Sähköä konejumalalle

Tauno Matomäki olisi ylpeä.

Raskaan teollisuuden vuorineuvos esitti 1980-luvulla talousajatuksen, jonka mukaan Suomesta ei kannata viedä maailmalle hevosta pienempiä tavaroita.

Matomäen periaate ei ole totta, mutta siitä on tullut jonkinlainen kansanviisaus, jota toistellaan yhä yli 40 vuotta myöhemminkin.

Metallisella jalustalla lepäävä moottori on huomattavasti hevosta suurempi. Se on myös norsua suurempi, ehkäpä hyvä vertailukohta olisi pienikokoinen sinivalas.

Voimalamoottori näyttää valtavalta, vaikka se on katedraalimaisen korkeassa Wärtsilän tehdashallissa.

Valkoinen halli on Vaasan Vaskiluodossa. Jos haluaa ajatella maailmaa jalkapallokenttinä, niin Wärtsilän STH:n eli Sustainable Technology Hubin kokonaispinta-ala on noin 15 jalkapallokenttää, 90 000 neliömetriä.

Yhdessä teemme tästä työpäivästä turvallisen, muistuttaa teksti korkealla hallin peräseinällä. Lattiaan on merkitty oransseilla viivoilla turvalliset kävelyreitit, hallissa liikkuu äänettömästi sähkötrukkeja.

Eri puolilla hallia on kymmeniä erilaisia moottoreita. Osa on valmiita, osaa vasta kootaan. Maallikon on turha yrittää erottaa toisistaan laivojen liikuttamiseen käytettäviä merimoottoreita kuivalla maalla sähkön tuottamiseen käytettävistä voimalakoneista.

Tehtaalla tehdään puoltatoista työvuoroa, työt alkavat aamukuudelta, vuoro vaihtuu kahdelta ja jälkimmäinen, puolikas vuoro lopettaa iltakymmeneltä.

Pienempiä, esimerkiksi laivojen apukoneina käytettäviä merimoottoreita kootaan linjalla, jossa ne siirretään kolmen päivän välein seuraavaan työvaiheeseen. Pienissä moottoreissa kokoamista voidaan tehdä osittain käsin, osat eivät ole niin painavia.

Tosin pienemmätkin Vaasassa valmistettavat moottorit läpäisisivät Matomäen hevostestin.

Kaikkein suurimmat moottorit kootaan paikallaan. Kokoamisessa tarvitaan konevoimaa, raskaiden moottorien osat ovat niin painavia, ettei niitä voida nostella ihmisvoimin.

Järkevän suomalaisen autonostajan haave on jo vuosikymmeniä ollut Toyota Corolla. Sen nykymallin moottorin tilavuus on 1,5 litraa. Wärtsilä 50 df -voimalamoottorin iskutilavuus on 2 050 litraa, eli noin 1 370 toyota­corollaa.

Corollan moottorissa liikkuvat männät ovat kahvikupin kokoisia, voimalamoottorin mäntä muistuttaa saavia.

Moottoreiden toimintaperiaate on sama. Sekoitetaan polttoainetta ja ilmaa. Sytytetään seos. Moottori tuottaa liike-energiaa.

Perus-Toyotassa polttoaine on bensiiniä. Voimalamoottorissa se voi olla esimerkiksi dieseliä, raskasta polttoöljyä, biokaasua tai maakaasua.

Voimalamoottori ei pyöritä auton renkaita tai laivan potkuria vaan generaattoria, joka tuottaa sähköä.

”Yksi tällainen moottori tuottaa 19 megawattia”, sanoo STH:n johtaja Vesa Riihimäki.

”Tai oikeastaan 19,2 megawattia”, tarkentaa Wärtsilän teknologiajohtaja Erik Jungner.

Wärtsilä 50 -moottorissa on yli 20 000 osaa peukalon kokoisesta pultista 100 000 kiloa painavaan sylinterilohkoon. Sen kokoa­minen kestää noin kuukauden.

Kun moottori on valmis, seuraavaksi se nostetaan koekäyttöhalliin, jossa konetta käytetään 6–8 tuntia.

Voimalamoottorin odotetaan käyvän ilman isompia huoltoja yhtäjaksoisesti kuukausia, mieluiten yli vuoden.

Vanhimmat Wärtsilän voimalamoottorit ovat tehtaalta valmistumisen jälkeen olleet käynnissä 25 vuotta. Tosin niin pitkään käytössä olleen moottorin lähes kaikki kuluvat osat on jossain vaiheessa vaihdettu.

Koekäytön jälkeen valmis moottori maalataan tarkoin määritellyllä Wärtsilän harmaalla ja puretaan uudelleen neljään osaan. Osat kuljetetaan alle puolen kilometrin päähän Vaskiluodon satamaan, lastataan rahtilaivaan ja kuljetetaan maailmalle.

Perinteisesti Wärtsilän voimalamoottoreita ovat ostaneet vaikkapa kaivosyhtiöt, jotka haluavat tuottaa sähköä jossain kaukana perinteisistä voimaloista ja sähköverkosta. Niillä on myös sähköistetty esimerkiksi Siperian syrjäisiä porokyliä.

Elokuussa tiedotettiin kaupasta, jossa Wärtsilän voimalamoottoreita viedään ­Ukrainaan.

Yhä useammin voimalamoottori päätyy yhdysvaltalaisen datakeskuksen pihalle sähköä tuottamaan.

Vaasassa valmistettu moottori on yksi tapa ratkaista ongelma: mitä tehdä miljardi dollaria maksaneella datakeskuksella, jos siihen ei saada sähköä.

Uudet tekoälymallien kouluttamiseen ja pyörittämiseen käytettävät jättidatakeskukset ovat tolkuttomia sähkösyöppöjä.

Jo maltillisen kokoinen AI-datakeskus käyttää sähköä yhtä paljon kuin 100 000 kotitaloutta. Suurimmat rakenteilla olevat keskukset tarvitsevat sähköä enemmän kuin suurehko kaupunki.

Datakeskusten sähkönkulutus myös kasvaa hurjaa vauhtia.

Kun nopean teollistumisen vuosina 1960-luvulla Suomen sähkönkulutus kaksinkertaistui noin vuosikymmenessä, maail­man datakeskusten sähkönkulutuksen arvioidaan tuplaantuvan runsaassa kolmessa vuodessa vuoteen 2030 mennessä.

Periaatteessa datakeskus saa sähkönsä sieltä mistä aamukahviaan keittelevä suomalainen kerrostaloasujakin, sähköverkosta.

Microsoft viimeistelee parhaillaan Espooseen Kehä III:n kupeeseen suurta datakeskusta, joka kytketään yleiseen sähköverkkoon. Sen palvelintietokoneiden hörppimässä sähkössä on ydinvoimaa ja vesivoimaa, tuulisella säällä tuulisähköä ja aurinkoisena päivänä jonkin verran aurinkosähköäkin.

Yhdysvalloissa datakeskuksia rakennetaan kuitenkin niin paljon, että niiden kytkennällä sähköverkkoon on vuosien jono.

Uuden datakeskuksen liittämiseen sähköverkkoon tarvitaan muutakin kuin riittävän järeä kaapeli. Usein verkkoa on rakennettava vahvemmaksi. Lisäksi on varmistettava, että jostain saadaan riittävästi sähköä kattamaan kasvanutta kysyntää.

Esimerkiksi datakeskusten suosimassa Ohion osavaltiossa tänään kytkentäjonoon ilmoittautuva keskus liitetään verkkoon arviolta seitsemän vuoden päästä. Teksasissa jono on kolme vuotta.

Datakeskuksia käyttävät tekoälyjätit eivät halua odottaa seitsemää vuotta. Eivät mielellään edes seitsemää kuukautta.

Erityisesti suuret amerikkalaiset teknologiayhtiöt rakentavat uusia datakeskuksia suorastaan vimmaisesti. Ajatuksena on, että se, jolla on käytössä eniten datakeskusten raakaa laskentavoimaa, pystyy nopeimmin kehittämään kaikkein kehittyneimpiä tekoälymalleja.

Tavoitteena on ihmistä pystyvämpi tekoäly. Jos haluaa olla tylsän asiallinen, sitä voi kutsua yleiseksi tekoälyksi tai super­älykkääksi tekoälyksi. Lennokkaampi amerikkalainen versio on kehittyneen AI:n kutsuminen konejumalaksi.

Yhdysvalloissa on siirrytty rakentamaan datakeskuksia, joita ei kytketä lainkaan sähköverkkoon. Keskus tuottaa oman sähkönsä. Se onnistuu esimerkiksi ostamalla Wärtsilältä riittävä määrä voimalamoottoreita.

Huhtikuussa Wärtsilä kertoi toimittavansa 42 suurta voimalamoottoria Teksasissa rakenteilla olevaan datakeskukseen. Moottorit tuottavat yhteensä 790 megawattia sähköä eli yli puolet yhden suuren ydinvoimalan tuotannosta. Kaikki sähkö menee yhden datakeskuksen käyttöön.

Maakaasua polttoaineena käyttävät moottorit toimitetaan vuonna 2028 ja voimalan on tarkoitus olla toiminnassa vuonna 2029. Kyseessä oli runsaassa vuodessa Wärtsilän viides julkistettu datakeskus­tilaus Yhdysvaltoihin.

Kukaan ei osaa sanoa, kuinka kannattavaa liiketoimintaa tekoälystä lopulta tulee sitä kehittäville yhtiöille. Erittäin rahakasta bisnestä se on jo nyt yhtiöille, jotka myyvät datakeskusten rakentamisessa tarvittavia asioita. Kuten Wärtsilälle.

Suomessa tekoälyhuumasta hyötyy myös esimerkiksi Nokia, joka toimittaa tietoverkkoja datakeskuksille.

Kesäkuun lopussa Wärtsilällä oli 8,9 miljardin euron tilaukset odottamassa toimittamista. Vuoden toisella neljänneksellä yhtiön kaikkien uusien tilausten määrä kasvoi kolmanneksella, mutta voimalamoottorien tilaukset kasvoivat yli 80 prosentilla.

Ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa sähköntuotantoon käytettäviä voimalamoottoreita tilattiin enemmän kuin perinteisiä laivamoottoreita.

Datakeskuskysyntä on rikastuttanut myös yhtiön osaketta omistavia sijoittajia.

Vuoden 2024 alussa yksi Wärtsilän osake maksoi Helsingin pörssissä alle 13 euroa. Viime huhtikuussa yhtiön osakekurssi kävi 40 eurossa, syyskuun puolivälissä 2026 se oli noin 29 euroa.

Eikä siinä kaikki. Elokuisella Suomen-vierailullaan prinsessa Victoria kävi Vaasassa tutustumassa Wärtsilän moottorituotantoon.

Työ uudenaikaisella konepajalla voi olla raskasta, mutta se ei ole kovin meluisaa. Jossain kokoonpanohallissa soi radio, ja seinän takaa moottoreiden koekäyttöalueelta kuuluu tasainen, matala hurina.

Hallin päädyssä haisee aavistuksen öljyiseltä. Moottoreiden ympärillä työskentelee asentajia siisteissä sinioransseissa Wärtsilä-haalareissa.

Datakeskuskysynnän takia Wärtsilän moottoreita ostettaisiin nyt käytännössä niin nopeasti kuin niitä suinkin ehditään valmistaa.

”Tällä hetkellä me puhutaan toimituksista vuonna 2029”, Vaasan STH:n johtaja Vesa Riihimäki sanoo.

”Mutta jos on pienempi laitos, niin ehkä tuotanto-ohjelmasta voisi löytyä hieman aikaisemminkin tilaa.”

Riihimäki ja teknologiajohtaja Erik Jungner puhuvat mielellään moottoreista. Sitä on kuitenkin turha udella, paljonko yksi voimalamoottori maksaa.

Oikeastaan Wärtsilä ei koskaan myy asiak­kaalle pelkkää moottoria. Vähintään mukaan tulee apulaitteita, asentamista ja käyttöönottoa, laajemmissa palvelupaketeissa yhtiö huolehtii myös moottorivoimalan käyttämisestä.

Vuonna 2025 puolet Wärtsilän liikevaihdosta tuli palveluista, ei pelkkien moottorien myynnistä. Yhtiöllä on eri puolilla maail­maa etävalvomoita, joista tarkkaillaan laivoissa tai kuivalla maalla olevien moottoreiden toimintaa. Sellainen on myös Vaasan STH:ssa.

Riihimäki ei suostu suoraan sanomaan edes sitä, saako Wärtsilä voimalamoottoreista nyt parempaa hintaa, kun niiden kysyntä on datakeskushuuman takia kasvanut rajusti.

”En ota kantaa siihen. Mutta noin yleisesti kyllähän kysynnän ja tarjonnan laki toimii ihan normaalisti.”

Kasvaneen kysynnän takia moottorituotantoa Vaasassa oli lisätty vuodessa 40 prosenttia. Vuoteen 2029 mennessä tuotanto on tarkoitus yli kaksinkertaistaa.

”Se, että alkaisimme esimerkiksi tehdä töitä kolmessa vuorossa ei kuitenkaan ole järkevää”, Riihimäki sanoo.

”Yövuorojen tekeminen kokoonpanossa lisäisi valtavasti resurssitarvetta, mutta kokemuksemme on, että yötyö ei lopulta ole kauhean tehokasta.”

Sen sijaan tuotantoa kasvatetaan poistamalla muita pullonkauloja. Tehdasalueen laidalle rakennetaan parhaillaan uutta valkoista jättihallia. Siellä ryhdytään koneistamaan niitä moottorin osia, joita Wärtsilä valmistaa itse, esimerkiksi sylinterinkansia.

Myös uusien moottorien testaustiloja ollaan laajentamassa.

”Moottorien kokoonpano sinänsä on aika joustavaa hommaa. Uskon, että pienillä muutoksilla ison moottorin kokoonpanoaika saadaan lyhennettyä 30 päivästä ehkä 20 päivään.”

Vaasassa on rakennettu moottoreita ainakin vuodesta 1908. Silloinen Onkilahden konepaja ryhtyi valmistamaan myllykoneistojen, sirkkelisahojen ja saharaamien lisäksi viiden hevosvoiman venemoottoreita.

Vielä 1980-luvulla Wärtsilä oli silloisen talousmuodin mukaisesti osa monialayhtiötä, joka moottorien lisäksi valmisti muun muassa vessanpönttöjä, ydinjäänmurtajia, lukkoja, Teema-astioita, paperikoneita, asuntovaunuja sekä emalikattiloita.

Nykyään yhtiö keskittyy moottoreihin.

Voimalamoottoreiden myyminen datakeskuksille on myrskyisämpää liiketoimintaa kuin esimerkiksi laivamoottorien valmistaminen. Wärtsilän kukoistava datakeskusonni voi särkyä ainakin kahdella tavalla.

Ensimmäinen on, että uusien keskusten rakentamista Yhdysvalloissa rajoitetaan nopeasti. Suomesta käsin on vaikea ymmärtää, kuinka raivokkaasti uusia datakeskuksia Atlantin takana vastustetaan. Meillä pääministeri Petteri Orpo esiintyi Googlen tiedotustilaisuudessa, jossa yhtiö ilmoitti investoivansa vähintään 13 miljardia euroa datakeskuksiin Suomessa. ”Tämä on tärkeä päivä Suomelle”, Orpo arvioi.

Yhdysvalloissa useimmat poliitikot eivät suurin surminkaan suostuisi tulemaan lähellekään uuden datakeskuksen julkistustilaisuutta. Eikä ihme.

Mielipidemittausten mukaan noin 75 prosenttia amerikkalaisista vastustaa datakeskusten rakentamista omalle asuinpaikalleen. Vastustus on vuodessa lähes kaksinkertaistunut.

Enemmistö vastaajista ottaisi naapurikseen mieluummin hiilivoimalan tai huumevieroitusklinikan kuin AI-datakeskuksen. Vastustus kohdistuu nimenomaan tekoälykäyttöön rakennettuihin datakeskuksiin, ja se ylittää puoluerajat.

Vastustajat ovat huolissaan jättikeskusten sähkön- ja vedenkulutuksesta. Lisäksi vastarintaa nostaa yleinen epäluulo tekoälyä kohtaan.

Vahva datakeskusvastaisuus on jo johtanut alueellisiin väliaikaisiin rakennuskieltoihin eri puolilla Yhdysvaltoja. Myös koko maan kattavaa taukoa keskusten rakentamiselle on ehdotettu.

Ilman vastustusta ja kieltojakin nykyinen datakeskushuuma voi luhistua omaan mahdottomuuteensa.

Neljä suurta teknologiayhtiötä, Google, Meta, Microsoft ja Amazon, arvioivat käyttävänsä vuonna 2026 yhteensä noin 725 miljardia dollaria rakentaakseen tekoälymalleja kehittäviä ja pyörittäviä datakeskuksia.

Summalla maksaisi Suomen valtion kaikki budjettimenot vuoteen 2032 asti. Paljon puhutun valtion velan maksaisi kokonaan pois teknojättien kuluvan vuoden tammi-huhtikuussa käyttämillä datakeskusrahoilla.

Keskusten rakentaminen ainakin hidastuu, jos sijoittajat eivät enää halua antaa teknologiayhtiöille lainarahaa. Niiden rakentaminen pysähtyy kokonaan, jos tekoäly osoittautuu kuplaksi, joka puhkeaa.

Jos datakeskusten rakentaminen pysähtyy, vaikuttaa se myös Wärtsilän voimalamoottorien kysyntään.