Mikä vika viiksissä?
Heinäkuusta lähtien Puolustusvoimat on sallinut miehille pitkät hiukset. Mutta ei partaa tai viiksiä. Miksei?
Maavoimien majuri Aku Saarelainen tervehtii seuraajiaan Instagramissa. Hän katsoo kameraan. Hiukset laskeutuvat olkapäille ja viikset peittävät ylähuulta.
Pienenä esimakuna tässä on ystäväni Grokin visio kesälookista.
Grok on tekoäly, joka on luonut valokuvan upseerista. Hiustyyli jäljittelee 1980-lukua. Leikattu sivusta lyhyeksi, mutta takatukka, mullet, yltää hartioille. Viikset ovat chevron-henkiset mutta klassista tuuheaa huulipartaa vähän kapeammat.
Palaute on kannustavaa. Katu-uskottava puolustus🔥. Toimii! Business in the front, party in the back.
Saarelainen esitteli kuvitteellista takatukkaansa maaliskuussa 2026. Silloin uutisoitiin, että Puolustusvoimat aikoo sallia uudessa palvelusohjesäännössä pitkät hiukset myös miehille.
Ohjesääntö vaikuttaa vuosittain yli 20 000 varusmieheen ja koskee 13 500 armeijan leivissä olevaa työntekijää.
Heinäkuun alusta myös majuri Saarelainen on voinut kasvattaa ihan oikeaa takatukkaa.
Komentajakapteeni Marko Kaipia Pääesikunnan henkilöstöosastolta kertoo, että alokkaiden valatilaisuuksissa on näkynyt ”jonkin verran pidempää hiustyyliä”.
”Varmasti tulee vielä päivä, että meillä on palkatussa henkilökunnassakin miespuolinen henkilö, jolla on pitkät hiukset.”
On kiittäminen naisia siitä, että pitkät hiukset hyväksytään sukupuoleen katsomatta intin harmaissa.
Naisten ei tarvinnut leikkauttaa hiuksia, kun he pääsivät vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 1995. Alkoi pitkä marssi kohti tasa-arvoa. Eduskunnan oikeusasiamies sai kanteluita ja tasa-arvovaltuutettu selvityspyyntöjä siitä, miksi miehiä kohdeltiin eri tavalla.
Vielä 1990-lopulla päätöksissä todettiin, että sääntö miesten lyhyistä hiuksista ei ollut syrjivä. Naiset joutuivat sotilasasussa tinkimään miehiä enemmän ulkonäöstään.
Kului 20 vuotta, ennen kuin linja alkoi muuttua.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen totesi vuonna 2019, että hiusten pituus ”ei enää liity sukupuoleen samalla tavalla kuin aikaisemmin”.
Neljä vuotta myöhemmin tasa-arvovaltuutettu Rainer Hiltunen otti tiukemman kannan. Miesten ja naisten erilaisille ulkonäkövaatimuksille ei ollut perusteita ”tasa-arvolain kannalta hyväksyttävällä tavalla”.
Maaliskuussa 2026 henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Rami Saari totesi MTV Uutisille, että tasa-arvovaltuutetulta oli ”saatu pyyntö saattaa tämä asia lainmukaiseen tilaan”.
Miksi hiussääntöä muutettiin vasta pakon edessä? Komentajakapteeni Kaipia sanoo, että sotilasorganisaatio on ”hidas laiva”. Kun laiva sitten kääntyy, ”se oikeasti kääntyy hitaasti”.
”Muutokset tehdään harkiten, jotta ne ovat perusteltuja ja kestävät aikaa.”
Hiussäännössä on yhä rajoituksia: Pitkät hiukset on sidottava päähineen tai kypärän alle niin, että niska jää vapaaksi ja korvat näkyville. Peruukkia ja hiuspidennystä ei ole lupa käyttää ilman lääkinnällistä perustetta. Irokeesit, hiuskuviot tai muutoin huomiota herättävät hiustyylit ja -leikkaukset on kielletty. Hiusten räikeää värjäämistä ei sallita.
Hiuslook ei saa olla sotilaalle ”epäsopiva” eikä vaarantaa palvelusturvallisuutta.
Parta ja viikset ovat edelleen pannassa.
Upseeriliitto tuli julkisuuteen marraskuussa 2023, juuri ennen kuin palvelusohjesäännön uudistus alkoi.
Ulkonäkö ei vaikuta kykyyn suorittaa sotilastehtäviä, tiedotteessa vedottiin.
Järjestö ehdotti parran ja viiksien sallimista ammattisotilaille. Muutos merkitsisi ”nykyaikaan siirtymistä”. Kannanottoon osallistuivat myös Aliupseeri- ja Päällystöliitto sekä Rajaturvallisuusunioni.
Upseeriliiton tiedotteen mukaan vain harvoissa rauhan ajan tehtävissä parrasta ja viiksistä on ”tosiasiallista vaaraa tai haittaa”. Myös monet Nato-liittolaiset ovat sallineet naamakarvat.
Pääesikunta kuitenkin vastasi, että parta ja viikset ovat johtaneet ”ongelmiin tai ristiriitoihin siisteys- ja ulkonäkövaatimusten tulkinnassa”. Suomi haluaa säilyttää maineen ”yhdenmukaisena, ammattitaitoisena ja luotettavana toimijana”.
Lopulta partaa ja viiksiä ei otettu mukaan uudistukseen ”mahdollisten vaikeasti ennakoitavien vaikutusten” vuoksi.
Komentajakapteeni Kaipia oli työryhmässä, joka valmisteli uutta ohjesääntöä. Esitys kävi lausunnolla puolustushaaroissa ja joukko-osastoissa.
Lausuntojen koostetta parta- ja viiksinäkemyksistä Kaipia ei luovuta, paperit on ”leimattu, käyttörajoitettu”.
”Mutta partakysymys ei noussut millään tavalla akuutisti esille”, Kaipia sanoo.
Sotilasjärjestöjen lisäksi palkattu kantahenkilökunta on tehnyt neljä parta- ja viiksialoitetta vuosina 2013–2020. Suosituin ehdotus sai useita satoja kannattajia.
Kaipia sanoo, että Puolustusvoimat ei ollut vielä valmis sallimaan partaa ja viiksiä.
”Muutos olisi laaja ja vaatisi perusteellisen tarkastelun.”
Videolla esiintyi täyskalju sotilas, naamakarvat ajeltuna.
Kanadan asevoimien komentaja Wayne Eyre kertoi, että aikojen saatossa sotilaskuria oli juurrutettu yhtenäisellä ulkonäöllä. Mutta yhdenmukaisuus, kenraali jatkoi, ei ole sama asia kuin kuri tai operatiivinen tehokkuus.
”Aivan kuten hiustesi väri tai pituus ei määritä sitoutumistasi tai ammatillista pätevyyttäsi.”
Oli heinäkuu 2022. Kanada oli tekemässä radikaalia uudistusta. Univormun piti olla edelleen samanlainen mutta sotilaan kehon ei.
Paljon sallittiin: pitkät hiukset, erilaiset parrat ja viikset, niiden värjäykset, korut ja lävistykset aiempaa laajemmin, tatuoinnit myös kasvoissa, kynsilakka ja pitkät kynnet. Ehto oli, että turvallisuus ei saa vaarantua eikä suorituskyky heikentyä.
Kanadan asevoimat oli kysynyt nykyisten ja tulevien sotilaiden näkemyksiä. Kenraali kertoi, että myös Nato-liittolaisten kanssa oli keskusteltu.
Edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Niin Kanadaa oli luonnehdittu.
”Jotkut pitävät tätä edistyksenä”, Eyre sanoi, ”kun taas toiset saattavat pitää muutoksia perusteettomina.”
Liberaalia ohjesääntöä tulkittiin kentällä kirjavasti. Kahta vuotta myöhemmin sääntöjä täsmennettiin, mutta periaatteesta, yksilöllisestä ulkonäöstä, ei luovuttu.
Merkittävin muutos koski partaa. Se voi olla enintään 2,5 senttiä pitkä.
Sotatieteilijä Ilmari Käihkölle Kanadan vapaamielinen armeija kertoo, että siellä sotaväki ei ole irrallaan muusta yhteiskunnasta.
”Kanada on hyvin monikulttuurinen maa ja maahanmuutto laajaa.”
”Se ei pakota vaan kannustaa armeijaa liberaalisuuteen.”
Sallimalla laajan karvakirjon Kanadan asevoimat edistää inkluusiota, eritaustaisten ihmisten osallistumista.
Tavoite on varmistaa sukupuolten ja etnisten ryhmien monimuotoisuus armeijassa. Yhdysvalloilla on aiemmin ollut samanlainen päämäärä. Donald Trumpin toisella presidenttikaudella maa on kuitenkin luopunut tavoitteesta.
Elokuussa 2025 puolustusministeri Pete Hegseth määräsi, että sotilaan perusstandardi on clean shaven ja neat, sileäksi ajeltu ja siisti. Lääketieteellisen syin myönnettäviä vapautuksia tiukennettiin selvästi. Päätös osui eniten mustaihoisiin miehiin, joiden kiharat karvat voivat parranajon jälkeen kasvaa sisäänpäin ja tulehduttaa ihon.
Maaliskuussa 2024 Britannian armeija lopetti yli sata vuotta vanhan partakiellon kuningas Charlesin siunauksella. Pituus määritettiin kirurgin tarkasti, 2,5 millistä 25,5 millimetriin.
Parran sallimisen toivotaan helpottavan nuorten miesten rekrytointia ammattiarmeijaan.
”Monessa palkka-armeijan maassa on tehtävä myönnytyksiä rekrytoinnissa”, Käihkö sanoo.
”Muutoin ei välttämättä saada parhaimpia ihmisiä sotaväkeen.”
Suomessa on pakkoon perustuva asevelvollisuusarmeija. Tutkijasta se on yksi syy, miksi kenraalien ei tarvitse kuunnella sotilaiden toiveita yhtä tarkasti kuin Kanadan ja Britannian ammattiarmeijoissa.
Käihkö epäilee, että päätöksen parta- ja viiksikiellon jatkamisesta on tehnyt kenraalien pieni piiri Pääesikunnassa.
”Meidän asevoimamme on liberaalissa demokratiassa organisaatio, joka on lähimpänä diktatuuria.”
Suomessa kadettikoulun vuosikurssit täyttyvät kantaväestön valkoisista miehistä. Ei juuri naisia tai maahanmuuttajataustaisia, jotka olisivat esikuvia uusille sukupolville.
Sotatieteilijä on huolissaan, että upseerien opinahjo ”ei peilaa millään tavalla yhteiskuntaa”. Tiukka parta- ja viiksilinja ei sekään herätä mielikuvaa ajassa kiinni elävästä, moninaisuutta arvostavasta puolustusvoimista.
”Tehdään asioita niin kuin on aina tehty”, Käihkö sanoo.
”Kieltoa on varmasti yksinkertaista valvoa, kun kenellekään ei sallita partaa ja viiksiä.”
Mutta karvalla on merkitystä siviilissä. Moni mies kasvattaa täyspartaa tosissaan, nuoret aikuiset muotoilevat viiksiä retrohengessä. Naamakarvoituksia on monenlaisia niin kuin on miehisyyden mallejakin.
Käihkö, parrakas ja viiksekäs sotatieteilijä, ihmettelee ristiriitaa: väkivallan monopolia edustava armeija tihkuu maskuliinisuutta, silti se kieltää miehisyyden symbolit, viikset ja parrat.
”Kun koolla on parrattomia ja tukattomia upseereita samanlaisissa univormuissa, heitä on vaikea erottaa toisistaan”.
”Syntyy hassuja ja hämmentäviä tilanteita.”
Ilmari Käihkö kävi armeijan Porin prikaatin kansainvälisissä valmiusjoukoissa Säkylässä. Koulutuksen päätteeksi, heinäkuussa 2009, hän lähti rauhanturvaajaksi Tšadiin.
Kotimaan siisteyssääntö – karvattomat kasvot – oli voimassa myös Afrikassa.
Jääkäri Käihkö koki, että komentoporras ei joustanut kenttäoloissa. Palaute oli huutoa, kun keikalta palattiin viikon pituisessa sängessä.
”Meille sotilaille tärkeintä oli, että toiminta oli ensiluokkaista porttien ulkopuolella, ei sängen pituus.”
”Varmaan komento pelkäsi, että näytämme resupekoilta, ei-ammattilaisilta.”
Käihkö muistuttaa, että sotilaiden ulkonäkö on aina sidoksissa myös kulttuuriin. Maailmalla on parta-armeijoita, jotka noudattavat eri uskonnollisia perinteitä. Iranin armeija marssii naamakarvoissa, Intia sallii sikhisotilaille pitkät hiukset ja parrat.
Afganistanin operaatioissa yhdysvaltalaiset erikoisjoukot kasvattivat paikallisten muslimien tavoin kunnon partoja. Se oli tapa osoittaa kunnioitusta ja helpottaa siten partiointia.
”Muutoin olisi ihmetelty, keitä ovat nämä karvattomat lapsimiehet, joiden kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä.”
Suomen armeijan tunnetuimmat viikset kuuluvat Carl Gustaf Mannerheimille. Huolitellusta ulkonäöstään kuulu marsalkka ei luopunut huuliparrastaan rauhan eikä sodan aikana.
Aamutoimissaan Mannerheimin käytti viiksikampaa ja -sidettä, jotta karvat pysyivät muodossa. Kerrotaan, että viikset oli oikeaoppisesti siistitty jopa kuolinvuoteella.
Uran alkuajan Mannerheim oli palvellut Venäjällä. Viikset olivat tavallisesti osa ratsuväkiupseerin habitusta, eivät vain persoonallinen mieltymys.
Jo Unkarin ratsastavat husaarit olivat lietsoneet hurjuuttaan ylöspäin kaartuvilla viiksillään. Napoleonin armeijan grenadöörit kasvattivat viiksiä. Moustache paljasti kokeneen jalkaväensotilaan.
Ensimmäinen maailmansota toi höylät ja parranajokoneet.
Pitkässä asemasodassa hygieniaolot olivat kurjat, täit ja taudit kukoistivat. Kun pään karvoitus oli lyhyt, se oli helpompi pitää puhtaana ja tarkistaa.
Mutta eniten pelättiin näkymätöntä vaaraa.
Saksa teki kaasuhyökkäyksiä, jolloin tuuhea parta oli turvallisuusriski. Suojanaamari ei istunut tiiviisti pitkien karvojen kanssa.
Parranajo myös helpottui kenttäoloissa. Kun Yhdysvaltain joukot rantautuivat Eurooppaan sodan loppuvaiheessa, amerikkalaissotilaat oli varustettu 3,5 miljoonalla höylällä ja 32 miljoonalla vaihtoterällä.
Karvattomien länsiarmeijoiden kukoistus oli alkanut.
Keskellä ensimmäistä maailmansotaa nuoria suomalaisia miehiä koulutettiin salaa jääkäreiksi Saksassa. Sotilaskuri oli preussilaisen ankara Lockstedtin leirissä.
Viikset sallittiin, mutta leuka ja posket piti ajaa sileäksi.
Valkoisten puolella sisällissodassa taistelleet jääkäriupseerit olivat laatineet Suomalaisen sotilaskäsikirjan. ”Rautaisen mieskurin” opusta käytettiin Suomen puolustusvoimien alkuvuosien ohjesääntönä.
Viiksistä ei mainittu mitään mutta parta oli ajettava, ”jos tarve vaatii”. Naaman piti olla aina karvaton vahdissa, kirkossa ja paraateissa tai jos sotilaan on ”ilmoittauduttava esimiehelle tai hänet esimiehelle esitetään”.
Toisen maailmansodan SA-valokuvissa ei näy juuri partoja ja viiksiä rintamalla. Karvattoman sotilaan oli helpompi taistella vihollisen lisäksi syöpäläisiä vastaan.
Siisti ulkonäkö oli myös propagandaa.
Viralliset sotakuvat eivät saaneet herättää epäilyä Suomen armeijan puhtaudesta ja kurista.
HelenaPirttisaari-Sundström on tutkinut valokuvia, jotka ovat peräisin rajajoukkojen yksityisistä albumeista ja irtokuvakokoelmista. Väitöskirjatutkija on nähnyt niitä noin neljätuhatta. Valokuvien joukossa on kaikkien sääntöjen vastaisia otoksia: parrakkaita sotamiehiä sätkä suussa ja lakki vinossa.
Rajajääkärit olivat ankariin taisteluihin määrättyjä jalkaväkijoukkoja. Asemasodan vuosina arvostettujen rintamasotilaiden keskuudessa kyti myös jermuilu, niskurointi ohjesääntöjä vastaan.
Jermu täytti kyllä tehtävänsä taisteluissa mutta ei suostunut pokkuroimaan.
”Jermuilu oli itseymmärrystä siitä, että ollaan kovia jätkiä, korpisotureita, eräänlaista eliittiä”, Pirttisaari-Sundström sanoo.
”Erottauduttiin takalinjojen huoltojoukoista mutta myös valistus- ja toimistoupseereista, jotka eivät tienneet rintamaoloista mitään.”
Virallisissa SA-kuvissa kaukopartiomiehet esiintyivät sänkisinä. Ei olisi ollut uskottavaa, jos pitkistä, vaarallisista retkistä selvinneet korpisoturit olisivat poseeranneet karvat sheivattuina.
Jermuilun näkyvin merkki jatkosodan rajajoukoissa oli vinoon käännetty lakki. Karvaisia naamoja oli yllättävän vähän myös epävirallisissa valokuvissa, epäilemättä hygienian takia.
Oli poikkeuksia kuten eräs taistelijana arvostettu rajavääpeli.
”Hän esiintyi aina hyvin sänkisenä myös komentajan albumissa. Se oli sellainen tavaramerkki.”
Nykyisin rajajääkäreiksi koulutettavilla varusmiehillä on myös tapansa luoda erikoisjoukon identiteettiä. Hiustyyli on pääosin yhdenmukainen: nahkapääkalju.
”Se on todella ylpeydenaihe, että kaikki pääkarvat pois”, Pirttisaari-Sundström sanoo. ”Se signaloi, että kuulutaan yhteen ja ollaan oikeasti kovia joukkoja.”
Ukrainassa on sodittu neljä ja puoli vuotta. Rintaman molemmin puolin on nähty pitkäpartaisia ja muhkeaviiksiä taistelijoita. Aivan kuin olisi palattu taaksepäin vuosisatoja, jolloin näyttävä naamakarvoitus oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Mutta enää sotaa ei ratkaista lähitaisteluissa, enää viiksillä ja parralla ei ole pelotevaikutusta. Eturintamassa käydään sotaa miehittämättömillä ilma-aluksilla. Drooneja on lennättänyt myös vapaaehtoinen, taistelijatunnusta Snow käyttävä suomalainen mies.
Ukrainan miehittämättömien järjestelmien joukkoja komentava Robert Brovdi tunnetaan tuuheasta parrastaan ja viiksistään.
”Lähes sama asia kuin meidän ilmavoimien komentajalla olisi parta”, Snow sanoo.
Taistelutehtävissä Ukrainan sotilaat saavat käyttää partaa ja viiksiä, kunhan tehtävä ei vaarannu. Sotakuvissa näkee perinteistä kasakkatyyliä: pitkät, näyttävät viikset, kaljuun päähän jätetty pitkä hiussuortuva.
Eturintamalle joutuu vain pieni osa taistelijoista.
”Partahöylä on viimeinen asia, jota miettii, kun tulee kahden kuukauden keikka.”
Kaasunaamarin tiiviys parran kanssa koskettaa sekin harvoja. Snow kertoo, että Venäjä iskee toisinaan kyynelkaasupanoksin eturintaman asemiin.
”Suojanaamarin käyttö on tosi pienen porukan niche-juttu.”
”Eihän tuolla silleen oikeesti käytetä kaasua.”
Snow kertoo palvelleensa Ukrainassa vähän yli vuoden. Hän käy yhä säännöllisesti maassa, kun rintamalle viedään lahjoituksina autoja. Partojen ja viiksien sijaan nykyajan joukot erottuvat tatuoinnein. Kaduilla huomaa, että niiden määrä on lisääntynyt sodan aikana.
”Droonikuskeilla näkee kotkia ja haukkoja, tankkimiehillä ahmoja, karhuja ja susia.”
Alkuvuonna 2023 Ukraina valmisteli laajaa vastahyökkäystä. Samoihin aikoihin venäläisille rintamajoukoille jaettiin kuri- ja ulkoasumääräyksiä.
Parrat on ajettava säännöllisesti ja hiukset leikattava, kuului yksi käskyistä.
Määräys herätti ivaa etulinjan joukoissa. Olot olivat kurjat, varusteita ja ajoneuvoja puuttui. Duuman puolustusvaliokunnan jäsen, kenraaliluutnantti Viktor Sobolev puolusti käskyä, parranajo oli ”sotilaskurin alkeellinen vaatimus”.
Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrovista käsky ajaa parta rintamalla oli ”selvä provokaatio”. Tšetšeenitaistelijat käyttävät partaa ja hoitavat sitä islaminuskon mukaan.
Wagner-joukkojen keulakuva Jevgeni Prigožin muistutti, että sota on ”aktiivisten ja rohkeiden aikaa, ei sileäksi ajeltujen”.
Parta on rintamalla symboli. Se on perinne, Prigožin kirjoitti pikaviestipalvelu Telegramissa.
Sobolev reagoi kritiikkiin ja lievensi lausuntoaan. Venäläisen rintamasotilaan ei tarvinnut ajaa partaansa, mutta siisti piti olla.
Suomen armeijan parta- ja viiksikielto ei ole ehdoton.
Komentajakapteeni Marko Kaipia kertoo, että varusmies tai ammattisotilas voi saada erikoisluvan lääketieteellisistä tai uskonnollisista syistä.
Montako poikkeamaa vuodessa myönnetään, se on salaista tietoa.
”En sano enkä saakaan sanoa, mihin päätöksissä on päädytty, onko ne [parrat] sallittu vai ei sallittu.”
Suuruusluokan Kaipia paljastaa.
”Tämänhetkinen arvio on, että tämä [poikkeama] on ollut hyvin vähäistä.”
Parta- ja viiksikiellossa on kuitenkin lähes miljoonan sotilaan erivapaus. Reserviläisten ei tarvitse leikkauttaa partaa tai viiksiä ennen kertausharjoitusta.
Uuden palvelusohjesäännön voi tulkita niin, että reserviläiset voivat säilyttää kasvokarvat normaalioloissa mutta eivät sodan aikana.
Kaipia ei vahvista eikä kiistä tulkintaa.
”Ajaako reserviläinen liikekannallepanon seurauksena partansa pois, niin en sano suoraan, ajaako vai ei.”
”Kyllä se sitten tapauskohtaisesti tullaan käsittelemään.”
Lopullisen kannan ohjesääntöön, myös partaan ja viiksiin, ottaa armeijan korkea-arvoisin sotilas niin rauhan kuin sodan oloissa.
Ohjesääntö on Puolustusvoimien komentajan antama sotilaskäsky.
Varusmiehet on kuvattu Parolannummen varuskunnassa Hattulassa Kanta-Hämeessä.