Vähemmän kommaritouhua
Jääkiekkolegenda Teemu Selänne tietää, millainen olisi parempi Suomi. Hän jakaa näkemyksiään Twitterissä. Kaikki läheiset ovat pyytäneet häntä lopettamaan tviittaamisen.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
On huhtikuu, vuosi 1992.
Punainen Lincoln Continental matelee autosaattueen kärjessä Mannerheimintiellä. Vierellä marssivat tuhannet suomalaiset Jokeri-fanit ja muut kaupunkilaiset, jotka juhlivat jääkiekkoseuran Suomen mestaruutta. Avoauton omistaja – seuran suurin tähti – Teemu Selänne nostelee päänsä päällä ”Poikana” tunnettua Kanada-maljaa.
Suomi on syvällä lamassa. Työttömyysprosentti on kaksitoista ja nousee. Yrittäjät ajautuvat konkursseihin. Valtiovarainministeri Iiro Viinasta esittävä nukke hirtetään mielenosoituksessa.
Jokerien riemusaatto päättyy ilmaisiin bileisiin täpötäydessä Helsingin jäähallissa. Monet mukana olleet muistelevat juhlia vuosikymmeniä myöhemmin lama-ajan harvinaisena kohokohtana, ihmisiä yhdistäneenä kokemuksena.
On helmikuu, vuosi 2023.
Suomessa keskustellaan ilmastonmuutoksesta, kasvisruokailuun siirtymisestä, hiilijalanjäljestä.
Entinen jääkiekkoilija Teemu Selänne tviittaa: ”Ei Tsiisus valtio päättää mitä ihmisten pitäisi syödä niinkö? Kommaritouhua parhaimmillaan… P.s. just oon tilaamassa waguhärkää.”
Suomi on jakautunut rajusti kahteen leiriin. Toinen puoli kansasta vihaa punavihreitä ”mädättäjiä”, toinen puoli oikeistokonservatiivisia ”natseja”.
Jokereiden kultajuhlan aikaan Selänne oli koko kansan Teemu. Nyt enää toisen puolikkaan.
Selänne kiinnostui politiikasta vuonna 2015. Liikemies, miljardööri Donald Trump ilmoittautui silloin republikaanien esivaaliehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.
”Mun kaverit on tosi republikaaneja”, Selänne sanoo.
”Mä aina kuuntelin, kun ne puhui golfin jälkeen ruokapöydässä elämästä ja bisneksistä. En mä osannut osallistua niiden keskusteluihin, mä vaan kyselin, että kummasta haluatte, että tulee pressa ja minkä takia?”
Haastattelu tehdään Töölössä sijaitsevassa Mamma Rosa -ravintolassa. Se on Selänteelle läheinen paikka: kun hän pelasi Jokereissa vielä divisioonatasolla, ravintola palkitsi joukkueen parhaan pelaajan illalliskortilla. Se oli usein Selänne.
”How are you? Long time no see”, Selänne tervehtii tarjoilijatyttöä ja kysyy, löytyykö lounaslistan ulkopuolelta sushia.
Vuonna 1991 Selänne antoi kasvot Jääkiekkoliiton ”Käytä ääntäsi” -kampanjalle. Itse hän äänesti ensimmäisen kerran vasta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, aktiiviuransa jälkeen.
”Ei mulla ollut mitään hajua politiikasta silloin aikoinaan. Olin ihan kuplassa. En lukenut lehtiä enkä mitään”, hän kertoo.
Selänteellä ei ole Yhdysvaltain kansalaisuutta, joten hän ei voi äänestää sikäläisissä vaaleissa. Suomen eduskuntavaaleissa viime huhtikuussa hän antoi äänensä kokoomuksen Tere Sammallahdelle.
”Mun mielestä Terellä on terveet ajatukset siitä, minkälaista Suomessa voisi parhaimmillaan olla.”
Selänteen parempi Suomi verottaisi huomattavasti vähemmän, maksaisi sosiaaliturvaa ja muita tukia kitsaammin, rajoittaisi maahanmuuttoa, asettaisi Suomen kansalaiset aina etusijalle, antaisi huippuosaajien loistaa ja tarjoaisi terveydenhuollossa enemmän yksityisiä palveluita.
Petteri Orpon (kok) perusporvarihallitus on Selänteen mielestä ottanut oikean kurssin. Hän kehuu muun muassa ”lakko-oikeuden järkiperäistämistä, yrittäjyyden korostamista, velkaantumisen hillitsemistä ja koulujen oikeutta kieltää puhelimen käyttö”.
Vähemmän sosialismia, enemmän amerikkalaista unelmaa.
”Mulla ei ole mitään empatiaa laiskoja ihmisiä kohtaan”, hän sanoo.
Silti hän määrittelee olevansa poliittisesti vähän kaikkea.
”Demaria sen verran, että sairaista ja heikoista ja huonoimmassa osassa olevista pitää pitää huolta. Se on ihan ykkösasia.”
”Ja vihreetä. Joo totta kai meidän pitää ajatella tulevaisuutta ja puhtautta ja…”
Ilmastonmuutosta?
”Niin, ilmastonmuutosta, kyllä meillä pitää olla huoli siitä. En mä tiedä tarviiko meidän olla ihan ensimmäisiä, mutta onhan se tosi kunniakas tavoite ja ei mulla ole mitään sitä vastaan. Ja mullakin on sähköauto ja kotona kierrätetään kaikki mitä vaan pystytään, yritetään oma osamme hoitaa.”
Selänne liittyi Twitteriin tammikuussa 2015. Hänen ammattilaisuransa jääkiekkoilijana oli päättynyt edellisenä keväänä.
Ensimmäinen iso kohu Selänteen tviittauksista syntyi tammikuussa 2016.
Elettiin keskellä Euroopan pakolaiskriisiä. Suomeen oli tullut lyhyessä ajassa kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita, valtaosa Irakista.
Selänne uudelleentviittasi urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuoren pakolaispolitiikkaa kritisoineen kirjoituksen. Siinä kysyttiin, kuinka monta joukkoraiskausta pitää tapahtua, kunnes maailmaa halailevat suomalaispoliitikot myöntävät, ”ettei kulttuurien kohtaaminen pohjolassa ollutkaan kovin loppuun asti mietitty saippuakuplapuhallus”.
Selänne osallistui keskusteluun myös omin sanoin. Hän vaati raiskaajille kovia rangaistuksia ja hyysäilyn lopettamista. Kiivaassa Twitter-väittelyssä syytökset sinkoilivat puolin ja toisin.
Vain muutamaa tuntia myöhemmin MV-lehti nosti Selänteen etusivulleen: ”Teemu Selänne on isänmaallinen!”
Selänteen Twitter-tilillä oli tuolloin noin satatuhatta seuraajaa.
Suomen suurimman jääkiekkoaiheisen verkkomedian Jatkoaika.comin päätoimittaja Antti Wennström kirjoitti tviittailua seuranneena päivänä:
”Suomeen syntyi alle kellonympäryksessä rasistisen julkaisun juhlima MV-Teemu, jonka naamakuvalla leviää nyt sanoma rajojen sulkemisesta sekä ’partalasten’ karkottamisesta. Tuskin Teemunkaan tavoitteena oli joutua rasistien maskotiksi.”
Wennström sai kirjoituksestaan satoja palautteita.
Karseeta paskaa. Sun ura oli siinä. Tapa ittes.
Jotkut kommentoijista ovat jääneet Wennströmin riesaksi pysyvästi. Hän ei ole varma, onko kyse bottitileistä vai oikeista ihmisistä. Alatyyliset trollipostaajat muistuttavat olemassaolostaan aina, kun Wennström kirjoittaa jostain.
”Voin vaan kuvitella, miten karmeelta se palaute tuntuu, jos se tulee jonkin vähemmistön edustajalle”, hän sanoo.
”Itsellä on kuitenkin tällainen vakaa heteromiesasema. Ja silti kun sitä paskamyrskyä joutui kestämään pari päivää, niin kyllä se alkoi kuluttamaan nuppia.”
Kaikki Selänteen läheiset ovat pyytäneet häntä lopettamaan tviittaamisen.
Selänteellä on nyt lähes kaksisataatuhatta seuraajaa.
Hän sinnittelee mukana pyynnöistä ja varoituksista huolimatta siksi, että kokee sanovansa asioita, joita muut eivät uskalla sanoa ja jotka ilman häntä jäisivät siksi sanomatta.
”Esimerkiksi kun mä oon tviitannut raiskauksista – ja nimenomaan en tarkoita, että vaan maahanmuuttajat niitä tekisivät – vaan yleisesti. Mua raivostuttaa, että tämmöisiä mitättömiä tuomioita tulee lasten raiskauksista. Oikein hävettää suomalaisten puolesta.”
Koska Selänne tviittaa niin polarisoivista aiheista, hän vaikuttaa puolensa valinneelta. Koko kansan Teemun sijaan meillä on nyt laitaoikeiston ihailema, punavihreiden vihaama Teemu.
”Sanotaan näin, että mä oon valinnut sen puolen, että tää touhu Suomessa olisi järkevää ja reilua eikä semmoista hölmöilyä.”
Toinen haastattelu tehdään Kalastajatorpan Tennisklubilla helteisenä kesäpäivänä. Selänne viettää siellä paljon aikaa tyttärensä treeneissä.
Aleksi Valavuori käy tervehtimässä. Allu, kuten Selänne sanoo.
Poliisi on aiemmin päivällä poiminut Valavuoren kuulusteltavaksi lentokentältä, koska hänen blogikirjoituksestaan on tehty rikosilmoitus. Sitä ei nyt kuitenkaan mainita. Selänne ja Valavuori vaihtavat kuulumiset, Valavuori kehuu Espanjaa, jossa viettää paljon aikaa.
”Allukin on nimenomaan sanonut mulle, että miksi sä lähdet Twitteriin mukaan, siellä ei ole muuta kuin hävittävää”, Selänne kertoo.
Monet ihmiset ovat arvailleet, että Valavuori – joka on Twitterissä Selännettä aktiivisempi ja poleemisempi – kirjoittaisi osan Selänteen tviiteistä.
Selänne kiistää asian.
”Siis sataprosenttisesti voin sanoa, että itse kirjoitan kaikki mun tviitit. Olisi täysin väärin, että joku muu niitä tekisi.”
Selänne väittää tietävänsä aina etukäteen, milloin hänen tviitistään tehdään uutinen. Joskus oma käytös sosiaalisessa mediassa kaduttaa.
”Totta kai mäkin olen tviitannut sellaisia asioita, että seuraavana aamuna ajattelen, että olisiko se asia kannattanut sanoa noin, tai olisiko sitä kannattanut sanoa ollenkaan.”
Moni on arvaillut, pohjustaako Selänne tviiteillään politiikkaan mukaan lähtemistä. Hän kiistää myös sen.
”Muistan aina kun Hjallis lähti, niin ihmettelin, että miksi. Mun mielestä sen voima ja vahvuus häviää siellä, kun voi vaikuttaa niin vähän. Olen itse mieluummin tällainen analyytikko tai sivustaheittäjä.”
Haluaisiko Selänne pelata kierroksen golfia Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin kanssa, kysyi hänen hyvä ystävänsä, entinen jääkiekkoilija Jeremy Roenick tammikuussa 2022.
”Musta on tehty Trumpin tukija yhdellä Apu-lehden kansiotsikolla”, Selänne sanoo.
”En ole missään tapauksessa Trumpin fani, en hyväksy hänen käytöstään enkä tapaa, millä se hoitaa monia asioita.”
Mutta totta kai Selänne halusi tavata yhden maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.
Peli järjestettiin Trumpin omistamalla golfklubilla Palos Verdesissä Los Angelesin kupeessa.
Selänne ajoi sinne mustalla Audi A8:llaan. Noin kilometri ennen määränpäätä hän alkoi nähdä poliisiautoja tiheästi kummallakin puolella tietä. Kentällä entistä presidenttiä suojasi neljä golfautoa takana ja neljä edessä.
Kierroksen aikana Trump kysyi monta kertaa, miten vieraat parantaisivat golfkenttää. Hän pelasi Selänteen mielestä yllättävän hyvin ja voitti pelin partnerinsa kanssa.
”Mutta täytyy kyllä sanoa, että hänellä oli vähän omat säännöt.”
Omat säännöt tarkoittivat esimerkiksi tilannetta, jossa hänen partnerinsa löi taitavan lyönnin, joka jäi muutaman metrin päähän reiästä. Pallo pitäisi sen jälkeen yrittää putata sisään, mutta Trump ilmoitti, ettei pelikaverin tarvitse turhaan vaivautua, vaan lyönti oli ”annettu”. Sääntöjen mukaan lyönnin voi antaa vain vastustaja ja pallon pitäisi silloin olla todella lähellä reikää.
”Mutta se oli hänen tapansa. Ja eihän se mikään totinen kisa ollut.”
Trumpilla on tunnetusti ollut vaikeuksia häviämisen kanssa.
Kierroksen jälkeen seurue söi lounasta. Ex-presidentti tarjoili vierailleen amerikkalaista simpukkakeittoa, jota hän mainosti maailman parhaaksi. Trump oli ”erittäin arvonsa tunteva”, mutta myös hauska ja kohtelias.
”Kyllä mä näen sen toisenkin puolen, että miksi sä et haluaisi olla sen vihollinen. Mä luulen, että se on aika häikäilemätön siinä, että miten voitetaan, likaisillakin keinoilla.”
Selänne kysyi Trumpilta, miksi tämä arveli olevansa niin suosittu.
”Se sanoi, että Teemu, tää on tosi helppoa, että minua loppupeleissä kiinnostaa ainoastaan Amerikka. Mä hoidan eka tämän maan ja sen jälkeen vasta muut.”
Sitten Selänne kysyi, miksi Trumpia vihataan niin paljon. Trump arvioi vihan johtuvan siitä, että hän on liian rehellinen ja laittaa syylliset vastuullisiksi virheistään.
”Mä sanoin siihen, että eikö kannattaisi olla vähän smoothimpi. Hän vastasi, että joo, mutta siksi mä oon niin suosittu, etten ole.”
Pelin jälkeen Trump lensi seurueineen takaisin Floridaan. Hän tilasi koneeseen kuusitoista hampurilaista.
”Mä kysyin: kuusitoista?! Hän sanoi, että ottaa itse kaksi tai kolme ja sitten staffille (henkilökunnalle) loput. Aika siistiä että antaa staffillekin.”
Yhdysvallat äänestää uudesta presidentistä marraskuussa 2024. On hyvin mahdollista, että Joe Bidenin vastassa on Trump.
Kun Trump ja Hillary Clinton olivat vuonna 2016 ehdolla, Selänne kertoi Avun jutussa pitävänsä Trumpia vähemmän huonona vaihtoehtona.
”No, seuraavissa vaaleissa on taas kaksi huonoa vaihtoehtoa, miten ihmeessä ei löydy parempia? Biden ei kuulu mihinkään vastuulliseen tehtävään mun mielestä.”
Selänteen suosikkeja ovat Trumpin varapresidenttinä toiminut Mike Pence ja presidentinvaaleihin ehdolle asettunut Floridan kuvernööri Ron DeSantis.
”Pence puhuu ja käyttäytyy aina asiallisesti. Ja DeSantis tulee olemaan ihan rokkistara.”
Veikkaaja-lehden NHL-kirjeenvaihtaja Vesa Rantanen halusi syyskuussa 2002 valokuvan, jossa Teemu Selänne nousee vedestä.
Selänne pelasi tuolloin San Jose Sharksissa. Rantanen oli tekemässä ennakkojuttua otsikkoidealla ”Vedestä nousee nälkäinen hai”.
Selänne suostui heti. Kuvauspaikaksi järjestyi maalivahti Miikka Kiprusoffin uima-allas.
San Josessa oli kolea syksy eikä altaan vettä ollut lämmitetty.
Selänne veti uimahousut jalkaan ja meni altaaseen. Kyykistyi kylmään veteen ja nousi sieltä hitaasti ylös, yhä uudestaan, kunnes valokuvaaja sai haluamansa otoksen.
Suomalaisilla urheilutoimittajilla, varsinkin Pohjois-Amerikassa jääkiekkoa seuranneilla, riittää vastaavia tarinoita.
He kuvailevat NHL-vuosikymmenten Selännettä sanoilla avulias, ystävällinen, avoin ja vastaanottavainen. Selänteen käytös oli aseistariisuvaa. Monet toimittajat kokivat jääneensä hänelle kiitollisuudenvelkaan kaikesta saamastaan.
Rantasen ja Selänteen välirikko tapahtui kaksi vuotta myöhemmin.
Leijonat pelasi Raimo Summasen johdolla Tšekin MM-kisoissa huhtikuussa 2004. Julkisuudessa pohdittiin, ottaisiko Summanen Selänteen mukaan joukkueeseen, jos tämän NHL-pelit päättyisivät.
Rantanen kirjoitti kolumnin, jossa hän pohti: ”Yleensä on kysytty, tuleeko Teemu Selänne mukaan MM-joukkueeseen. Tänä vuonna kysymys kuuluu, kelpaako Selänne edes Suomelle.”
Selänteen NHL-kausi oli ollut vaikea. Hänen kuntonsa, motivaationsa ja nöyryytensä olivat isoja kysymysmerkkejä, Rantanen arvioi.
Selänne loukkaantui jutusta perin juurin.
”Se oli törkeä puukonisku selkään toimittajalta, joka tuli ihan untuvikkona NHL:ään ja jota olin auttanut niin monta kertaa”, hän sanoo kymmenen vuotta kolumnin ilmestymisen jälkeen julkaistussa elämäkerrassaan.
Rantanen pyysi Selänteeltä anteeksi.
Toisen kerran hän pahoitteli kolumniaan vuonna 2014, jolloin Ilta-Sanomat julkaisi kiekkotähden uran päättymisen kunniaksi viisitoistasivuisen liitteen Teemu-Sanomat.
”Pyysin anteeksi sitä, että olin loukannut häntä. En sitä mitä aikoinaan kirjoitin, koska seison edelleen sanojeni takana”, sanoo Ilta-Sanomien urheiluosaston esihenkilönä nykyään toimiva Rantanen.
Miksi loukkaamista piti pahoitella?
”Suhteutettuna kaikkiin palveluksiin, joita hän oli minulle tehnyt, koin että minun oli ihan ihmisenä pyydettävä anteeksi sitä, että olin hänen mielestään julmalla tavalla pettänyt hänen luottamuksensa.”
Aika ei ole vieläkään parantanut Rantasen kolumnin aiheuttamaa haavaa. Selänne ärsyyntyy silmin nähden, kun asia nousee puheeksi nyt, yhdeksäntoista vuotta jutun kirjoittamisen jälkeen.
”Kyse on siitä, että sen kritiikin olisi voinut antaa tyylikkäästi. Kyllä mua saa arvostella, musta voi kirjoittaa, että mä oon todella huono, että mä en todellakaan täyttänyt odotuksia sillä kaudella.”
Kolumnin loukkaavuus on kasvanut Selänteen mielessä todellista suurempiin mittoihin: hän muistaa Rantasen kirjoittaneen hänestä ”pukukopin syöpänä”.
Mitään syöpävertausta kolumnissa ei kuitenkaan ollut. Rantanen kirjoitti: ”Pahimmassa tapauksessa käy kuten Coloradossa, jossa hän ei koskaan pystynyt ujuttamaan itseään joukkueen ydinpelaajistoon edes pukukopissa.”
Meni miten huonosti tahansa, Selänne teki parhaansa pitääkseen joukkueen tunnelman hyvänä. Siitä hän sanoo olevansa urallaan kaikkein ylpein.
”En koskaan vaikuttanut ilmapiiriin pukukopissa millään muulla tavalla kuin positiivisesti, mulla ei ollut huonoja päiviä. Niin sitten kun mä näin sen jutun, niin mä olin, että vittu mikä mulkku.”
Muuten Selänne kuvaa suhdettaan mediaan erinomaiseksi. Hän on pyrkinyt täyttämään kaikki – kohtuuden rajoissa – esitetyt toivomukset niin hyvin kuin on osannut.
”Ja kun mä oon tällainen höpöttelijä, ja helposti innostun asioista, niin… Se kuului siihen hommaan, oli osa mun työtä.”
Rantasen kolumni on poikkeustapaus. Sen vastapainona Selänteestä on tehty satoja, jollei tuhansia täysin kritiikittömiä juttuja.
Tottuiko supertähti toimittajien silkkihansikkaisiin ja alkoi pitää niitä itsestäänselvyytenä?
Selänne oli NHL:ssä toistuvasti kaupankäynnin kohteena, kuten kaikki muutkin pelaajat.
Ensimmäisen kerran hänet myytiin vuonna 1996, jolloin talousvaikeuksissa ollut Winnipeg Jets kauppasi hänet kesken kauden Anaheimiin.
Toimittaja Yvon Pedneault kirjoitti tuolloin Veikkaaja-lehdessä, että monet Winnipegin pelaajat inhosivat, jotkut jopa vihasivat Selännettä hänen itsekeskeisen pelityylinsä takia. Lehden lähteet väittivät, että joukkuetoverit olivat vaatineet Selänteen siirtoa.
Veikkaajaa julkaisseen Veikkauksen johto pyysi Pedneaultin juttua Selänteeltä anteeksi. Näin kertoo Hämeen Sanomien ja Forssan Lehden urheilutoimituksen esimies Samuel Savolainen, joka kuuli aikoinaan asiasta Veikkaajassa työskennelleeltä kollegaltaan.
”Kun kollegani hermostui ja kysyi, mitä anteeksipyydeltävää tässä on, niin sille sanottiin: Emme halua kaataa likasankoja kansallisaarteiden päälle”, Savolainen kertoo.
Savolainen työskenteli Urheilulehden NHL-kirjeenvaihtajana 2010-luvun alussa. Hän oli vasta aloittelemassa uraansa.
”Kun olet siellä asemapaikalla, rooliin on kirjoitettu sisään, että elämästä tulee hankalampaa, jos alkaa kritisoimaan”, hän sanoo.
”Eikä Teemussa hirveesti kritiikin aihetta ollutkaan. Mutta kun jälkikäteen katsoo sitä juttumassaa, joka siitä tehtiin, niin kyllähän se näyttäytyy hieman erikoisena.”
Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja Jari Kupila uskoo, että Selänteestä kirjoitettu tarina siloposkisena ihmepoikana oli ainakin alussa aito.
”Mutta sitten sitä tarinaa piti ruveta paisuttamaan, hehkuttamaan, myymään, kiillottamaan vähän kiiltävämmäksi kuin se oikeasti oli”, hän sanoo.
Media on kohdellut Selännettä silkkihansikkain, mutta motiivina on ollut pikemminkin myyvän narratiivin ylläpitäminen kuin pelko Selännettä kohtaan, arvioi jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen.
Urheilutoimittajat ovat hänen mielestään myös liian usein liikkeellä ”onnettomalta fanipohjalta”.
Selänteen sankarimyytin purkaminen ei ole onnistunut kovin hyvin vieläkään, Sihvonen sanoo.
”Ihan kun vielä jonkinlaisena laahuksena se hänen vanha imagonsa ja maineensa suojelisi häntä. Mutta mä uskon, että jossain kohtaa se rysähtää vielä ihan kunnolla.”
”Käsi sydämellä: en ole koskaan nähnyt, että pelaaja olisi käyttänyt NHL:ssä dopingia, tai edes kuullut sellaisesta.”
Teemu Selänne on toistanut tämän lauseen useissa eri haastatteluissa.
NHL ja doping on aihe, jonka ympärillä toimittajat tanssahtelevat varpaisillaan.
”Siihen on todella vaikea tarttua”, sanoo Petteri Sihvonen. ”Mutta vaikka mua uhattaisiin aseella, niin en suostuisi kirjoittamaan Selänteen sanomisia sellaisenaan, vaan yrittäisin jotain kontekstia niihin tuoda.”
Dopingista kirjoitetaan kieli keskellä suuta, koska ilman pitäviä todisteita media saa juristit niskaansa. Isot paljastukset odottavat päivää, jolloin joku entinen pelaaja tai valmentaja suostuu puhumaan.
”Ollaan yritetty kirjoittaa juttuja pelaajien suurista painon nousuista ja muista, mutta niin, ettei syytetä ketään suoraan, vaan lukijan pitää tajuta, mistä on kyse”, kertoo Kupila.
Mitä tulee Selänteen ”käsi sydämellä” -vakuutukseen, Kupila ei sitä usko.
”On aivan absurdi väite, että tuolla tasolla oleva huippu-urheilija ei ole koskaan muka mitään dopingiin liittyvää nähnyt tai edes kuullutkaan.”
Selänne seisoo sanojensa takana mutta täsmentää niitä.
”Oonhan mä tietenkin nähnyt semmoisia jätkiä meidän pukukopissa. Mutta ne on lähinnä olleet tappelijoita. Niillä on huomattavasti isommat lihakset ja muuta. Ihan varmasti ne jotain on käyttäneet.”
Selänne tietää, että hänen doping-lausunnoilleen on naureskeltu ja että hänenkin fyysistä olemustaan on katsottu sillä silmällä.
”Joku saatanan urpo selittää, että kato nyt Selänteen leukaa, että se on kasvanut vuosia. Mä voin mielelläni lähettää kuvan, kun olen kymmenen. Mulla on aina ollut iso leuka.”
Selänteen mielestä kahdeksankymmentä kiloa painava pelaaja voi tiukalla punttisaliohjelmalla ja proteiineja syömällä nostaa muutamassa kuukaudessa helposti painoaan useita kiloja.
”Mutta toisaalta siis totta kai. Siellä on 660 pelaajaa, niin onhan se jo tilastollisesti pakko, että siellä on käytetty.”
Selänteen tvittaaminen on ollut varsinkin iltapäivälehdille uusi kultakaivos.
Mediassa on uutisoitu, mitä mieltä hän on maahanmuutosta, oikeuslaitoksen toiminnasta, koronarokotusjärjestyksestä, sähkölaskuista ja tilastotieteestä.
Toimittajien ihailu on kuitenkin vaihtunut hämmennykseen, jopa tyrmistykseen.
Heti ensimmäisen Twitter-kohun aikaan vuonna 2016 kolumneissa kyseltiin, kenen joukoissa Selänne halusi seisoa ja millaisen agendan käyttöön asettua.
Erityisen paljon kriittisiä kirjoituksia on julkaistu Jatkoaika-jääkiekkosivustolla.
Palautekin on muuttunut. Vaikka jääkiekkolegendan puolesta loukkaantujia riittää yhä, monet lukijat ovat alkaneet pohtia, millainen mies Selänne todellisuudessa on.
”Jos otetaan jääkiekkovertauksin, niin uran aikana rakennettiin kuvaa velluketolamaisesta fiksusta herrasmiehestä ja uran jälkeen sieltä onkin pala palalta paljastumassa juhanitammismainen uuno”, sanoi yksi Jatkoajan keskustelija marraskuussa 2020.
Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja Jari Kupila ihmettelee ”miten on mahdollista, että tuollainen ukko, joka kuuluu ihmiskunnan absoluuttisiin etuoikeutettuihin ja joka voisi edistää yleistä hyvää, lysähtää kiukuttelevaksi sohvaperunaksi?”
Ilta-Sanomien urheilutoimituksessa keskusteltiin hiljattain Selänteen tviiteistä.
”Tähän asti ne ovat kiinnostaneet lukijoita todella paljon, mutta vähitellen ne alkavat väistämättä menettää uutisarvoaan”, sanoo Vesa Rantanen.
Selänteet viettävät kolme kuukautta kesällä Suomessa. Kaliforniassa odottaa syksyllä uuden kodin rakennusurakka.
Lukemattomissa jutuissakin esitelty luksusranch Coto de Cazan asuinalueella myytiin viime vuonna. Uusi, noin kuudensadan neliön talo rakennetaan viiden minuutin ajomatkan päähän vanhasta kodista.
”Me ei tarvita enää hehtaaritiloja, sinne ei tule mitään ylimääräistä. Tenniskenttä ja puuli tietysti tulee.”
Selänteen lapsista vain 15-vuotias Veera asuu vielä kotona.
Veeran tennisvalmentaminen on ottanut jääkiekon paikan Selänteen elämässä. Tytär tähtää korkealle. Selänne arvioi hänen olevan jo ”ihan Kalifornian kärkeä”.
Tytär on kuten isänsä, inhoaa häviämistä.
”Siis ihan viikoittain me lähdetään harjoituksesta niin, että kummatkin on vähän vihaisia”, Selänne kertoo.
Selänteeltä kysytään jatkuvasti, koska hän alkaa valmentamaan jääkiekkoa.
”Mä vastaan, että ei mulla ole nyt aikaa. Nautin siitä, että saan valmentaa Veeraa ja meillä on yhteinen juttu. Se on täyttänyt mun elämää.”
Selänne on 53-vuotias. Edessä on muuton lisäksi iso jalkaleikkaus. Vasen polvi, joka on jo operoitu kuusi kertaa, on todella huonossa kunnossa.
”Siellä ei ole enää rustopintoja vaan luu luuta vasten.”
Selänteen äiti kuoli viisi vuotta sitten polvileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.
”Kyllä mua vähän pelottaa vanheneminen.”
Parantumattomana optimistina Selänne ei kuitenkaan jaksa vanhenemistakaan pitkään surra. Seuraavassa lauseessa hän haaveilee jo eläkepäivistä Havaijilla, missä hän pelaisi golfia, söisi ja joisi hyvin ja polttaisi yhden ison sikarin joka ilta.
Iloinen elämänasenne on äidiltä, joka neuvoi aina kohtelemaan ihmisiä samalla tavoin kuin halusi itse tulla kohdelluksi.
”Täytyy myöntää, että somessa tulee usein paha olo just tästä syystä. Mä olisin ehkä vähän onnellisempi, jos mä en sanoisi mitään ja mulla ei edes olisi koko Twitteriä.”