Tähtäimessä menestys
Suomalainen elokuva etsii seuraavia hittejä tutusta suunnasta: sotaelokuvista.
10
MIN
Yli miljoona katsojaa valkokankaalla.
Neljätoista miljoonaa euroa liikevaihtoa pelkästään elokuvateattereissa, päälle suoratoistokatselut ja poikkeuksellinen tallennemyynti.
Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas on menestystarina. Yksikään kotimainen elokuva ei ole sen koommin päässyt edes puoleen sen katsojaluvuista.
Niinpä kun huhtikuussa julkistettiin Louhimiehen ja Antti Tuurin käsikirjoittama Lapin sota, tiedotteessa mainittiin vain sivumennen, että se perustuu Tuurin romaaniin Rauta-antura. Sen sijaan julkistus junttasi mielikuvaa, että ensi vuonna valmistuva suurelokuva elokuva onkin itse asiassa Tuntematon sotilas 2.
”Elokuva on sisarteos samojen ammattilaisten käsissä vuonna 2017 valmistuneelle Tuntemattomalle sotilaalle”, kerrottiin levitysyhtiö Nordisk Filmin tiedotteessa.
Ajatus oli niin tärkeä, että se oli hyvä sanoa kahdesti.
”Lapin sota on henkinen jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Tuntematon sotilas. Tuomme elokuvateattereihin uuden tarinan, joka seuraa tyyliltään ja toteutukseltaan Tuntemattoman aloittamaa ilmiötä”, tuottaja Andrei Alén totesi.
Ilmiöstä onkin kyse, mutta sitä ei määrittele ainostaan Louhimiehen ja Alénin tiimi.
Lapin sodan näyttelijöitä ei ole vielä julkistettu. Sitä ennen ehtivät toisen suurisuuntaisen suomalaisen sotaelokuvan tekijät paljastamaan pääosan esittäjän.
Jarkko Lahti näyttelee tarkka-ampuja Simo Häyhää elokuvassa, jonka takana on Lapua 1976 -elokuvasta tunnettu pohjanmaalainen Blankface-yhtiö. Tarkoitus on saada elokuva valmiiksi syksyksi 2027 eli vuosi Lapin sodan jälkeen.
Häyhän tuottaja Mikko Jokipii vahvistaa, että menestysten ketju houkuttelee tekemään lisää.
”Sisu ja Tuntematon sotilas ovat olleet templatet (pohjamallit) Häyhän suunnittelussa. Sisu oli massiivinen menestys ulkomailla ja Tuntematon oli massiivinen menestys Suomessa”, Jokipii sanoo.
”Haluamme onnistua sekä Suomessa että ulkomailla.”
Suomessa on tekeillä samanaikaisesti kaksi isoa sotaelokuvaa, joissa ollaan rintamalla. Tilanne on ainutlaatuinen.
Lisäksi kahden vuoden takainen Sisu saa jatkoa valkokankailla lokakuussa. Ensimmäinen Sisu oli fantasia Lapin sodasta, mutta ennakkotietojen mukaan jatko-osa tapahtuu varsinaisen sota-ajan jälkeen ja syvemmällä mielikuvituksessa – siinä rymistellään rajan yli Neuvostoliittoon noutamaan suomalaisomaisuutta.
Historiallisia aiheita tehdään, koska yleisö pitää niistä. Viime vuonna Myrskyluodon Maija oli yllättävä suurmenestys. Se on katsotuin Tuntemattoman sotilaan jälkeen valmistunut kotimainen elokuva. Tämän vuoden hitteihin kuuluu Ei koskaan yksin, joka kuvitti Abraham Stillerin pyrkimyksiä estää juutalaisluovutukset.
Mutta sota. Suomalaiset todella rakastavat rintamasotaa valkokankaalla.
Jos muutamaa Uunoa ei lasketa, 1980-luvun kotimaisista ensi-illoista katsotuimmat olivat Rauni Mollbergin ohjaama Tuntematon sotilas (1985) ja Pekka Parikan Talvisota (1989).
1990-luvun kotimaisista katsotuin oli Rukajärven tie (1999). 2000-luvun puhutuin kotimainen elokuva oli epäilemättä Mannerheim, jota ei lopulta tehty.
Lapin sodan ja Häyhän levitysyhtiö Nordisk Film on suomalaisten elokuvien keskeisin levittäjä, selkeästi suurimmalla markkinaosuudella. Myös ensimmäinen Sisu oli tanskalaisomisteisen Nordiskin levittämä elokuva.
Levittäjä maksaa elokuvan tekijöille merkittävän ennakon, ja silloin pitää luottaa aiheen vetovoimaan.
Tärkeintä on, että yleisö kokee tarinan olevan valkokankaan arvoinen, sanoo Nordisk Filmin toimitusjohtaja Katarina Nyman.
”Jos ajatellaan sotaa elokuvan teemana, kyse on poikkeustilasta. Ollaan inhimillisen kestokyvyn rajalla. Siellä on vahvoja tarinoita vielä kertomatta”, Nyman kuvailee.
Kiristyneessä markkinatilanteessa suoratoisto kilpailee yhä enemmän elokuvateatterin vetovoiman kanssa.
Pitää olla suurta ja tunteisiin vetoavaa. Suomen sodat ovat poikkeuksellisesti lähihistoriaa, mikä koskettaa kaikissa ikäluokissa.
”Sota on historiallisesti lähellä. Ei tarvitse katsoa kuin meidän itsenäisyyspäivän juhlintaa, niin se on aika pinnalla”, Nyman sanoo.
”Mitkä aiheet kiinnostavat sukupolvien yli? Ne, joissa on tosipohjaa. Puhutaan ajanjaksosta, joka on meidän kansakunnallemme kovaa faktaa.”
Suomalainen sotaelokuva siis perustelee olemassaolonsa ja tärkeytensä jo aiheellaan.
542. Arvioitu tappojen määrä on se, mikä on tehnyt Simo Häyhästä kuuluisuuden, maailmanlaajuisen legendan.
Nimi alkoi nousta maailmalla esiin yhä enemmän 2000-luvun alussa, kun sotaharrastajat tekivät internetiin listoja kaikkien aikojen parhaista tarkka-ampujista.
Tarina herättää ihailua. Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän Valkoiseksi kuolemaksi. Hän oli omissa oloissaan viihtyvä, hiljainen mies.
Suomalaisen sotapropagandan välineeksi Häyhää nostettiin saman tien.
Nykyisin Häyhä on omanlaisensa internet-julkkis, tai ilmiö, tai hahmo. Maailmalla paljon tunnetumpi kuin Mannerheim.
Faktat ja fiktio saavat sekoittua sopivasti, tarina on tärkein.
Häyhä etsiytyi tuliasemaansa ennen auringonnousua ja jätti sen vasta pimeällä. Hän käytti avotähtäintä, joka ei heijastanut valoa toisin kuin kiikaritähtäin, ja laittoi lunta suuhunsa, jotta hengityksen höyry ei näkyisi metsässä ja paljastaisi hänen sijaintiaan viholliselle.
Päivät hän odotti liikkumatta, kunnes vihollinen näkyi tulietäisyydellä.
Väitetään, että korsuun palatessaan vähäsanainen mies ilmoitti vain numeron, päivän uhriluvun. Siinäkin olisi jo valmis elokuvan kohtaus.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Toni Kurkimäki näkee Häyhän ajankohtaisuudelle syitä sekä politiikassa että populaarikulttuurissa.
”Kun pienempi maa puolustautuu isommalta, katsotaan ylöspäin hahmoja kuten Häyhä”, hän viittaa Ukrainan tilanteeseen.
Ukrainasta on nähty kuvia sotilaista, joilla on tunnistettavia Simo Häyhä -tatuointeja.
Ennen kaikkea kiinnostusta selittää legendan leviäminen ja värittyminen.
Häyhä mainitaan videopeleissä. Ruotsalainen sota-aiheista laulava metallibändi Sabaton teki hänestä kappaleen White Death. Japanilaisessa sarjakuvassa Shiroi Majo päähenkilö on teini-ikäinen tarkka-ampujatyttö nimeltään Simo Häyhä.
HBO-draamassa Hemingway & Gellhorn (2017) on Steven Wiigin esittämä Simo Häyhä, jonka päähenkilö, Nicole Kidmanin näyttelemä sotareportteri Martha Gellhorn tapaa Suomessa käydessään.
Ensimmäisenä Häyhä-elokuvahankkeen toi julkisuuteen Olli Saarela vuonna 2015. Rukajärven tien ohjaajan ura oli jo pitkään ollut alavireinen. Hanke ei edennyt.
Vuonna 2017 kerrottiin Häyhän suvun keskustelleen David McElroy -nimisen amerikkalaisohjaajan kanssa. Urallaan vain yhden kauhuelokuvan tehnyt McElroy ei saanut tuotantoa käyntiin.
Häyhä-elokuvan pohjanmaalaistekijät odottavat vielä Suomen elokuvasäätiön tukipäätöstä, mutta kansainvälistä rahoitusta on jo sovittu.
Tuottaja Jokipii ei ole pahoillaan, vaikka hankkeen ensimmäisessä tuotantotukihaussa elokuvasäätiö ei sitä vielä myöntänyt.
”Väistämättä meidän rahoitukseen vaikuttaa se, että markkinoilla on muitakin.”
Sotaelokuvahankkeessa kyse on miljoonaluokan tuotantotuesta.
”Kauhean montaa isoa ei voida elokuvasäätiöltä samaan aikaan tukea, ja sehän koskee ihan kaikkia.”
Jokipii kertoo olleensa taannoin Tšekissä ja tavanneensa nuoren miehen, joka harmitteli, ettei mistään löydy katsottavaksi Louhimiehen Tuntematonta sotilasta. Sana hyvästä sotaelokuvasta oli kiirinyt.
”Siltä meni väri kasvoilta, kun kerroin, että tuotan elokuvaa Simo Häyhästä.”
Jos sotaelokuvien tekeminen olisi helppoa, niitä varmasti olisi tuotettu Suomessa enemmän.
Parisataatuhatta katsojaa olisi hyvä tulos tavallisemmalle kotimaiselle elokuvalle, mutta se ei millään riitä, jos budjetti on venynyt moninkertaiseksi arkidraamaan verrattuna. Eivätkä kaikki sotaelokuvatkaan menesty.
Kaatuneitten evakuointikeskuksesta, siis ruumiiden pesijöistä, kertova Hiljaisuus (2011) sai kiitoksia ja neljä Jussia. Umpisurullinen tarina veti elokuvateattereihin vain 30 000 katsojaa. Tuotantoyhtiö Cineworks teki konkurssin.
Sankarimyyttiä saa purkaa vähän, ei liikaa. Daavid ja Goljat -asetelma on suomalaisen sotanarratiivin perusta ja meillä sotaelokuva on synonyymi rintamaelokuvalle, jossa kohdataan vihollinen.
Lapin sodan saaminen kuvausvalmiuteen on kestänyt. Louhimies kertoi hankkeesta Helsingin Sanomille jo syksyllä 2020.
Tavoite oli kuvata seuraavana syksynä. Alan ammattilaistapahtuman Finnish Film Affairin esitteessä budjetiksi kerrottiin kuusi miljoonaa euroa.
Väliin tuli pandemia ja Konflikti-sarja, jota Louhimiehen ja Alénin tuotantoyhtiö teki yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.
Lapin sodan budjetti on asettunut hieman aikoinaan arvioitua alemmas, reiluun viiteen miljoonaan.
Elokuvan rahoituksen taustalla on ristiriitoja. Louhimies puhui viime vuonna julkisuudessa, kuinka hankkeelle olisi välttämätöntä saada Yleisradion tuki.
Televisiokumppaniksi lähti lopulta MTV, jonka kanssa Louhimiehen ja Alénin yhtiö Backmann & Hoderoff teki yhteistyötä Konflikti-sarjan parissa.
Sota on poikkeustila. Sodassa on tarkoitus tappaa. Se on sotkuista puuhaa. Häyhän käsikirjoitus painottaa symmetrisiä tilanteita.
”Se perustuu tietoihin, että Häyhällä oli useampikin kaksintaisteluasetema vastustajan tarkka-ampujan kanssa”, Kurkimäki sanoo. ”Hänestä oli tapporaha.”
Mutta Häyhän tositarina on kiinnostava myös siksi, että se on niin makaaberi. Tarkka-ampujassa ihaillaan tehokkuutta, taitoa ja psykologista kestokykyä. Sitä, että pystyy tappamaan ihmisiä rauhallisesti ja määrätietoisesti.
Tarkka-ampujat myös kiinnostavat katsojia. Clint Eastwoodin vuonna 2014 ohjaama, Yhdysvaltojen parhaaksi tarkka-ampujaksi väitetyn Chris Kylen tositarinaa kertova American Sniper on Eastwoodin koko uran menestynein elokuva.
Kurkimäki mainitsee aiheeseen kohdistuvan kiinnostuksen erääksi syyksi first person shooterit, videopelit, joissa maailma nähdään aseen piippua pitkin.
”FPS-sotapelejä kuluttavat sekä keski-ikäiset miehet että pojat”, Kurkimäki sanoo.
Jokipii myöntää, että vakavasti kerrottuna tarinassa on väistämättä kylmäävä puolensa.
Hän käyttää perusteluna Jussi-palkittua näyttelijää, joka otti pääosan vastaan.
”Jarkko Lahdelle elokuva on kiinnostava juuri ihmiskuvan vuoksi. Mitä ihmiselle tapahtuu näissä olosuhteissa?”
Siitä, mitä Häyhälle todella kävi sodan jälkeen ei ole kauheasti kirjoitettu. Julkinen narratiivi on tuttu ja kapea: vaatimaton mies eli maatilalleen vetäytyneenä.
Häyhä-elokuvan tarina kattaa vain talvisodan ajan. Häyhä haavoittui kasvoihin juuri ennen rauhaa ja pelastui vain täpärästi.
”Tuota aikaa käsittelevillä tietokirjoilla on usein ollut agendansa, että ei mennä synkimpiin hetkiin ja tunnelmiin vaan nostetaan motivoivaa kulmaa. Sodan menestysjuttuja.”
Lapin sotaan on liitetty häpeää ja nöyryytyksiä, suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden yhteiselon seurauksia.
Aihepiiristä oli kyse Mikko Niskasen Pojissa (1962) ja sitä käsitteli suoraan Tommi Kinnusen romaani Ei kertonut katuvansa. Jälkimmäisestä on tekeillä Selma Vilhusen ohjaama elokuva. Senkin rahoitukseen Nordisk Film on jo sitoutunut.
Myös Rauta-anturassa seurataan sekä sotaa että nuorten suomalaissotilaiden tehtävää viedä maanpetturuudesta syytettyjä suomalaisnaisia oikeuden eteen. Ollaan sodan kaaosvaiheessa, aseveljistä tulee vihollisia ja toisinpäin. Heilahteleva hierarkia näyttää absurdilta pettymysten keskellä. Saksalaisia pitää tappaa, mikä on myös näytelmää neuvostoliittolaisille.
Motivaatio on vähissä, mutta ”saksalaisten huoriksi” ryhtyneille naisille pitää näyttää heidän paikkansa.
Tosipohjaisuuteen viitataan Lapin sodassakin. Tuurin kauhavalaisen enon, sotamies Yrjö Koiviston muistot on erikseen mainittu lähteeksi.
Rokka on suomalaisen sotasankarin perikuva. Siitä on tullut brändi, joka elää omaa elämäänsä kaukana Väinö Linnan tekstistä.
Rokka-nimellä ei ole tavaramerkkiä. Kun kaupoissa myydään Rokka-merkkistä koiranruokaa, jonka logo on tehty armeijahenkisellä sabluunafontilla, mielleyhtymä ei vie hernerokkaan.
Lapin sota -elokuvan suuri haaste Tuntemattoman manttelinperijänä liittyy brändiin. Puuttuu ikoninen fiktiohahmo, ainakin toistaiseksi.
Vuoden 2017 Tuntematon sotilas oli niin vahva tuote, että markkinointiyhteistyö kukoisti ennennäkemättömällä tavalla.
Tuntematon sotilas -Saludo-kahville ja wc-harjalle naurettiin sosiaalisessa mediassa hetki, mutta elokuvan tarinaa ne eivät ainakaan vahingoittaneet.
Myös Lapin sota -elokuvahankkeen kumppanuuksista vastaa sama mies, Eka Ruola.
Kumppanit tietävät jo, mihin lähtevät mukaan: ”Veikkaus haluaa olla osaltaan mukana mahdollistamassa tätä suomalaisen kulttuurin suurteosta”, Veikkauksen henkilöstö- ja viestintäjohtaja Reija Laaksonen julistaa tiedotteessa.
Yhteistyö menee pidemmälle, sillä Laaksosen mukaan sopimus elokuvayhtiön kanssa mahdollistaa Veikkauksen etuasiakkaille ”ainutlaatuisen mahdollisuuden” olla mukana Lapin sodassa.
Simo Häyhä kuoli vuonna 2002, 96-vuotiaana. Hän ei ehtinyt todistaa maailmanlaajuista kiinnostusta, joka kiihtyi 2010-luvulla meemikulttuurin myötä. Sitä, miten hänestäkin tuli brändi.
On oikeastaan ihme, ettei Häyhää ole Suomessa kaupallistettu.
Mutta elokuvan ensimmäinen iso pääyhteistyökumppani on jo kiinnitetty.
”Se liittyy isosti Häyhän hahmoon”, ohjaaja Kurkimäki kertoo.
Se on Sako.
Suojeluskuntain Ase- ja Konepajana reilut sata vuotta sitten perustettu asevalmistaja toimii yhä Suomessa.
Lapuan patruunatehtaan räjähdystä käsittelevällä melodraamaelokuvalla läpimurron saavuttaneet tekijät ovat nyt yhteistyössä maailman suurimman tarkkuuskiväärien valmistajan kanssa, aiheenaan kaikkien aikojen tehokkain tarkka-ampuja.
Historiaa on vaikea ohittaa.
”Sako valmisti kiväärin, jolla Häyhä ampui. Haemme luonnollisia yhteistyökumppaneita, sellaisia jotka olivat läsnä sodan aikaan”, Kurkimäki sanoo.