Mitä Marin lupasi Zelenskyille?
Pääministerin entinen erityisavustaja Tuulia Pitkänen kertoo, miksi Hornet-kohu jäi vaivaamaan.
8
MIN
Olet kyllä nähnyt hänet. Tuulia Pitkänen oli se vaalea nuori nainen, joka liikkui yleensä pääministeri Sanna Marinin (sd) läheisyydessä. Erityisavustajana työskennellessään ja sen jälkeenkään Pitkänen ei ole juurikaan antanut haastatteluja. Hän viihtyy taustalla.
Se ei tarkoita värittömyyttä. Pitkänen puhuu ryöppyävästi, rennosti, spontaanisti, iloisesti, välillä kipakasti, säännöllisesti nauruun purskahtaen, myös silloin kun puhutaan vakavista asioista.
Poliitikko ei voisi puhua lähellekään näin. Poliitikot, Pitkänen selittää, puhuvat julkisuudessa hillitysti, koska rangaistus pienestäkin lipsahduksesta voi olla suuri.
”Poliitikoilta odotetaan valtavaa koherenssia oman itsensä kanssa. Se opettaa tosi varovaiseksi.” Avustajan taas ei tarvitse esiintyä julkisesti lainkaan.
”Minä voin olla tässä tosi rennosti. Minun ei tarvitse antaa kenellekään mitään kommentteja, jos en halua. Se tuo omanlaisen vapauden.”
Pitkänen kertoo, ettei ole asettumassa ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Pitkäsen ura on jatkunut entisen pääministerin kannoilla. Viime eduskuntavaalien jälkeen hän on työskennellyt Marinin kanssa perustamassaan yrityksessä sekä Marinin tapaan Tony Blair -instituutissa. Nyt molemmat työsuhteet ovat päättyneet.
Blair-instituutin pesti aukesi, kun Pitkänen tapasi Lontoossa käydessään Kanadan entisen pääministerin Justin Trudeaun pitkäaikaisen avustajan Michael McNairin, joka työskenteli instituutissa johtotehtävässä.
Pitkäsen mukaan poliittiset avustajat ovat hyvin samankaltaisia ihmisiä, jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa.
”Meillä on ollut heart-to-heart-keskusteluja näistä aiheista. Jos jokin asia näitä ihmisiä yhdistää, niin poikkeuksellisen syvä kiinnostus politiikan sisältöihin.”
Keskustelu McNairin kanssa johti työhaastatteluihin. Vuoden 2023 lopulla Pitkänen sai työpaikan senior advisorina.
Helmikuussa hän jätti instituutin. Yhdeksi syyksi hän mainitsee jatkuvan matkustamisen, toiseksi halun palata Suomeen. Nyt hän tekee töitä yhden hengen konsulttiyrityksessään.
Työhuone sijaitsee Kalliossa, Pitkäsen lapsuuden kaupunginosassa. Ensimmäisen kerroksen ikkunoista näkyy kadulla vaeltavia päihteidenkäyttäjiä.
Työkseen Pitkänen laatii esimerkiksi poliittisia riskianalyysejä pohjoisamerikkalaisille yrityksille, jotka harkitsevat sijoittamista Suomeen. Suomalaisia toimijoita hän neuvoo siinä, miten omat viestit kannattaa muotoilla vaalien lähestyessä.
Joskus ihmiset innostuvat politiikasta opiskellessaan yhteiskuntatieteitä. Pitkäsen kohdalla kävi toisinpäin. Innostus politiikkaan vei hänet Helsingin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan.
Siellä odotti pettymys. Aniharva opiskelija oli edes kiinnostunut puoluepolitiikasta. Monet korostivat omaa neutraaliuttaan.
Opinnot jäivät, kun Pitkänen muutti Brysseliin ja työskenteli pari vuotta Euroopan demarinuorten johdossa. Vuonna 2019 hän palasi takaisin Suomeen, teki pienen eurovaalikampanjan eikä juuri menestynyt.
Samana keväänä järjestettiin eduskuntavaalit. Sdp:n Antti Rinne nousi pääministeriksi. Puoluetoimistolta soitettiin ja tarjottiin pääministerin ykkösavustajan assistentin paikkaa.
”Vastasin, että otan paikan vastaan, jos ette muuta anna, mutta kuulisin mielelläni, miksi monet miehet ovat kautta vuosien olleet päteviä puolueen puheenjohtajan erityisavustajiksi lyhyemmällä cv:llä ja matalammalla koulutuksella.”
Pitkänen sai kuulla olevansa kiittämätön. Hän ajatteli jo menneensä liian pitkälle, kunnes kahden viikon päästä puhelin soi uudelleen, ja hänelle tarjottiin työtä Rinteen avustajana.
Demareilla oli ollut pääministerin paikka viimeksi 16 vuotta aikaisemmin. Ajat olivat muuttuneet. ”Yksi vanhempi toveri” opasti Pitkästä kertomalla, että jos Paavo Lipposesta oli ”huono juttu lehdessä maanantaina, niin tämä vastasi siihen Turun Sanomien kolumnissa perjantaina.”
”Hirveän kiva, että näin pystyi toimimaan. Mutta ajattele, jos pääministeri tänään jättäisi vastaamatta viideksi päiväksi!”
Lupasiko pääministeri Suomen Hornet-hävittäjiä Volodymyr Zelenskyille eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2023? Pitkänen joutui vastaamaan kysymykseen Brysselissä puolitoista viikkoa Kiovan-vierailun jälkeen.
”Muistan kun olin puolenyön aikaan hotellihuoneessa puhelimessa toimittajien kanssa. Mä olin että mihin tämä perustuu, ette voi väittää tällaista. No, heillä oli muistio, jota mulla ei vielä ollut.”
Muistio kertoi Marinin ja Zelenskyin puhuneen lyhyesti aiheesta tapaamisessa, jossa Pitkänen oli itsekin ollut mukana. Mitään lupausta Marin ei kuitenkaan ollut antanut, Pitkänen kertoo.
”Marin sanoi kohteliaasti, että itse en päätä tästä asiasta mutta tietenkin haluaisin sinua auttaa ja tästä voidaan varmasti keskustella.”
Pitkänen uskoo, että muistio oli vuodettu medialle poliittisesta syystä tukemaan virheellistä väitettä koneiden lupaamisesta. Hän kuvailee tapausta ”kieroksi ja vittumaiseksi tempuksi”. Koska muistio ei sellaisenaan ollut julkinen, hän ei voinut itse viitata sen sanamuotoihin todistaakseen tulkinnan olevan väärä.
”Paras valehan on semmoinen, joka menee tosi lähelle totuutta. Zelenskyi oli pyytänyt ja pyysi koneita kaikilta, ei se ollut mikään salaisuus. Ja kaikki vastasivat, että no joo, meillä on tässä joku prosessi kotona. Eikä Marinilla ollut mandaattiakaan vastata, että ei missään nimessä ikinä.”
Pitkänen kertoo, että asia on jäänyt häiritsemään. Ei median toiminta, toimittajathan tekivät vain työtään, vaan se, että ulkopolitiikkaa käytettiin sisäpolitiikan välineenä ja näin vakavassa asiassa. Vaaleihin oli aikaa alle kaksi viikkoa.
”Se vaalikamppailu oli niin tiukka. Demareiden kannatus meni ylös ja kokoomuksen alas, ja kaikki laski että koska ne leikkaa.”
Pitkäsen mukaan kyse oli ”tismalleen samasta tempusta, joka tehtiin Lipposelle Irak-keississä”.
Eduskuntavaalien alla vuonna 2003 keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki vihjasi, että pääministeri Paavo Lipponen (sd) oli sitouttamassa Suomea Yhdysvaltojen Irak-politiikkaan enemmän kuin julkisesti myönnettiin. Kohu syntyi tulkinnoista ja luottamuksellisten muistioiden vuodosta.
Seuraukset olivat silti hyvin erilaiset kuin Marinia koskevassa kohussa. Keskusta voitti vaalit, mutta Jäätteenmäki joutui eromaan pääministerin tehtävästä vain 69 päivän jälkeen.
Avustajakautensa lopulla Pitkänen nousi Marinin ykkösavustajaksi. Hän esimerkiksi piti kirjaa pääministerin neuvotteluista hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa ja sovitteli hallituskumppaneiden poliittisia näkemyksiä ennen kuin ne siirtyivät ministeritasolle.
Välillä hän pääsi esittelemään omia ideoitaan.
”Sannalla oli tietenkin oma tarkka visio, ja hän kertoi, mitä hän haluaa. Joskus tein tarkemman ehdotuksen, miten veisin asian läpi tai miten sen voisi sanoittaa.”
Puolueiden valmiit kannat ohjaavat erityisavustajien toimintaa, Pitkänen sanoo. Hän korostaa puolueiden ohjelmatyön tärkeyttä.
Sdp:n seuraava puoluekokous järjestetään toukokuun lopussa Tampereella. Jos kaikki menee kuten yleensä, niin uutisointia hallitsevat henkilövalinnat.
Mutta samaan aikaan kokous hyväksyy satoja sivuja tarkkoja poliittisia kannanottoja. Niillä saattaa olla suuri vaikutus siihen, mitä Suomessa lähivuosina tapahtuu.
Kannanottoja on valmisteltu työryhmissä, jotka tekevät usein pikkutarkkaa työtä. Opiskeluaikoinaan Pitkänen toimi puoli vuotta sihteerinä sosiaalivakuutusta käsittelevässä työryhmässä, joka oli täynnä asiantuntijajäseniä.
”Kirjoitimme hyvin yksityiskohtaisen ja monisivuisen perhevapaamallin, jonka puoluehallitus hyväksyi.”
Perhevapaauudistus astui voimaan elokuussa 2022. Se oli hieman Sdp:n tavoitteita lievempi, Pitkänen kertoo. Uudistus on lisännyt suuresti isien vanhempainvapaiden käyttöä, kuten oli tarkoituskin.
”Sdp:n neuvottelijat olivat täysin erilaisessa asemassa kuin muut. Olimme ainut puolue, jolla oli käytettävissä huolellisesti laadittu selkeä kanta. Se näkyi lopputuloksessa.”
Pitkänen toivoo, että muillakin puolueilla olisi vastaavanlaisia laajoja papereita.
”Sanoisin kaikilla rakkaudella keskustapuoluetta kohtaan, että heidän suurin ongelma on, ettei heillä ole kantoja. Sen takia heidän kädenjälkensä ei näkynyt Marinin hallituksessa niin voimakkaasti.”
Syyskuussa 2025 Pitkänen kokousti Ukrainan hallituksen rakennuksessa Kiovassa vain päivä sinne tehdyn ohjusiskun jälkeen.
Hän kuvailee, millaista jälkeä räjähtämättä jäänyt ohjus tekee: ylimmät kerrokset tuhoutuvat ensin. Tulipallo kulkee käytäviä pitkin rakennuksen läpi. Se sytyttää kaiken, etenkin paperit, mikä laukaisee sammutusvesijärjestelmän. Kaikki kastuu litimäräksi.
”Rakennus haisi aivan kauhealta, sellainen märän ja palaneen katku.”
Kaikki talon ikkunat olivat auki. Varapääministerin kokoushuoneesta puuttui pöytä.
”Ne olivat, että sori, meillä ei ole pöytää kun yläkerroksesta piti siirtää ihmiset johonkin toiseen huoneeseen ja ne otti sen pöydän. Pidimme läppäreitä sylissä.”
Kiovassa Pitkänen työskenteli yhteensä noin kolme kuukautta. Yksi Pitkäsen työtehtävistä oli työstää taloudellista analyysia siitä, minkä alueiden miinat kannattaa raivata ensimmäisinä.
Lisäksi hän oli neuvomassa, miten miinanraivauksesta vastaavien instituutioiden hallinto kannattaisi järjestää.
”Poliittisten ratkaisujen tekeminen on todella erilaista silloin, kun ei ole informaatiota. Suomessa voidaan soittaa Tilastokeskukseen, ja niillä on tosi hyvää dataa kaikesta. Siellä ei ollut.”
Yksi Blair-instituutin tehtävistä on auttaa poliitikkoja poliittisessa toimeenpanossa. Taustalla vaikuttavat Tony Blairin omat kokemukset, Pitkänen kertoo.
Kun Blairista tuli Britannian pääministeri vuonna 1997, hänen oli hyvin vaikea saada omaa poliittista ohjelmaansa toteutetuksi.
”Brittiläinen järjestelmä on ihan uskomattoman jähmeä ja läpinäkymätön. Siihen on satojen vuosien ajan laitettu vaan uusia layereita (kerrostumia), mikä on tehnyt siitä todella monimutkaisen.”
Tammikuussa 2025 instituutti julkaisi Pitkäsen ja neljän muun kirjoittajan laatiman muistion uusien hallitusten ensimmäisestä sadasta päivästä.
”Uudella hallituksella voi mennä monta kuukautta ilman että viestitään oma-aloitteisesti mitään. Silloin ihmisille tulee vähän petetty olo – että suuri muutos oli tulossa eikä mitään tapahdu.”
Hän ottaa positiiviseksi esimerkiksi New Yorkin vasemmistolaisen pormestarin Zohran Mamdanin, jolla oli oma sadan päivän ohjelmansa. Myös Australian työväenpuolue toteutti viime vaalivoittonsa jälkeen nopeasti tarkasti rajattuja kampanjalupauksia esimerkiksi opintolainoista ja veroista.
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa, että Australian resepti on myös noteerattu Sdp:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin lähipiirissä. Pitkänen uskoo, että sillä tavalla voitetaan seuraavat vaalit Suomessakin.
”Luvataan tarpeeksi vähän, tarpeeksi konkreettisia asioita.”