Tämä on vasta alkua
Kun Ukrainan sota syttyi, satelliittiyhtiö Iceyen kuvien kysyntä moninkertaistui. Suomalaisyhtiölle tiedustelu on kuitenkin vain välivaihe.
12
MIN
Kuka haluaa tulla rakentamaan Suomen ensimmäistä satelliittia? Tehtävänanto houkutteli Aalto-yliopiston insinööriopiskelijoita, joiden kunnianhimo oli korkealla, professori Jaan Praks muistelee. Satelliittiprojekti perustettiin hänen aloitteestaan kesällä 2010.
Eri alojen insinööriopiskelijat kokoontuivat radiolaitoksen laboratorioon Espoon Otaniemeen. Ei ollut tiukkaa aikataulua. Oli vain epävarma ja suuruudenhullulta kuulostanut tavoite.
Vuosikymmenien ajan pääsy avaruuteen oli ollut niin kallista, että siihen oli varaa vain suurvalloilla ja suuryrityksillä. 2010-luvulla teknologian kehitys mahdollisti avaruuden alimpien kerrosten tavoittelun jopa suomalaisteekkareille.
Otaniemessä parikymmentä opiskelijaa rakensi pienoismalleja. Pahvista, metallista, elektroniikkajätteestä. Projektia rahoitettiin Aallon pitkäjänteiseen perustutkimukseen suunnatun ohjelman rahoituksella.
Aalto 1 oli maitopurkin kokoinen ja painoi neljä kiloa. Juhannusaattona 2017 Intiasta laukaistiin kantoraketti, joka vei sen noin 500 kilometrin korkeuteen. Matkan hinta oli runsaat 200 000 euroa. Valtaosan summasta maksoi Aalto, mutta osan myös yrityssponsorit ja yhteistyökumppanit.
Aalto 1 otti ensimmäisen kuvansa Tanskan ja Norjan rannikoista. Kun se lähetti otoksen maa-asemalle, kuvan latautuminen kesti viikon.
Projektista tuli lähtölaukaus suomalaisen avaruusteknologian kehitykselle.
”Monet osallistujista perustivat myöhemmin alan yrityksiä”, Praks sanoo. Hän luettelee: KuvaSpace, Arctic Astronautics, Aurora Propulsion…
Pekka Laurila muistaa tavanneensa Rafal Modrzewskin ensimmäistä kertaa vuonna 2011 kaukokartoituspäivillä, jotka kokoavat yhteen etämittaamisesta kiinnostuneita.
Modrzewski oli tullut Otaniemeen vaihto-ohjelma Erasmuksen kautta. Puolalainen insinööriopiskelija oli erikoistunut radiotekniikkaan ja hakeutunut satelliittiprojektiin runsas vuosi aikaisemmin.
Laurila opiskeli maanmittausosastolla, pääaineenaan paikkatietojärjestelmät. Modrzewski esitteli hänet Jaan Praksille, ja professori kutsui maanmittausinsinöörin satelliittitalkoisiin.
Syksyllä 2011 Laurila alkoi tehdä projektissa kolmiulotteista mallinnusta.
”Kaikki avaruusohjelmat tarvitsevat hyviä visualisointeja, koska kukaan ei koskaan näe niitä satelliitteja”, hän kertoo Iceyen toimistolla Otaniemessä. Matkaa radiolaitoksen laboratorioon on runsas kilometri.
Iceye sai alkunsa kauppakorkeakoulun kasvuyrityskurssilla, jonne houkuteltiin Aalto-yliopistossa saman katon alle siirtyneitä teekkareita. Modrzewski ja Laurila osallistuivat Stanfordin yliopistosta − Piilaakson ytimestä − saapuneen vierailevan professorin opetukseen.
Vielä piti kehittää bisnesidea. Jotain avaruusteknologian murrokseen sopivaa, mille on kaupallista kysyntää, satelliittikurssilla tutustuneet teekkarit miettivät.
”Kaikki oli vähän sellaista kokeilua. Nuoret pojat yliopistossa. How hard can it be?”
Iceye perustettiin vuonna 2014. Puolalaisesta tuli toimitusjohtaja. Suomalaisesta ensin talousjohtaja, myöhemmin strategiajohtaja.
Synteettisen apertuurin tutka (SAR) oli kehitetty jo 1950-luvulla sotilastiedustelun tarpeisiin. Kyse oli liikkuvasta tutkasta, joka lähetti ensin lentokoneesta ja myöhemmin satelliittista mikroaaltopulsseja kohti maanpintaa.
Pulssit heijastuvat maanpinnasta takaisin tutkaan, joka luo informaation perusteella kuvia. Liikkuvat SAR-tutkat kuvaavat kohteitaan useista eri pisteistä. Kun tutka yhdistää kaiken tiedon, kuvien tarkkuus lisääntyy.
SAR-teknologian avulla avaruudesta voidaan nähdä maanpinnalla tapahtuvia muutoksia nyt jo 16 sentin tarkkuudella.
Jälki muistuttaa valokuvia.
Perinteisestä satelliitin kamerasta poiketen mikroaaltoihin perustuva teknologia tuottaa kuvia myös pimeällä ja pilvisellä säällä. Se näkee myös savun ja tuhkan läpi.
Satelliittiin kiinnitetty SAR-tutka kiertää avaruudessa maapallon ympäri samaa rataa etelästä pohjoiseen napa-alueiden yli 500–600 kilometrin korkeudessa.
Jos tutkasatelliiteista rakentaa riittävän suuren verkoston, se pystyy tuottamaan tasaista kuvavirtaa mistä tahansa maailmankolkasta. Vastaanottaja pystyy seuraamaan valitsemaansa kohdetta ja havaitsemaan muutokset lähes reaaliajassa.
Vastaava ei onnistu satelliiteilta, jotka katsovat maata kymmenientuhansien tai edes tuhansien kilometrien korkeudelta. Korkeilla radoilla olevat satelliitit ylläpitävät internet-yhteyksiä ja GPS-paikannusta sekä tuottavat säähavaintoja.
2000-luvun uusi avaruusbisnes on kasvanut 180−2 000 kilometrin korkeudessa kiertävien matalan kiertoradan satelliittien ympärille.
Aalto 1:n jälkeen Iceyen perustajat ryhtyivät rakentamaan Suomen ensimmäistä SAR-teknologiaa käyttävää satelliittia. Bisnesidea oli laskea avaruudesta otettavien kuvien hinta tasolle, johon oli varaa muillakin kuin valtioilla ja suuryrityksillä.
”Ensimmäinen kysymys oli, pystymmekö tekemään SAR-satelliitteja niin kustannustehokkaasti, että niiden avulla voidaan tehdä kannattavaa liiketoimintaa”, Laurila sanoo.
Iceye ei kehittänyt uusia komponentteja vaan kokosi satelliittinsa muiden kehittämistä osista.
Noin vuosi perustamisensa jälkeen Iceye oli kerännyt siemenrahoitusta 2,4 miljoonaa Euroopan komissiolta ja 2,8 miljoonaa kasvuyrityksiin erikoistuneelta yhdysvaltalaiselta sijoitusyhtiö True Venturesilta.
Aalto 1 lensi avaruuteen sadoillatuhansilla euroilla. Iceyen aloittaessa tasaista kuvavirtaa tuottavan SAR-satelliittien verkoston rakentaminen oli satojen miljoonien investointi, Laurila kertoo.
Se rajaa potentiaalisten asiakkaiden joukkoa.
”2010-luvun alussa keskustelu arktisesta öljynporauksesta ja pohjoisten laivaväylien avaamisesta kävi kuumana. Öljy-yhtiöt ja varustamot pyrkivät tosissaan arktisille alueille. Ne tarvitsivat ratkaisuja päästäkseen sinne turvallisesti.”
Yhtiöillä oli Laurilan mukaan varaa maksaa kalustosta miljoonia euroja päivässä. Sellaisiin budjetteihin mahtuu myös pienten satelliittiverkostojen rakentaminen. Alkuperäisidea jääpeitteen seuraamisesta kirjattiin yhtiön nimeen.
Muutkin varhaisvaiheen ”business caset” liittyivät luonnonilmiöiden seurantaan. Iceye myi mahdollisuutta seurata esimerkiksi myrskytuhojen jälkiä ja tulvien etenemistä. Tuotetta markkinoitiin myös mahdollisuudella tarkkailla laitonta kalastusta.
Asiakkaiksi etsittiin esimerkiksi vakuutusyhtiöitä. Niille rakennettiin sovellusta, jolla voi seurata esimerkiksi tulvaveden nousua niiden vakuuttamissa kiinteistöissä.
”Vakuutusyhtiöt ovat tottuneet maksamaan varautumisesta. On paljon aloja, joissa näin ei ole”, Laurila sanoo.
Satelliittiliiketoiminta on kaksijakoista. Tiivistahtiseen globaaliin palveluun pystyvän tutkasatelliittiverkoston rakentaminen vaati huomattavia investointeja.
”Kun satelliitit ovat avaruudessa, niiden operoiminen on puoli-ilmaista.”
Iceyen ensimmäinen satelliitti laukaistiin Intiasta noin 550 kilometrin korkeuteen tammikuussa 2018. Putkitelevision kokoinen ja 70 kilon painoinen Iceye-X1 oli ensimmäinen kaupallinen suomalaissatelliitti. Se matkasi avaruuteen samalla raketilla 30 muun satelliitin kanssa.
Ensimmäisen satelliitin laukaisuvuonna Iceyella oli 70 työntekijää. Espoon lisäksi toimintaa oli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Liikevaihto oli 815 000 euroa.
Sijoittajat uskoivat yhtiön potentiaaliin. Keväällä muutamaa kuukautta myöhemmin julkaisemassaan tiedotteessa Iceye kertoi koonneensa 45 miljoonan euron rahoituksen. Valtaosa siitä oli riskisijoittajilta, mutta mukana oli myös valtion yritystukia tuolloin jakaneen Tekesin kahden miljoonan euron panos.
Tiedotteessa Iceye julkaisi uuden tavoitteen: 18 satelliitin verkosto. Sen avulla saattoi ottaa kuvan mistä tahansa maapallon sijainnista keskimäärin kolmen tunnin välein.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Iceyellä oli kuusitoista satelliittia. Äkkiä niiden kuville oli käyttöä, jota ei tarvinnut erikseen markkinoida.
”Meillä oli suorituskykyä, jota tarvittiin seuraavana päivänä”, Laurila sanoo.
Puolustusteollisuuden asiakkaat alkoivat lähestyä Iceyetä oma-aloitteisesti. Satelliittiyhtiö käänsi katseensa jäälautoilta rintamalle.
”Teimme strategisen päätöksen keskittyä tekemään tuotteita puhtaaseen sotilaskäyttöön. Ajatus oli, että demokratian puolustamiseen tarvitaan suorituskykyjä”, strategiajohtaja sanoo.
Alun perin sotilastiedustelua varten kehitetty SAR-teknologia palasi juurilleen.
”Satelliittipaikannusdatalla on keskeinen rooli strategisessa tiedustelussa. Yhdysvaltain puolustusteollisuus ja ennen kaikkea tiedusteluyhteisö ovat aina olleet kaupallisen satelliittidatan suurimpia käyttäjiä.”
Satelliittien tuottaman tiedustelutiedon merkitys rintamalla on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alun Persianlahden sodasta lähtien. Tutkasatelliittiverkosto tarjoaa korvaamatonta tietoa vastustajan liikkeistä.
Jännitteiden kasvaessa tiedustelutieto kiinnostaa uudella tavalla myös maita, jotka eivät ole sodan osapuolia.
Kansallisesta turvallisuudesta maksetaan hanakammin kuin laittoman kalastuksen valvonnasta. Kun puolustusbudjetit ovat kasvaneet ympäri maailmaa, Iceye on kuulunut yhtälön voittajiin.
Toukokuussa 2025 Iceye kertoi kahdesta suuresta kaupasta. Yhtiö myi Puolan puolustusvoimille kolme satelliittia ja option kolmen lisäsatelliitin hankkimiseen. 200 miljoonan euron kauppaan kuului yhteistyötä Puolan tiedustelukyvyn kehittämiseksi.
Iceye kertoi myös perustavansa yhteisyrityksen saksalaisen asejätin Rheinmetallin kanssa.
Rheinmetall Iceye Space Solutions rakentaa Düsseldorfin liepeille uutta satelliittitehdasta. Saksalaiset omistavat yhteisyrityksestä 60 prosenttia, Iceye loput.
”Jos valtio polttaa satoja miljoonia euroja, sille voidaan vielä myydä valmiita tuotteita. Jos se polttaa miljardeja, paikallinen teollisuus on pakko ottaa mukaan. Käytännössä se tarkoittaa yhteistyötä suuren paikallisen toimijan kanssa”, Laurila kertoo.
Kyse ei ole ainoastaan teollisuuspoliittisesta halusta ohjata rahaa ja työtä kotikentälle. Niin sanotulla strategisella kumppanuudella halutaan varmistaa turvallisuuden kannalta oleellisen teknologian saatavuus myös kriisioloissa. Donald Trumpin hallinnon maaliskuussa 2025 tekemä päätös katkaista hetkeksi Ukrainan tiedustelutuki muistutti omavaraisuuden merkityksestä.
Tiedustelubisneksessä kustannustehokkuus ei ole keskeinen tavoite.
”Meillä on paljon asiakkaita, joita ei haittaa maksaa moninkertaista hintaa, jos sen avulla varmistetaan, että kaikki on varmasti omissa käsissä.”
Lokakuussa 2025 Iceyellä on 54 satelliittia. Niiden avulla seurataan yhä myös luonnonkatastrofeja. Uusi strategia on kuitenkin selvä. Iceye pyrkii merkittäväksi tiedustelualan toimijaksi.
Toimitusjohtaja Rafal Modrzewski kertoi kesäkuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että Iceye haluaa olla eurooppalainen versio Palantirista.
Yhdysvaltalainen tiedustelujätti tunnetaan massiivisten valvontajärjestelmien kehittäjänä. Sen asiakkaita ovat esimerkiksi Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu NSA, keskustiedustelupalvelu CIA ja liittovaltion poliisi FBI.
Massamittaisten valvontapalvelujen kauppiaalla on myös kyseenalainen maine. Saksan poliisi keskeytti Palantirin tuotteiden käytön, koska katsoi niiden uhkaavan liiaksi kansalaisten yksityisyyttä. Toisaalta yhtiön palveluita on hyödyntänyt myös Ukraina sodassa Venäjää vastaan.
Laurila ei pidä Palantiria ”suorana kilpailijana” Iceyelle.
”Palantir ei rakenna eikä operoi sensoreita, kuten me. Se jalostaa datasta käyttökelpoista tietoa, luo putkia, joiden avulla sitä saadaan jaettua turvaluokitteluja vastaavalla tavalla.”
Iceye on kuitenkin siirtymässä yhdysvaltalaisjätin tontille. Siihen eivät riitä pelkät tutkasatelliittien kuvat. Espoolaisfirma kehittää parhaillaan palveluita, joissa satelliittikuvista ja muusta datasta yhdistellään uudenlaisia tilannekuvapaketteja.
Laurila luettelee: Avoimista lähteistä, kuten sosiaalisesta mediasta ja julkisista rekistereistä haettuja tietoja. Elektronisia signaaleja seuraamalla kerättyä tietoa. Muunkinlaista kuvamateriaalia kuin tutkasatelliittien otoksia.
Tekoäly auttaa poimimaan valtavasta datamassasta päätöksenteon kannalta oleellisia tietoja.
Laurila kertoo esimerkin: ”Jos tarkkaillussa paikassa on paljon autoja, kaikkien niiden liikkeet eivät ole relevantteja. Oleellista on huomata esimerkiksi muutokset, jotka viittaavat jonkinlaiseen valmisteluun.”
Iceye hyödyntää myös kielimalleihin perustuvaa tekoälyä ja pyrkii sen avulla tekemään ”lähes rakenteettomista tietomassoista” ihmiselle oleellisia havaintoja.
Satelliittikurssin pohjalle on nousemassa tiedustelutehdas.
Iceyen työn laatu on herättänyt yhdysvaltalaisten tiedustelujättien kiinnostuksen. Helsingin Sanomat uutisoi elokuussa CIA:n omistaman sijoitusrahaston IQT:n investoineen Iceyehen jo vuonna 2017 ja kasvattaneen myöhemmin yhteistyön mittakaavaa.
Rahasto investoi yrityksiin, joiden tuotteiden arvioidaan hyödyttävän amerikkalaisia turvallisuusviranomaisia. Iceye kieltäytyi tyystin kommentoimasta HS:lle IQT:lta saamaansa rahoitusta tai rahaston roolia yhtiön kehityksessä.
Pekka Laurila ei ole yhtä pidättyväinen. ”Yhdysvalloissa monet syväteknologiset keksinnöt on rahoitettu alun perin valtion puolustukseen suuntaamalla rahoituksella.”
Syväteknologia viittaa tieteen tuoreimpien läpimurtojen kaupallistamiseen. Sitä tekevät usein kasvuyritykset. Puolustusbudjetista otettu raha tuo pelivaraa tuotekehitysprosessin alkuvaiheessa.
”Se antaa mahdollisuuden joidenkin asioiden tekemisen sellaisella riskillä, mitä muut kaupalliset sijoittajat eivät siinä vaiheessa pysty ottamaan.”
Strategiajohtaja korostaa IQT:n pelaavan ”täsmälleen samoilla säännöillä kuin muutkin Piilaaksossa toimivat sijoitusrahastot”.
”IQT:lle ei synny sen kummempia oikeuksia kuin muillekaan Iceyehen sijoituskierroksella investoineille.”
CIA:n takataskusta saatu starttiraha on myös käyntikortti.
”Jenkkimarkkinoilla aloittelevat firmat pystyvät käyttämään sitä selkeänä hyväksynnän merkkinä.”
Tiedustelumaailmassa tulee vastaan moraalisia kysymyksiä, joihin ei törmää jään sulamista seuratessa. Minkälaisia eettisiä rajoja Iceye asettaa sille, kenelle myy palveluitaan?
Sen rajan vetää Suomen ulkoministeriö, Laurila sanoo. Iceyen tuotteet ovat kaksikäyttötuotteita, joiden vieminen Euroopan unionin ulkopuolelle edellyttää vientiluvan.
”Se on suorastaan helpottavaa. Suomen arvot ovat samat kuin pohjoismaisen yhteisön arvot. On myös helppo ennustaa, että ne tulevat pysymään samanlaisina jatkossakin. Se on helppo selittää myös asiakkaille.”
Myös yhdysvaltalaisasiakkaiden palveleminen asettaa rajoja.
”Esimerkiksi Kiinassa tai Iranissa toimiminen olisi bisnesitsemurha jenkkimarkkinoilla.”
Iceye on kerännyt sijoittajilta jo yli puoli miljardia. 41 miljoonaa siitä on tullut valtion yritystukia nykyään jakavalta Business Finlandilta, 55 miljoonaa valtion sijoitusyhtiö Solidiumista. Aalto-yliopiston kasvuyrityskurssin kasvatti poseeraa yritystukijärjestelmän priimuksena. Iceyellä on tällä hetkellä yli 900 työntekijää.
Nopeasti kasvanut yhtiö on vielä tuottanut lähinnä tappiota. Satojen miljoonien puolustusdiilien myötä tilanne tulee pian muuttumaan.
Sekin voi olla vasta alkua. Satelliiteista odotetaan Suomelle merkittävää vientialaa.
”Olemme vuosikymmenessä kasvaneet satojen tuhansien mittakaavasta satojen miljoonien mittakaavaan. Jos vastaava kehitys jatkuu, olemme satojen miljardien kokoluokassa”, Laurila sanoo.
”Totta kai muutaman asian pitää mennä oikein, että pääsemme sinne.”
Menestyvien kasvuyritysten tie vie usein pörssiin. Rafal Modrzewski kertoi kesäkuussa Helsingin Sanomille Iceyen kehittäneen jo vuosia hallintoaan kohti pörssiyhtiölle asetettuja vaatimuksia.
Listautuminen tuskin tapahtuisi Suomessa. Helsingin pörssi olisi Iceyelle liian pieni, Laurila sanoo.
”Olisi hankalaa olla ylivoimaisesti suurin yritys pienehkössä markkinapaikassa, jossa ei ole riittävää maksuvalmiutta.”
”Mutta jos ajattelee jotain Amsterdamin kokoisia pörssejä, niin listautuminen näyttäytyy mahdollisuutena.”
Iceyen myyminen ulkomaisiin käsiin ei ole vaihtoehto. ”Ei missään nimessä”, Laurila sanoo.
Tavoite on rakentaa Iceyestä ”digitaalisen infrastruktuurin kärkikategoriassa toimiva globaali firma”.
”Siinä saattaa mennä toiset kymmenen vuotta.”
Avaruusteknologian jättiläiseksi voi kasvaa myös pörssin ulkopuolelta sijoituksilla tai tulorahoituksen turvin, Laurila sanoo.
”SpaceX ei ole pörssissä.”
Elon Muskin johtama yritys on suvereeni markkinajohtaja satelliiteille oleellisessa kantorakettiliiketoiminnassa.
Vaikka epävarmuuden pelästyttämät puolustusvoimat eivät nyt säästele hankkiessaan tiedustelutietoa, Iceyen liikeidean ydin ei ole muuttunut. Espoolaisfirma pyrkii rakentamaan entistä halvempia satelliitteja ja siten laskemaan avaruudesta saatavan informaation hintaa.
”Olemme tulleet satojen miljoonien hintaluokasta kymmenien miljoonien luokkaan”, Laurila sanoo.
”Jotta tulevaisuudessa saisimme avaruuteen tuhansien satelliittien parvia, kustannustehokkuutta pitää laskea entisestään.”
Strategiajohtaja ei perusta kasvuennusteitaan pelkästään maailmantilanteen kuumentamien puolustusmarkkinoiden varaan. Se on vain välivaihe.
”Tulevaisuuden sekavan tekoälyn maailmassa triviaalitkin asiat vaativat vahvistamista. Tavoitteenamme on tuottaa GPS:n kaltainen jatkuvasti kaikkien saatavilla oleva palvelu, jonka avulla tietoa voi arvioida objektiivisesti ja reaaliajassa. Sen tehtävänä on tuottaa luottamusta markkinoille.”
Laurila arvioi puolustusteollisuuden kattavan ”vain 4−5 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta”.
Espoolaisyrityksen tulevaisuuden tavoitteet ovat suuremmilla kuluttajamarkkinoilla. Myös GPS-signaali ja internet kehitettiin alun perin valtion rahalla puolustusta varten. Nyt niitä käyttävät päivittäin miljardit ihmiset.
Iceyen visio on tehdä tutkakuvien tuottamasta informaatiosta uusi kerros tiedonvälitystä. Tavoite on tehdä avaruudesta otetusta kuvavirrasta tavallinen kuluttajatuote.
”En näe mitenkään mahdottomana, että Iceye voisi toimia samassa mittakaavassa kuin Googlet, Applet ja kumppanit.”
Monen kerroksen satelliitteja
James Webb -teleskooppi on 1,5 miljoonan kilometrin päässä maasta.
Teleskooppi ei oikeastaan kierrä maata, vaan se kiertää L2-pistettä, jonka sijainti pysyy samana suhteessa Maahan ja Aurinkoon.
Kuu on vähän lähempänä, 384 000 kilometrin etäisyydellä. Korkeat radat ovat yli 36 000 kilometrin korkeudessa. Niin ylhäällä on hyvin vähän satelliitteja.
Geostationaarisella radalla satelliitti kiertää maata pysytellen aina saman paikan yläpuolella. Rata on noin 36 000 kilometrin etäisyydellä maasta.
Geostationaarisella radalla ovat esimerkiksi viestintäsatelliitti EDRS-C ja sääsatelliitti GOES-R.
Keskiradoilla, 2 000–36 000 kilometrin korkeudessa, kulkee esimerkiksi tietoliikennesatelliitteja ja navigointisatelliitteja kuten Galileo.
Van Allenin vyöhykkeillä on maan magneettikentän vangitsemia korkeaenergisiä hiukkasia, joilta satelliitit täytyy suojata.
Matalilla radoilla, eli noin 180–2 000 kilometrin korkeudessa, on valtaosa satelliiteista, kuten
Starlink-viestintäsatelliitit ja Iceye-tutkasatelliitit. Myös kansainvälinen avaruusasema ISS on tällä korkeudella.
Matalilla radoilla eniten ruuhkaa on runsaan 500 kilometrin korkeudella.
Matalalle kiertoradalle pääsee esimerkiksi SpaceX-yhtiön Falcon 9 -kantoraketin avulla. Se pystyy kuljettamaan 22 800 kiloa tavaraa matalalle kiertoradalle.
Useita pieniä satelliitteja voidaan lastata samaan kuormaan esimerkiksi isomman satelliitin kanssa.
Grafiikka Hannu Kyyriäinen, grafiikan teksti Antti Karjalainen. Grafiikan lähteet: ESA, Euroopan sääsatelliittijärjestö, EUSPA, Iceye, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Tiera Laitinen, Nasa, NOAA, Space.com, SpaceX ja Ursa. Satelliittien painot laukaisuhetkellä.
Oikaisu 10.10.2025 klo 11.29: Jutussa verrattiin yhdessä kohdassa virheellisesti SAR-tutkaa perinteiseen tutkaan ja väitettiin, että perinteinen tutka ei näkisi pimeässä ja pilvien läpi. Tarkoitus oli verrata SAR-tutkaa perinteiseen satelliitin kameraan.