Raha ratkaisee
Kela luopui laatukriteereistä, joilla se aiemmin valitsi pitkää ja vaativaa hoitoa tarjoavat terapeutit. Huolena on erikoisosaamisen väheneminen.
8
MIN
Kansaneläkelaitoksen korvaama vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapia on nimensä mukaista, Suomen Psykologiliiton erityisasiantuntija Katja Vähäkangas sanoo.
”Sitä annetaan kaikkien vaativimmille asiakkaille.”
Arjessa selviytymisen täytyy olla hankalaa ja sairauksien ja vammojen hoito vaatia vähintään vuoden kuntoutusta. Täytyy olla alle 65-vuotias. Ennen tuen hakemista pitää vielä saada julkisen terveydenhuollon laatima tai hyväksymä kuntoutussuunnitelma.
Tuen piiriin kuuluu kymmenen eri terapiamuotoa, suurimpina niistä fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, psykoterapia ja neuropsykologinen kuntoutus.
Kelan mukaan valtaosa vaativasta terapiasta annetaan lapsille ja nuorille: 55 prosenttia korkeintaan 15-vuotiaille, kymmenys 16–24-vuotiaille.
Suomen Kuvalehden haastattelemien psykoterapeuttien mukaan monilla Kelan korvaamaa apua saavilla on kaksi eri diagnoosia: esimerkiksi ADHD ja masennus.
Vaativaa tukea tarjoavat terapeutit, jotka ovat yksinyrittäjiä, suurempien terveysyritysten työntekijöitä tai alihankkijoita. Kela valitsee järjestäjät kilpailutuksella pääsääntöisesti neljän vuoden välein.
Aiemmin kisassa on huomioitu myös kokemus ja koulutus. Tänä vuonna kriteereitä uudistettiin ja jäljelle jäi vain yksi: tarjottujen palveluiden hinta.
Kriteerien muutos on huomattava. Edellisessä vuonna 2022 järjestetyssä kilpailutuksessa puolet terapeuttien pisteytyksestä perustui heidän suorittamiensa lisä- ja täydennyskoulutusten määrään ja työskentelyvuosiin.
Syyskuussa 2026 päättyneessä kilpailutuksessa ”laatupisteistä” oli luovuttu. Hakijat laitettiin jonoon hintajärjestyksessä. Voittaja oli se, joka teki halvimman tarjouksen. Kilpailutuksen myötä tehdyt sopimukset jatkuvat ainakin vuoden 2028 loppuun.
Esimerkiksi vaativan psykoterapian tarjoajien paikkoja saattoivat tavoitella opintojaan vielä viimeistelevät hakijat. Tarjoamalla riittävän halvan hinnan heillä oli mahdollisuus jättää taakseen kollegoja, joilla on vuosikymmenien työkokemus ja useita lisäkoulutuksia.
Vaativan kuntoutuksen päätöksen saaneet voivat valita Kelan listalta palveluntarjoajan omalta alueeltaan.
”Laatukriteereistä luopumalla Kela jättää asiakkaille vastuun terapeuttien kokemuksen ja osaamisen selvittämisessä”, psykologiliiton Vähäkangas sanoo.
Muutos luo paineita esimerkiksi perheissä, joissa on neuroepätyypillisiä lapsia.
”Nepsy-lapsen peruskuormitus on niin kova, että arjen rutiinit aiheuttavat päivittäisiä raivokohtauksia. Oma lapseni kuormittui koulutehtävistä niin paljon, että hakkasi päätä seinään tai lattiaan”, lapselleen monia terapiapalveluja hakenut äiti kertoo.
Hän puhuu nimettömänä, koska kyse on lapsen terveystiedoista. Naisen henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Sopivan psykoterapeutin löytäminen ja pitkä hoitosuhde auttoi lasta, joka potee PDA:ta. Harvinaisen kehityshäiriön oireisiin kuuluu pakonomainen vaatimusten välttely.
Vaikeimmissa tapauksissa sopivan terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa. Toimivan työskentelyn mahdollistavan luottamuksen rakentaminenkin vaatii aikaa.
”Terapian myötä lapseni pystyy nyt menemään itsenäisesti kouluun ja olemaan siellä pääsääntöisesti.”
Psykoterapeutin peruskoulutus kestää 3–4 vuotta. Sen päälle voi hankkia koulutusta esimerkiksi erilaisista menetelmistä tai lasten kanssa työskentelystä.
Kelan maksamaa vaativaa terapiaa tarjonnut psykoterapeutti Maarit Pietiäinen ennakoi, että vaativan tuen saajille tarjottu valikoima yksipuolistuu.
”Kun erikoisosaamisesta ei palkita kilpailutuksessa, sitä tulee todennäköisesti olemaan vähemmän tarjolla.”
Suomen Kuvalehti hankki vaativan lääkinnällisen psykoterapian kilpailutuksen tulokset tietopyynnöllä.
Valittujen listalta erottuu yhden ihmisen yrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet voivansa hoitaa 30–50 vaativimpia asiakkaita. Se on mahdollista, sillä Kela arvioi 50 vaativaa asiakasta ”kohtuulliseksi” enimmäismääräksi yhdelle psykoterapeutille.
SK:n haastattelemat psykoterapeutit kertovat asiakaskunnan koostuvan käytännössä sekä vaativan kuntoutuksen asiakkaista että asiakkaista, joiden terapiatarpeet ovat vähäisempiä. Näistä ryhmistä yhdisteltynä sopivaksi enimmäismääräksi kuvaillaan noin kahtakymmentä.
Psykologiliitolla ei ole suositusta psykoterapeuttien enimmäisasiakasmääristä. Psykologeja liitto suosittelee tapaamaan päivässä korkeintaan neljä asiakasta. Näin laskettuna viikossa tavattujen asiakkaiden kokonaismääräksi tulisi 20.
Vaativa kuntoutus kuormittaa enemmän kuin työskentely sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka selviävät normaalista arjesta. Vaativaan kuntoutukseen liittyy myös paljon kotikäyntejä, mikä syö aikaa.
”Jos tekisin vain pelkkää vaativan lääkinnällisen kuntouksen psykoterapiaa, maksimimäärä olisi viisitoista”, Maarit Pietiäinen sanoo.
Toinen terapeutti kuvailee Kelan kohtuulliseksi arvioimaa 50 vaativan asiakkaan määrää ”tähtitieteelliseksi”.
Kun ihminen tarvitsee kaikkein vaativinta terapiaa, hoito kestää yleensä kauan.
Psykoterapeutit tapaavat asiakkaitaan pitkään ja useimmiten kerran viikossa. Vaikka terapeutti ilmoittaisi Kelan kilpailutuksessa voivansa hoitaa 50 asiakasta, hän tuskin käytännössä saisi koko määrää kerralla, Psykologiliiton Katja Vähäkangas sanoo.
Asiakasmäärien ilmoittamisessa on kuitenkin kyse virallisesta asiasta.
Palveluntuottaja on sitoutunut koko sopimuksen voimassaoloajan vuosittaiseen vähimmäisasiakasmäärään, Kelan palveluntarjoajien kanssa solmimassa sopimuspohjassa kirjoitetaan. SK on nähnyt sopimustekstin.
Kela vahvistaa, että palveluntuottajilla on velvollisuus hoitaa ilmoittamansa määrä asiakkaita, jos heitä niin paljon tulisi.
Kela ei suostu avaamaan, mihin arvio 50 asiakkaan ”kohtuullisesta” enimmäisasiakasmäärästä perustuu.
SK:n kysyessä, miten lukuun on päädytty, Kelan ensimmäinen vastaus kuului:
”Tarjottava enimmäisasiakasmäärä on sama kuin edellisessä terapiakilpailutuksessa vuonna 2022.”
Suomen Kuvalehti pyysi tarkentamaan, kuka arvion on tehnyt, koska ja miten se on perusteltu. Kelasta vastattiin, ettei se ole laatinut ”erillistä asiakirjaa”, josta nämä asiat ilmenisivät.
Kela vetosi siihen, ettei julkisuuslaki velvoita viranomaista laatimaan tietopyynnön johdosta uutta asiakirjaa ja kieltäytyi toimittamasta vastauksia. SK ei pyytänyt laatimaan erillistä asiakirjaa, vaan asiakirjoja, joista pyydetyt tiedot ilmenevät.
Kela kertoi 50 asiakkaan ylärajalle perusteluksi ainoastaan sen, että kyseessä on ”vakiintunut käytäntö”.
Siitä, miten käytäntö on vakiintunut, on enää vaikea saada tolkkua.
SK:n pyydettyä Kelalta valituskelpoisen päätöksen pyydettyjen tietojen pimittämisestä, laitos kertoi tuhonneensa ne.
Kela viittasi tiedonohjaussuunnitelmaansa, joka ohjeistaa hävittämään kaikki hankintojen valmistelua koskevat asiakirjat kymmenen vuoden jälkeen.
Asiakasmäärän mitoituksella otetaan kantaa siihen, millä resursseilla vaativimmille asiakkaille saadaan tuotettua riittävän laadukkaaksi katsottua hoitoa.
Kela ei kertonut, tietääkö laitoksessa enää kukaan, mihin sen yhä soveltama ”vakiintunut käytäntö” perustuu. Lisäkysymykset laitos kehotti esittämään hallinto-oikeuden kautta käynnistettävässä valitusprosessissa.
Myöhemmin Kela kuitenkin kertoi sähköpostissa käyneensä asiakasmääristä keskustelua terapialiittojen ja -järjestöjen kanssa, jotka edustavat vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuotoja.
Vaativan terapian tuottajiksi valittujen listalta erottuu yksi yritys. Se on saanut Helsingissä, Vantaalla ja Läntisellä Uudellamaalla kullakin 30, eli yhteensä 90 asiakaspaikkaa.
Teramed Oyn toimitusjohtaja, psykoterapeutti Jukka Koivusipilä kertoo, että kyse oli hakuvaiheessa yhden miehen yrityksestä. Hän ei tiedä, miksi Kela on antanut hänelle enemmän kuin ylärajansa mukaiset 50 asiakaspaikkaa.
Kela ei ota kantaa yksittäisiin hankintapäätöksiin. Yleisellä tasolla laitos toteaa, että prosessi on vielä kesken ja ennen sopimusten tekemistä Kela pyytää tuottajia nimeämään palveluja tarjoavat terapeutit.
Tässä vaiheessa voidaan tehdä oikaisuja päätöksiin, esimerkiksi silloin, jos yhdelle terapeutille ilmoitettu asiakasmäärä ylittää sovellettavan enimmäismäärän.
Jos asiakkaita tulisi yli yhden terapeutin kantokyvyn, Koivusipilä suunnittelee palkkaavansa lisää psykoterapeutteja. Yhden hän kertoo jo palkanneensa.
”Ei 90:tä asiakasta voisi hoitaa laajentamatta firmaa”, hän sanoo.
Miksi hait 90 paikkaa yhden hengen yritykselle?
”En tiennyt voivani tulla valituksi kaikilta kolmelta alueelta.”
Koivusipilä ei usko, että asiakaskiintiö tulee käytännössä täyttymään. ”Asiakkaat valitsevat itse palveluntarjoajan omalta alueeltaan, ja asiakasmäärät vaihtelevat.”
Koivusipilä osallistui Kelan vaativan lääkinnällisen tuen kilpailutukseen ensimmäistä kertaa. ”Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen potilaita olen hoitanut paljon ennenkin, jo 20 vuoden ajan.”
Hän arvioi sopivaksi kerrallaan hoidettavaksi vaativan kuntoutuksen asiakkaiden määräksi viisitoista.
Kela on perustellut laatukriteereistä luopumista terapioiden saatavuuden parantamisella. Kun koulutuksesta ja kokemuksesta ei palkita, yhä useammat terapeutit voivat osallistua kilpailutuksiin.
Riittävän laadun takeena pidetään palvelukuvausta, joissa eritellään esimerkiksi terapeuteilta vähintään edellytetyt tutkinnot.
Vuonna 2024 Kela kertoi valittujen palveluntuottajien ”sitoutuvan” palvelunkuvauksessa määriteltyyn laatuun.
Käytännössä ajatus on, että laittamalla nimen samanlaiseen paperiin vastavalmistunut psykoterapeutti ja vuosikymmenien kokemuksen hankkinut konkari ”sitoutuvat” tarjoamaan yhtä laadukasta apua esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamista traumoista toipuvalle lapselle.
Uudistusta Kelassa valmistelleen projektin päällikkö Johanna Rouvinen kertoo, että laadun varmistaminen ja ylläpitäminen on ollut haastavaa. Kilpailutuksiin osallistuu myös useiden työntekijöiden yrityksiä, joiden henkilökunnassa tapahtuu muutoksia.
”Kun pisteytimme terapeuttien kokemusta ja lisäkoulutuksia, niin hyväksytyn tarjouksen laatutason piti pysyä samana koko sopimuskauden ajan.”
”Palveluntuottajilla on ollut aika isoja haasteita pitää laatutaso samana, kun on ollut henkilöstömuutoksia.”
Myös kilpailutuksia tehtäessä laadun pisteyttäminen on Rouvisen mukaan ollut ”haastavaa”.
Kun laatukriteereistä luovutaan, niiden ylläpitämisen tai valvomisen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.