Hillopurkilla

Siinä ei kauan kestänyt. Yleisradion Kohti vaaleja -televisiotentti oli jatkunut vasta 15 sekuntia, kun studiossa istuville puoluei­den puheenjohtajille esitettiin kysymys: ”Uskaltaako sinun puolueesi puuttua eläkkeisiin, jotta Suomen julkinen talous saadaan pelastettua?”

Käsiä nousi pystyyn. Vihreät uskaltaa. Keskusta uskaltaa. Kokoomus uskaltaa. Perussuomalaisetkin aikoo uskaltaa.

Mitä oikein on tapahtunut?

Suomalaisen politiikan perusviisauksia on ollut, että vaaleja ei voiteta lupaamalla leikata eläkkeitä. Nyt vaaleihin on vuosi, toimittaja kysyi eläkkeisiin puuttumisesta ja Ylen televisiostudio muistutti keskimääräistä innokkaampaa alakoululuokkaa, melkein kaikki viittasivat.

Suuri osa talousasiantuntijoista on jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että valtiontalouden velkaantumisen katkaiseminen on niin valtava urakka, että ensi vaalikaudella myös eläkkeistä on säästettävä.

Yle kysyi huhtikuussa kahdeksalta taloustieteilijältä, pitäisikö eläkkeisiin puuttua osana valtiontalouden säästöjä. Seitsemän vastasi kyllä.

Periaate on yksinkertainen: sieltä on mahdollista säästää, missä vielä on rahaa. Ja eläkejärjestelmässä tai erityisesti palkansaajien rahoittamassa työeläkejärjestelmässä sitä on.

Vuoden 2025 lopussa työeläkkeiden maksamista varten oli rahastoitu 290 miljardia euroa. Rahakasaa on kasvatettu pikkuhiljaa.

Siitä pieni osa käytetään joka vuosi nykyisten eläkkeiden maksamiseen. Pääosin nyt maksussa olevat eläkkeet kustannetaan palkansaajilta ja yrityksiltä kerättävillä eläkemaksuilla.

Rahastoiduilla eläkemiljardeilla varaudutaan tulevaisuuteen, kun eläkkeiden nauttijoita on vielä nykyistäkin enemmän ja niiden maksajia vielä nykyistäkin vähemmän.

Tehdään pikkunäppärä laskutoimitus. Valtion velka oli huhtikuun lopussa 196,6 miljardia euroa. 290 miljardin työeläkerahoilla maksaisi valtion velattomaksi ja jäisi vielä vajaa sata miljardia euroa käyttörahaa.

Velkaongelma ratkaistu. Tosin samalla tuli tuhottua vuosikymmenten ajan vaivalla rakennettu suomalainen työeläkejärjestelmä. Edes rajuimmat eläkeradikaalit eivät ole ehdottamassa kajoamista rahastoituihin eläkemiljardeihin.

Muitakin keinoja on. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään.

Yksinkertaisinta olisi pitää eläkejärjestelmä ennallaan mutta kiristää eläkkeiden verotusta.

Palkansaaja maksaa eläkemaksuja nykyiseen tapaan, eläkeläisen tilille maksetaan kerran kuussa työeläke, mutta verottaja vie siitä nykyistä suuremman osan. Verotetuilla euroilla tilkitään valtion taloutta eli saadaan tulot kattamaan menot.

Eläkkeitä maksettiin viime vuonna lähes 40 miljardia euroa. Jatketaan laskuharjoituksia.

Jos uskotaan, että Suomen julkinen talous todella on katastrofaalisessa tilassa, olisiko kohtuutonta kerätä väliaikaisesti viisi prosenttia eläkesummasta veronkorotuksilla? Se tekisi kaksi miljardia euroa vuodessa.

Toinen, monimutkaisempi tapa olisi tehdä eläkejärjestelmään muutoksia, jotka vahvistavat julkista taloutta. Niissä perusajatuksena on pienentää ensin yritysten ja palkansaajien maksamia eläkemaksuja.

Heti seuraavaksi veroja kuitenkin korotettaisiin yhtä paljon kuin eläkemaksuja alennettiin, jolloin työeläkejärjestelmästä vapautuvat eurot imuroitaisiin valtion kassaan.

Tällä hetkellä jokaisesta palkkatyöläiselle maksettavasta eurosta vajaa 25 senttiä menee työeläkkeisiin. Työntekijän palkkakuitissa näkyy runsaan seitsemän prosentin eläkemaksu, loput yli 17 prosenttia maksaa työnantaja.

Yksityisillä ja julkisilla aloilla kerättiin viime vuonna yhteensä 33,6 miljardia euroa eläkemaksuja. Leikataan summaa kymmenellä prosentilla ja verotetaan rahat valtiolle. Valtiontalouden alijäämä pienenisi lähes 3,4 miljardilla eurolla vuodessa.

Eläkemaksujen pienentämisen ongelma on, että jos maksuja nyt alennetaan, pitää niitä myöhemmin korottaa tai tyytyä siihen, että tulevaisuuden eläkkeitä on leikattava.

Lempeä tapa olisi tehdä hienosäätöjä siihen, mistä kaikesta eläkettä kertyy. Nykyään työeläkettä kertyy myös esimerkiksi opiskelujen ajalta sekä työttömyysjaksoilta.

Poistamalla nämä poikkeukset tulevaisuuden eläkkeisiin tarvittava rahamäärä pienenisi. Vaikutus olisi kuitenkin hidas ja pieni, kun valtiontalouden tervehdyttämistarve on välitön ja suuri.

Yleisradion vaalitentissä palattiin eläkkeisiin 50 minuutin kohdalla.

Räväkän alun jälkeen alkoi näyttää siltä, että kovin jyrkkää eläkesopeutusta ei kuitenkaan ensi hallituskaudella ole odotettavissa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) olisi valmis tarkastelemaan, miten opiskeluista ja muista palkattomista jaksoista kertyy työeläkettä.

Useampikin puoluejohtaja harkitsisi eläkekattoa, joka leikkaisi kaikkein muhkeimpia työeläkkeitä.

Ongelmana on, että korkeita eläkkeitä nauttii Suomessa pieni joukko ihmisiä. Eläkekatolla on vaikea saada sellaisia nopeita säästöjä, jotka auttaisivat valtiontalouden ahdingossa.

Valtiovarainministeripuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puuttuisi ulkomaalaistaustaisten suomalaisten takuueläkkeeseen. ”Työeläkkeisiin kohdistuvat toimet eivät lainkaan ole prioriteettilistamme kärjessä”, Purra totesi.

Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2027, eli poliitikoilla on vielä aikaa hienosäätää eläkekantojaan. Monilla asiantuntijoilla sen sijaan on jo valmiita ajatuksia, miten eläkkeistä voisi säästää.

Eläkeläisten kosto

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä pääsi arvioi­maan poliitikkojen eläkepuheita läheltä, tarkkaan ottaen muutaman metrin päästä. Hän oli huhtikuun vaalikeskustelussa studiossa asiantuntijakommentaattorina.

”Siinä tentistä puhuttiin eläkkeisiin puuttumisesta oikeastaan samalla tavalla kuin muistakin ikävistä asioista”, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitosta johtava Jokisipilä sanoo.

Periaatteessa kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että säästää pitäisi, poikkeuksena ehkä vasemmistoliitto.

”Mutta sitten kun haetaan konkretiaa, mistä nämä miljardien sopeutukset haetaan, muuttuu puhe hyvin varovaiseksi. Ja eläkkeiden suhteen ollaan varovaisia potenssiin kaksi.”

Osittain kyse on Jokisipilän mukaan suomalaisesta perinteestä. Eläkkeen ajatellaan olevan työntekijän itse työuransa aikana tienaamaa rahaa, ikään kuin jälkikäteen maksettavaa palkkaa. Siksi eläkkeisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin hyvinvointivaltion muihin etuuksiin, vaikkapa toimeentulotukeen tai työttömyyskorvaukseen.

Kyse on myös poliitikon perusammattitaidosta.

”Kaikki poliitikot tietävät sen, että jos haluaa Suomessa nopeas­ti suututtaa ison määrän äänestäjiä, loistava keino on ryhtyä julkisesti ulkoiluttamaan ajatuksia siitä, pitäisikö eläkkeitä leikata.”

Eläkeläisillä on poliittista voimaa, koska ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä kasvaa koko ajan. Yli 65-vuotiaat ovat myös nuorempia ikäluokkia huomattavasti ahkerampia äänestämään.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa 65–79-vuotiaiden äänestysaktiivisuus oli lähes 80 prosenttia. 18–39-vuotiaiden alle 70 prosenttia.

Suomessa eläkeläisten poliittinen aktiivisuus ei ole toistaiseksi synnyttänyt menestyvää eläkeläispuoluetta. Erilaisia seniori- ja eläkeläispuolueita on kyllä perustettu, mutta ne ovat hiipuneet pois puoluerekisteristä saamatta kansanedustajia eduskuntaan.

Tavallaan kaikki puolueet ovatkin eläkeläispuolueita.

”Jos Suomessa isompi tai keskisuuri puolue tekee puolueohjelman, niin kyllä siellä on oltava eläkeläisille jotakin tarjottavaa.”

Yksi sana riittää selittämään, miksi poliitikot yhtäkkiä ovat valmiita edes harkitsemaan eläkkeisiin koskemista: velkajarru.

Kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat hyväksyneet tiukat rajat sille, kuinka paljon julkisen talouden menot saavat ylittää tulot ja kuinka nopeasti valtion velkaantumista pitäisi leikata.

”Jos velkajarrusta pidetään kiinni ja sopeutustarve ensi vaalikaudella on 8–11 miljardia euroa, en oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin että eläkkeisiinkin pitää pystyä puuttumaan”, Jokisipilä sanoo.

”Näihin summiin ei päästä joitain valtion yritystukia tarkastelemalla. Olen jopa miettinyt, kävikö puolueilla velkajarrusta sovittaessa työtapaturma. Ei loppuun asti mietitty, mihin sitouduttiin.”

Verotus pienin paha

Jaakko Kiander on eläkkeistä säästämistä vastaan jo ihan virkansa puolesta, hän on Kevan eli entisen Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja.

Virka kuuluu puheestakin, kun esimerkiksi poliitikot puhuvat hieman kiertäen eläkkeisiin ”puuttumisesta” tai eläkkeistä ”säästämisestä”, Kiander puhuu suoraan eläkkeiden ”leikkaamisesta”.

”Jos yksityisen puolen työeläkkeitä leikataan, se ei sinänsä tuota valtiolle mitään. Siihen tarvitaan lisäksi jokin tapa, jolla leikkaus käännetään valtion talouden hyödyksi”, Kiander sanoo.

Hänen mielestään osalle keskustelijoista tuntuu olevan hieman epäselvää, mistä rahoista erilaisia eläkkeitä Suomessa oikein maksetaan.

Kela maksaa valtion budjetista esimerkiksi takuueläkkeitä ja kansaneläkkeitä, joilla taataan vanhuuden toimeentulo niille, joille ei ole kertynyt työeläkettä. Valtio maksaa myös työuran perusteella maksettavia työeläkkeitä mutta vain valtion entisille työntekijöille.

Suurin osa työeläkkeistä on yksityisiä, niitä hallinnoivat työeläkeyhtiöt.

Vaikka toimitusjohtaja Kiander vastustaakin eläkkeisiin puuttumista, pitää hän todennäköisenä, että ensi hallituskaudella eläkkeitä leikataan.

”Säästöpaine on nyt niin vahva, että yleisen kurjuustasa-arvon nimissä on todennäköistä, että eläkkeitä jollakin tapaa leikataan.”

Vähiten huonona tapana Kiander pitää verotusta. Se on yksinkertaisin keino saada rahaa siirtymään eläkkeistä valtiontalouteen.

”Silloin bruttoeläke ei pienene, mutta valtio ja kunnat keräävät siitä itselleen nykyistä enemmän. Toki se pienentää välittömästi eläkeläisten nettotuloja ja sitä kautta kulutusta.”

”Minun mielestäni meidän talouden perusongelma on se, että yksityinen kulutus ja investoinnit ovat lamassa. Eläkkeiden leikkaaminen luultavasti syventäisi yksityisen kulutuksen lamaa ja olisi sitä kautta taloudelle haitallista.”

Kiander on entinen kansantaloustieteen professori ja teki pitkän uran taloustieteilijänä ennen siirtymistään työeläkejohtajaksi. Pystyykö ekonomisti Jaakko Kiander ajattelemaan eläkkeisiin puuttumisesta samalla tavalla kuin eläkepomo Jaakko Kiander?

”Kyllä pystyy, ei siinä ole ristiriitaa. Tiedän, että monet taloustieteilijäkollegat kannattavat eläkeleikkauksia. Mutta heillä ei aina ole loppuun asti mietitty, kuinka se eläkeleikkaus saataisiin hyödyttämään valtiontaloutta. Siinä tarvittaisiin lisää ajattelua vielä.”

Kahdeksan vuoden maksuhuili

Heikki Hiilamoa voi pitää suomalaisen eläkekeskustelun radikaalina. Sosiaalipolitiikan professori Hiilamo ehdotti Helsingin Sanomissa, että työntekijän maksama osuus työeläkemaksuista poistettaisiin määräajaksi kokonaan.

Poisto ei kuitenkaan jäisi lihottamaan palkansaajan tilipussia.

”Se poistettu maksu kerättäisiin hyvinvointialueille verona, jolla rahoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluita”, Hiilamo sanoo.

”Tällä tavalla turvattaisiin se, että suuret ikäluokat voidaan hoitaa kunniallisesti.”

Poisto voisi olla määräaikainen – kahden hallituskauden mittainen – koska suurten ikäluokkien palveluihin tarvitaan rahaa vain rajoitetun ajan.

Hiilamon ehdotus on esimerkki siitä, miksi valtiontalouden tasapainottajat ovat alkaneet vilkuilla työeläkejärjestelmää kiinnostuneella silmällä. Summat ovat valtavia.

Eläkemaksuun kajoaminen siirtäisi äärimmäisen karkeasti laskettuna vajaat kahdeksan miljardia euroa vuodessa eläkejärjestelmästä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuluvan vuoden valtion budjetissa menot ylittävät tulot 8,7 miljardilla eurolla.

Viime vuonna kerätystä 33,6 miljardin työeläkepotista valtaosa, 30 miljardia, käytettiin nykyisten eläkkeiden maksamiseen. Jos työntekijän osuus eläkemaksuista poistettaisiin, pitäisi puuttuva raha ottaa jo kertyneistä rahastoista.

Hiilamo toteaa, että ehdotuksen tarkoituksena oli myös herättää keskustelua työeläkerahastojen käytöstä.

”Se on valtavan iso yhteiskunnallinen kysymys, ja ajattelin, että kun ehdotus on mahdollisimman konkreettinen, voisi keskustelua syntyäkin.”

Eläkekeskustelu on Suomessa perinteisesti haluttu pitää eläkepäättäjien ja -asiantuntijoiden omassa piirissä. Ehdotuksiin järjestelmän muuttamisesta ovat saaneet ottaa kantaa lähinnä asiantuntijat, jotka ovat itse osa järjestelmää.

”Nämä keskustelijat suhtautuvat hyvin nihkeästi ajatuksiin, jotka tulevat sen tietyn eliitin ulkopuolelta”, Hiilamo sanoo.

Tavallaan se on ollut myös suomalaisen työeläkejärjestelmän vahvuus. On pystytty tekemään suuria uudistuksia, koska eläkepäätökset eivät ole politisoituneet.

”Jos katsoo vaikkapa Ranskaa, siellä esimerkiksi eläkeiän korottamisessa ei pystytä liikkumaan lainkaan, koska järjestelmä on niin vahvasti politisoitunut”, Hiilamo sanoo.

Hiilamo pitää todennäköisenä, että seuraavalla hallituskaudella eläkkeisiin puututaan jollakin tavalla.

Todennäköinen muutos olisi lopettaa eläkkeen kertyminen esimerkiksi opiskeluajoilta tai työttömyysjaksoilta. Lisäksi erillisen leskeneläkkeen lakkauttaminen lienee pohdittavana.

”Mikään noista ei ole kauhean merkittävä muutos, ne vaikuttavat lähinnä tulevaisuudessa. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta on kiinnostavampaa, ollaanko valmiita puuttumaan jo maksussa olevien eläkkeiden verotukseen tai niiden indeksikorotuksiin.”

Ei eläkettä opiskelusta

Makrotaloustieteen professori Niku Määttänen johtaa talouspolitiikan arviointineuvostoa, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti arvioida Suomessa harjoitettua talouspolitiikkaa. Helmikuussa julkaistussa vuoden 2025 raportissa neuvosto kehotti tarkastelemaan myös eläkkeitä osana julkisen talouden sopeutusta.

”Kyllä siinä oli taustalla julkisen talouden ongelmat. Tässä tilanteessa pitää tarkastella meidän kaikkia aikaisempia sitoumuksia ja lupauksia, voidaanko niistä pitää kiinni”, Määttänen sanoo.

Neuvosto lopettaisi työeläkkeen karttumisen esimerkiksi korkeakouluopintojen ajalta sekä niiltä jaksoilta, kun ihminen saa ansio­sidonnaista työttömyysturvaa.

”Nuo ovat vähän kummallisia tapauksia eläkejärjestelmässä. Esimerkiksi opiskelujen ajalta ei makseta työeläkemaksua, eli olisi johdonmukaista, että myöskään eläkettä ei kerry. Lisäksi näyttää siltä, että muutos ei vaikuttaisi kovin vahvasti pienituloisimpiin.”

Ehdotuksesta ei toistaiseksi ole tullut kovin jyrkkää palautetta, pikemminkin ihmettelyä erityisesti siitä, miksi opiskeluista ylipäänsä on kertynyt eläkettä.

”Yleensä kun puhutaan eläkkeistä, palaute on suoraa ja hyvin kriittistä. Mutta ehkä tässä ymmärretään, että maksuttomasta tutkinnosta palkitseminen eläkkeellä ei pitäisi olla meidän sosiaaliturvan prioriteetteja.”

Arviointineuvoston ehdotus ei ole mikään taikakeino valtion­talouden tervehdyttämiseksi välittömästi. Se ei vaikuttaisi nyt maksettaviin eläkkeisiin. Tulevaisuudessa eläkkeelle jäävien työeläke kuitenkin pienenisi hieman, kun vaikkapa neljän vuoden opiskelu­aikaa ei enää laskettaisi työuraan.

”Tutkinnoista kertyvän eläkkeen rahoittaminen tulee muodostamaan valtiolle suuren menoerän, nykyrahassa puhutaan miljardiluokasta. Mutta vasta kymmenien vuosien kuluttua.”

Kun verrataan työeläkkeisiin maksetun rahan ja nostettavien eläkkeiden suhdetta, suomalaisen järjestelmän suurimpia voittajia ovat 1940- ja 1950-luvulla syntyneet nykyeläkeläiset. Ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa, että maksussa olevia eläkkeitä pitäisi leikata.

”Suuria leikkauksia maksussa oleviin eläkkeisiin tai eläkkeiden ostovoimaan pitäisi välttää. Enkä edes pidä niitä mahdollisina. Mutta olisi outoa, jos nykyiset eläkeläiset suojattaisiin kokonaan sopeutustoimilta.”

Ratkaisu voisi olla esimerkiksi eläkkeiden verotuksen kiristäminen.

Professori Määttänen arvioi todennäköisyydeksi ”fifty–fifty”, että seuraava hallitus puuttuu jotenkin eläkkeisiin.

”Pelkään, että juuri sovittua työeläkejärjestelmän uudistusta yritetään käyttää perusteluna, että nyt ei pidä tehdä mitään”, Määttänen sanoo.

”Toisaalta talouden sopeutuspaineet alkavat olla sitä luokkaa, että niistä selviäminen on vaikeaa ilman, että myös työeläkkeistä otetaan jollakin tavalla.