Onko kokoomuksella naisongelma, Karoliina Partanen?
Ensimmäisen kauden kansanedustaja on mukana arvailuissa kokoomuksen seuraavasta puheenjohtajasta.
Hymy ei näyttänyt hyytyvän Antti Häkkäsen kasvoilta, vaikka puolustusministeriä taisikin hieman harmittaa.
Jo kymmenen vuoden ajan, viidessä puoluekokouksessa peräkkäin, hänet oli valittu kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Kaikista suurimmalla äänimäärällä.
Kesäkuun alussa Jyväskylässä kävi toisin. Häkkänen valittiin, mutta ensimmäisen kauden kansanedustaja Karoliina Partanen ohitti suosiossa ”perintöprinssiksi” tituleeratun ministerin.
Miten sillä tavalla pääsi käymään?
Lauloin niin hyvin karaokea eilen illalla, Partanen analysoi tiedotustilaisuudessa valintansa jälkeen.
Puoluekokousväki kehui kyllä Partasen heittäytymiskykyä ja energiaa. Osa tuntui halunneen näpäyttää Häkkästä, joka oli viihtynyt varapuheenjohtajana kovin pitkään – jo paljon pidempään, kuin puolueen kirjoittamattomat säännöt olisivat sallineet.
Mutta sekin haluttiin nostaa esiin, kuinka hauska Partanen on. Ja kuinka usein ja mielellään hän jaksaa piikitellä demareita ja erityisesti Antti Lindtmania sosiaalisessa mediassa.
Keväällä 2023 vaaleissa eduskuntaan nousseesta kuopiolaisesta Karoliina Partasesta kerrotaan lehdissä usein sama tarina.
Työ asianajajana ja sitä ennen juristina hoitajaliitto Superissa veti vaikuttamaan. Lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat lähellä sydäntä. Hän puhuu mielellään tasa-arvosta ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta.
Sekin muistetaan kertoa, että ura asianajajana jätti maineeseen tahran.
Asianajajaliiton valvontalautakunta antoi heinäkuussa 2024 Partaselle moitteet asianajajatavan vastaisesta toiminnasta. Liiton mukaan hän olisi ansainnut tulla erotetuksi, jos olisi vielä työskennellyt asianajajana.
Kiista koski erimielisyyttä laskutuksesta. Lautakunnan vakavin moite kohdistui siihen, ettei Partanen vastannut kiistaan liittyvään selvityspyyntöön – omien sanojensa mukaan siksi, että tiesi jo eroavansa liitosta kansanedustajuuden vuoksi.
Nousu politiikan huipulle on ollut rakettimainen. Ensimmäiset eduskuntavaalit ja heti läpi. Seuraavana kesänä kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Yllättäjänä, otsikoi tuolloin moni lehti.
Kaikki saattoi olla kesällä 2024 kiinni yhdestä pommiin nukkuneesta, liian pitkään lauantaijatkoilla viihtyneestä puoluekokousedustajasta.
Varapuheenjohtajavaalissa Partanen päihitti istuvan ministerin Sari Multalan vain 0,4 äänen erolla.
”Ajattelin, että puolueen johdossa pääsee vaikuttamaan puolueen sisäisiin linjoihin, tekemiseen ja suuntaan”, Partanen sanoo elokuisena perjantaina työhuoneessaan Helsingin Kruununhaassa.
Ja työ ”oli vielä kesken”, kuten politiikassa usein sanotaan. Siksi Partanen haki jatkokautta kesällä Jyväskylässä.
Mutta mikä on se suunta, johon Partanen haluaisi kokoomusta viedä? Hieman lehtijutusta riippuen Partanen on milloin ”kova oikeistolainen”, milloin ”liberaali” tai ”sosiaalikokoomuslainen”.
Kansanedustajakollegoidenkin luonnehdinnat eroavat toisistaan. Osa huomauttaa, että ideologinen epämääräisyys saattaa olla myös hyvä strategia: kun käy sekä feminististä että patamustasta, on paremmat mahdollisuudet menestyä. Saada ääniä puolueen eri kuppikunnilta.
”Varmaan talouspoliittisesti olen kyllä kova oikeistolainen.”
Jotkut kannoista voivat myös yllättää.
”Kannatan vaikka kohtuullisen tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.”
Samaan aikaan Partanen pitää itseään myös arvoliberaalina, erityisesti ”ihmisten omiin valintoihin liittyvissä kysymyksissä”.
Kova suosio puolueessa on nostanut Partasen myös arvailuihin seuraavasta puheenjohtajasta.
Petteri Orpo on johtanut kokoomusta kymmenen vuotta. Voi olla, että hänestä tulee puolueen pitkäaikaisin puheenjohtaja. Mutta Orponkaan kausi ei voi kestää ikuisesti.
Kokoomus on myös ainoa eduskuntapuolue Harry ”Hjallis” Harkimon Liike Nytiä lukuun ottamatta, jota ei ole koskaan johtanut nainen.
Partanen itse ei mielellään aiheella spekuloi.
”On tärkeää keskittyä tähän hetkeen…” Hän on kiitollinen, että sai jatkokauden varapuheenjohtajana ja nousi myös ministeriksi.
Partaselta ei saa nyhdettyä vastausta siihen, voisiko hän nähdä itsensä seuraavana kokoomuksen puheenjohtajana.
Kesäkuun puoluekokouspaikalla riitti puhetta kokoomuksen ”naisongelmasta”. Erilaisista kyselytutkimuksista selviää, että pääministeripuolue on menettänyt viime vuosina suosiotaan naisten keskuudessa.
Osa puoluekokousväestä piti kysymystä aidosti merkittävänä, osa pikemminkin median keksimänä mukaongelmana.
Partanen itse sanoo pitävänsä tärkeänä sitä, että kokoomus puhuttelee ”suomalaisia laajasti”.
”En halua, että olisimme vain esimerkiksi miesten puolue, vanhojen puolue tai nuortenkaan puolue”, hän sanoo.
Eri kysymykset puhuttelevat erilaisia ihmisiä. Partasen mielestä kokoomus voisi näkyä enemmän esimerkiksi ympäristö- ja luontopolitiikassa. Siitä puolueella on hänen mukaansa myös sanottavaa.
Eikä Partanen halua vähätellä sitäkään, ettei kokoomuksen puheenjohtajana tosiaan ole koskaan ollut naista.
”Mutta ennen kaikkea tietysti ajattelen, että kun puoluejohtoon valitaan ihminen, niin sen pitää olla ihminen, jolla on valtava motivaatio toimia kansanliikkeen johtajana”, hän sanoo.
”Se on kaikista tärkein asia.”
Jo puoluekokouspaikalla monille tuntui olevan selvää, että varapuheenjohtajakisan voittaneesta Partasesta tulisi sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen sijainen tämän perhevapaan ajaksi.
Näin sitten kävikin. Syyskuun alussa ministerinpestiä on takana pari kuukautta.
”Startti on ollut intensiivinen.”
Hän on perinyt työlistan ja avustajat edeltäjältään. Silti Partanen uskoo, että puolen vuoden tuuraajanakin asioihin voi jättää oman kädenjälkensä. Ehkä erityisesti siksi, että työlistan tärkeimpiä asioita ei ole järin yksinkertaisia ratkaista.
Ministerin työpöydällä on muun muassa yrittäjien eläkelainsäädännön korjaaminen, yel-uudistus. Lähes mahdoton tehtävä hoitaa niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
”Olemme pääsemässä sellaiseen lopputulokseen, että pettymykset eivät varmaankaan niin pahoja ole”, Partanen muotoilee.
Yksi asia, jonka Partanen haluaa nostaa esille ja on hänelle tuttu myös hänen aiemmasta työstään, on naisiin kohdistuva väkivalta. Siihen hän haluaisi ministerikaudellaan puuttua.
”Olen avustanut itse väkivaltaa kohdanneita ihmisiä, lapsia ja naisia erityisesti. Olen tavannut asiakkaita turvakodeissa ja istunut aiheeseen liittyviä pitkiä, monimutkaisiakin oikeudenkäyntejä”, Partanen sanoo.
”Me selvästi kaipaamme keskustelua siitä, miten voitaisiin katkaista nämä väkivallan kierteet.”
Poliitikot säätävät lakeja ja päättävät budjeteista, mutta kyse on myös asenteista. Partanen sanoo olevansa huolestunut siitä, kuinka asenteet naisia kohtaan kovenevat yhteiskunnassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa.
”Meillä on toksisia kanavia, joista olen keskustellut myös oman poikani kanssa. Hänkin on niistä huolissaan, niistä keskustellaan vaikkapa hänen kaveripiirissään.”
Partanen olisi toivonut, että hänen vahtivuorollaan hallitus olisi onnistunut sopimaan myös ikärajoista sosiaalisen median käytölle Suomessa.
Nyt näyttää siltä, ettei niin käy. Kokoomus ja perussuomalaiset eivät löytäneet asiasta yhteisymmärrystä syyskuun alun budjettineuvotteluissa.
Varsinaiset lainsäädäntöratkaisut näyttävät jäävän seuraavalle hallitukselle.
Tästä huolimatta pohjustustyötä aiotaan vielä tehdä. Keväällä asetettu työryhmä vie työnsä loppuun, ja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sekä opetushallitukselta odotetaan alkuvuodesta nuorten vapaa-ajan digisuosituksia.
”Asian ympärillä tapahtuu vielä paljon”, ministeri vakuuttaa.
Pulman ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, se on havaittu muuallakin. Euroopan unionin alueella toimivalta ylipäänsä säädellä teknologiayhtiöiden palveluita on unionilla, ei niinkään jäsenvaltioilla. Liian kevyesti valvotut ikärajat on helppo kiertää, toisaalta tunnistautumisen vaatiminen murentaisi netin anonymiteettia ja antaisi teknologiayhtiöille entistä enemmän arkaluontoista tietoa.
Ongelmista huolimatta Partanen ei aio luovuttaa.
”Lapset ovat joutuneet tässä eräänlaisen ihmiskokeen uhreiksi”, hän sanoo.
Keskittymishäiriöitä, uniongelmia, vähemmän liikunnan ja ystävien parissa vietettyä aikaa, ministeri luettelee.
”Itse ajattelen, että suomalaisen lainsäätäjän velvollisuutena on pystyä suojelemaan Suomessa asuvia lapsia näiltä haitoilta.”
Älypuhelimillaan eivät roiku vain lapset. Kun Partaselta kysyy, miten hän on muuttunut kansanedustaja-aikanaan, vastaus on selvä:
”Sillä tavalla, että mulla on tää kännykkä kädessä koko ajan. Oon aika online.”
Kesällä hänen piti lähteä kiipeilemään, jotta online vaihtuisi hetkeksi offlineksi.
”Aiemmin tiesin, milloin oli käräjät edessä ja kuinka paljon aikaa niihin oli valmistautua. Nyt puolen tunnin päästä voi tulla yllättävä tilanne eteen. Se vaatii joustoa, joustoa myös perheeltä ja tukijoukolta.”
Partanen osallistuu ahkerasti politiikan vääntöihin sosiaalisessa mediassa – eikä pelkää hyökätä.
Viime viikkoina hän on ottanut yhteen perussuomalaisten kanssa järjestöjen avustuksista ja sosiaalityön tutkimuksen rahoittamisessa.
”Olin asianajaja aiemmin, joten opin tämän tyylin kyllä jo silloin”, Partanen sanoo ja naurahtaa.
Hän on myös yrittänyt haastaa ”demareiden poukkoilevaa linjaa”.
”Yksi sanoo, että säästetään ja toinen sanoo, että ei.”
Ärhäkät viestit tuskin pian loppuvat. Pääministeripuolueen kannatus on laskenut hallituskauden alimmalle tasolle ja perussuomalaiset hengittää niskaan. Talous tuntuu vihdoin kasvavan, mutta se ei kyselyissä näy äänestäjien kiitoksena.
Partasen mielestä kokoomuksen tulisikin ”puhua kokoomusta”, kun vaalit lähestyvät. Kertoa, mitä seuraavalla hallituskaudella tehdään.
Hän itse puhuu tarpeesta ”vahvistaa tulevaisuudenuskoa”, erityisesti nuorten.
”Pitää panostaa koulutukseen, lasten ja nuorten tasavertaisten mahdollisuuksien parantamiseen ja luomiseen.”
Kuulostaa kokoomuslaiselta. Onko Partasesta tullut jo osa puolueen establishmentia, sitä, mitä Elina Valtonen kutsui noin vuosikymmen sitten ”tilataksiksi”? Onko hänestä tullut Petteri Orpon kopio?
Ministeriä naurattaa.
”Olen kyllä ollut itselleni uskollinen”, hän sanoo.
Puoluejohto täydentää Partasen mielestä hyvin toisiaan, ja myös linjaeroja löytyy.
”Kyllä meidän tehtävämme on myös haastaa Orpoa.”