkyvä ja sillä on prestiisiä.”

Painopiste oli edelleen dialogissa ja debatissa, jota Karaganov oli korostanut, Aalto sanoo.

Yhdessä keskustelussa aiheena oli dialogi uskontojen välillä.

”Ne olivat roudanneet sinne kaikkien Venäjän kirkkokuntien pomot paneeliin. Ne istuivat viisikymmensenttiset tötsät päässä ja olivat helkkarin kiusaantuneita. Eivät millään olisi halunneet olla samassa pöydässä.”

Väittely saattoi olla kovasanaista, mutta Aalto ei muista, että olisi ollut asioita tai näkemyksiä, joita ei olisi saanut sanoa. Ainakaan ketään ei keskeytetty sellaisen takia.

Osallistujat kuljetettiin Pietarista yksityisjunalla Moskovaan. Asemalta saatettiin taas uuteen viiden tähden hotelliin, taas poliisikulkueessa.

Viimeisenä iltana järjestettiin erikoistilaisuus. Putin oli kutsunut illalliselle.

Aalto ei tiedä, miten osallistujat valikoitiin, mutta vain viisikymmentä pääsi. Ehkä se liittyi jotenkin titteleiden korkea-arvoisuuteen, ehkä kansallisuuksien moninaisuuteen, mutta hän oli joka tapauksessa valittujen joukossa.

Hotellilta lähti bussi, joka vei presidentin virka-asunnolle Novo-Ogaryovoon. Putin oli vasta valinnut itsensä uudelleen presidentiksi.

Hän oli seisonut Kremlin tornien edessä Maneesiaukiolla, julistanut kansan osanneen erottaa todellisen modernisaatiohalun Venäjän tuhoamiseen tähtäävästä poliittisesta provokaatiosta ja alkanut itkeä. Slava Rossii!

Vaalit olivat olleet niin räikeän vilpilliset, että ne olivat aiheuttaneet suurimmat mielenosoitukset sitten 1990-luvun. Putinille oli buuattu, kun hän oli näyttäytynyt vapaaottelukehässä vallanvaihdosilmoituksen jälkeen.

Edellisessä Valdai-tapaamisessa syksyllä 2011 Harvardin yliopiston valtiotieteen ja Venäjän-tutkimuksen professori Timothy Colton oli ilmoittanut Putinille, että konferenssin osallistujat olivat päätyneet keskusteluissaan sellaiseen lopputulokseen, että 2000-luvun hallintomalli näytti tulleen tiensä päähän.

Putin oli juonut teetä ja vastannut: ”On liian aikaista alkaa järjestää minun hautajaisiani.”

Nyt illallisvieraat ohjattiin ensin vierastaloon. Piti odotella pari tuntia, seurustella ja nauttia tarjoiluista, kunnes kutsuttiin juhlasaliin.

Sali oli kirkkaasti valaistu. Siellä oli pylväitä, kristallikruunuja, laskostettuja verhoja, kukka-asetelmia. Juuri sellaista, miltä venäläisessä edustussalongissa kuvittelisikin näyttävän.

Keskellä oli suuri, puupaneloitu suorakulmainen pöytä, jonka ääreen kaikki asettautuivat. Paikat osoitettiin nimilapuilla. Aalto oli plaseerattu Karaganovin viereen.

Putin istui keskellä.

”Ystävät”, hän aloitti. Hän puhui englantia. Hän puhuu hyvää englantia, joskin vahvalla aksentilla.

”Olette jo ehtineet keskustella kollegojeni kanssa, ja uskon, että he ovat kertoneet teille käytännössä kaiken, joten en oikein tiedä, mistä meidän pitäisi puhua.”

Jospa vain nautittaisiin illallisesta?

”Mutta jos esiin nousee kysymyksiä, joihin ette ole vielä saaneet selvyyttä, teen parhaani vastatakseni niihin.”

Järjestäjät olivat pyytäneet edellisenä iltana vieraita valmistelemaan kysymyksiä, mutta niitä ei ollut tarvinnut kertoa etukäteen.

Mitä presidentti ajatteli Venäjän suhteesta EU:hun? Miten taloussuhteita Aasian­ kanssa pitäisi kehittää? Millä aloilla antaisitte itsellenne hyvän arvosanan? Entä hallinnollenne?

Aallollakin oli kysymys, mutta kävi kuten aina käy. Tutkijoilla on tapana alustaa asiaansa pitkästi ja esittää sitten jatkokysymyksiä. Ja niin, seitsemän ruokalajin illallinen oli päättynyt.

Se millaiseen julkisuuskuvaan Putin pyrki, oli aika erilaista kuin nykyään, Aalto sanoo.

”Tuntui, että hän piti tärkeänä puhua näille, sanotaanko, lännen viestinviejille. Yhteistyö dominoi puhetta, se ei ollut mitenkään esimerkiksi ekspansiivista.”

Aalto kutsuttiin Valdaihin vielä seuraavanakin vuonna, syksyllä 2013. Se oli muutamaa kuukautta ennen Krimin miehitystä.

Silloin tunnelma oli jo toinen. Venäläiset tuntuivat keskustelevan lähinnä keskenään. Paikalla oli joitakin hallinnon kriitikoita, ja puheenvuorot äityivät kärkkäiksi.

”Koko tapahtuma tavallaan kääntyi sisäänpäin”, Aalto sanoo.

”Tuli julistavammaksi. Ulkkareille lähinnä kerrottiin asioita, ei varsinaisesti kuunneltu enää.”

Jos Valdain oli aiemmin tarkoitus olla näyteikkuna, Krimin valtauksen aikaan se muuttui propagandaikkunaksi, Aalto sanoo. Karaganov ja dialogi siirrettiin syrjään.

Sittemmin siitä on tullut ihan puhdas propagandafoorumi.

Enää Putin ei järjestä Valdaissa illalliskeskusteluita. Hän pitää linjapuheen lavalla.

Osallistujat istuvat yleisönä kuuntelemassa. Kysymyksiä saa esittää, mutta ne vaikuttavat harjoitelluilta. Tänä vuonna Ian Proudin matkakumppani Richard Sakwa sai kysyä.

Läntisissä tutkijapiireissä Sakwan tutkimusta pidetään sinänsä arvossa, mutta häntä on ryhdytty karttamaan. Hän kehui aikanaan Krimin valtausta nerokkaaksi operaatioksi, joka oli reaktio länsimaiden johtamaan vallankaappaukseen Kiovassa.

Nyt hän kysyi, miten YK:ta tulisi uudistaa maailmanlaajuisen hallinnon parantamiseksi.

Putin oli juuri linjannut, etteivät kansainväliset instituutiot toimi, koska ne ovat liiaksi länsimaiden vaikutuksen alaisina. Länsi on hänestä entinen hegemonia, jonka olisi hyväksyttävä moninapainen maailma.

Hän toisti taas, kuten aina, ettei Venäjä aloittanut sotaa Ukrainassa. Nato aloitti. Venäjä vain puolustautui. Venäjä ei uhkaa ketään eikä aio hyökätä mihinkään, ei sen enempää vuonna 2029, 2030 kuin vuonna 2050, mutta jos Venäjää uhataan, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vastata.

Eskalaation kierre voi johtaa pisteeseen, josta ei ole paluuta, Putin sanoi. Ei voida taata, ettei ydinaseita jouduttaisi käyttämään.

Ydinaseista oli puhuttu myös konferenssivieraiden kesken. Lokakuinen Valdai oli tarkoitus järjestää Sotšissa, mutta se siirrettiin elokuussa Moskovan alueelle. Se johtui Ukrainan drooni-iskuista, vaikka järjestäjät perustelivat muutosta logistiikalla.

Joku oli sanonut paneelikeskustelussa, että Kaliningrad olisi helppoa vallata, mihin Karaganov oli sanonut, että tehkääpä se, niin me nuketamme kaksitoista kaupunkia Saksassa. Nuke niin kuin ydinase.

Noin puolet osallistujista oli venäläisiä ja puolet ulkomaalaisia, Proud kertoo. Joitakin länsimaalaisia, mutta valtaosa Brics-maista.

Hän osallistui itse keskustelijana yhteen paneeliin ja kuunteli monia. Ei niissä avoimesti kritisoitu hallintoa, ”eikä siellä ollut hurjaa määrää ihmisiä, joiden mielestä Yhdysvaltojen ulkopolitiikka oli loistavaa”, vaan huolet esitettiin yksityisissä keskusteluissa.

Ne liittyivät talouteen ja sotatoimien eskalaatioon. Samoihin asioihin kuin Britanniassakin.

Proud teki Youtube-kanavalleen videoita paikan päältä.

Videoilla hän keskusteli muiden osallistujien kanssa siitä, miten hienoja uusia moottoriteitä Moskovan ympärille oli rakennettu. Joitakin huoltoasemia oli suljettu, kyllä kyllä, mutta teillä näytti silti liikkuvan paljon autoja. Olivatkohan tiedot Venäjän talouden romahtamisesta ihan todellisia?

Diplomaattivuosiensa jälkeen kuusikymppinen Proud on tarvinnut tekemistä. Hän on katsellut paljon muiden tekemiä videoita ja ajatellut, että voisi itsekin kokeilla.

Hänellä on paljon näkemyksiä siitä, miksi Britannian ulkopolitiikka ei toimi. Hänestä se vie vaarallisiin suuntiin, lietsoo sotaa. Pitäisi olla enemmän ymmärrystä ja vuorovaikutusta.

Netissä toimii kokonainen pääasiassa vanhempien herrojen vaihtoehtopoliittinen leegio. Proud on toivotettu ”erittäin tervetulleeksi lisäksi” Venäjä-politiikkaa kritisoivien entisten suurlähettiläiden joukkoon.

Proudin näkemykset eivät ole varsinaisesti radikaaleja, vaan ne ovat hyvin perinteisiä realistisen koulukunnan ajatuksia suurvaltojen voimasuhteista. Samankaltaisia kuin Venäjän hallinnolla. Hän on pitkälti samoilla linjoilla kuin yksi tunnetuimmista niin sanotun liberaalin kansainvälisen järjestyksen kriitikoista, Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer.

Mearsheimer on aina ollut hyvin tervetullut vieras Venäjällä.

Kaikki länsimaiset tutkijat, joita Valdaihin enää kutsuttiin, ajattelivat suunnilleen samoin.

Vuosi sitten, joulukuussa 2025, EU alkoi asettaa pakotteita Valdai-klubiin kuuluville henkilöille.

Unioni katsoo kerhon olevan alusta Venäjän valtion virallisen narratiivin edistämiselle ja uhkaavan siten vakautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.

Kiinniotto Lontoon Heathrow’n lentokentällä kesti pari tuntia. Proudista koko selkkaus oli naurettava. Hänestä sen ainoa tarkoitus oli lähettää poliittinen viesti.

Hän tiesi, että jotkut britit olivat saaneet kirjeen ulkomaiseen vaikuttamiseen liittyvästä rekisteröintijärjestelmästä. Britan­niassa on sellainenkin, Foreign Influence Registration Scheme.

Proud sanoo, että kirjeitä olisi lähetetty erityisesti Valdaihin osallistuneille, ei esimerkiksi Pietarin talousfoorumiin osallistuneille.

Hän itse ei ollut saanut kirjettä. Jos saisi, hän jättäisi kaavakkeen täyttämättä.