Erinomainen Lasse Lehtonen

Vielä toukokuussa Lasse Lehtoselta olisi voinut varata ajan. Hinnasto löytyy yhä Terveystalon verkkosivuilta. Kymmenen minuuttia Espoon Leppävaarassa, 153 euroa. Kela-korvauksen jälkeen 123 euroa.

Mutta enää Lehtosella ei ole yleislääkärin vastaanottoa. Hän sulki sen 37 vuoden jälkeen kesäkuussa.

Jos hänet haluaa tavata, on asioitava Kansaneläkelaitoksen kanssa. Siellä assistentti hallinnoi Lehtosen kalenteria ja tapaamisia.

Aika järjestyy Kelan pääkonttorissa. Se on suuri ja punatiilinen toimistorakennus 1950-luvulta. Aula on komea, lattia mustaa ja valkoista marmoria.

Vahtimestari tulee mukaan hissiin. Viidennessä kerroksessa ovat johtajien työhuoneet, kuudennessa kerroksessa Alvar Aallon rakennusten mukaan nimetyt neuvottelutilat.

Lehtonen onkin jo vastassa Finlandian ovella tummassa puvussa. Kuvioitu taskuliina, ei kravattia. Pöydälle on katettu pieniä voileipiä, kermakot ja kahvia.

Sanotaan, että Lasse Lehtonen oli yllätysvalinta. Toki hän oli mukana haussa, ja oli ollut kahden parhaan joukossa jo viimeksi, kun tehtävää täytettiin vuonna 2019.

Kukaan ei silti puhunut Lehtosesta. Kaikki puhuivat vain ministeri Arto Satosesta.

Alusta asti pidettiin lähes varmana, että kokoomuksen työministeristä tulisi Kelan uusi pääjohtaja. Kokoomuksella oli yhdessä perussuomalaisten kanssa enemmistö Kelan valtuustossa, ja valtuusto valitsi johtajan.

Kevään mittaan valinta kuitenkin muuttui mutkikkaaksi.

Kelan pääjohtajan nimitys on usein ollut sotkuinen. Vuonna 2016 ratkaisu syntyi vasta arpomalla. Ja tällä kertaa jo aikataulu vaikeutti asioita: pääministeripuolue aikoi nimittää oman ministerinsä korkeaan virkaan vain muutamaa päivää ennen kunta- ja aluevaaleja.

Lisäksi nimitysprosessissa oli uusi käytäntö. Kelan hallitus sai ensimmäistä kertaa antaa alustavan esityksensä johtajasta. Arto Satonen oli pätevä hakija, mutta ei pätevin. Hallitus esitti tehtävään mieluummin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen johtajaa, ­Heli Backmania.

Sen jälkeen hallituspuolueiden edustajat alkoivat viivyttää prosessia. He halusivat Backmanin vielä yhteen haastatteluun, niin että päätös siirtyikin vaalien yli. Oppositio syytti hallitusta Satosen junttaamisesta.

Etenkin perussuomalaisille tilanne oli kiusallinen. Puolue oli vastustanut äänekkäästi poliittisia virkanimityksiä, ja sellainen Kelan pääjohtajavalinta oli, on aina ollut. Äänestäjät alkoivat käydä tyytymättömiksi.

Sitten perussuomalaiset sai vaaleissa surkean tuloksen. Heti seuraavana päivänä puheenjohtaja Riikka Purra ilmoitti, ettei puo­lueen valtuutettujen tarvitsisi äänestää Arto Satosta. Mitään sopimusta kokoomuksen kanssa ei ollut olemassa.

Julkisuus ”niittasi” Satosen, yksi nimitystä seurannut kansanedustaja sanoo.

Vain yksi muista ehdokkaista oli kokoomustaustainen mutta kuitenkin tarpeeksi epäpoliittinen.

”Siinä vaiheessa jotenkin tajusin, että Lassellehan tämä putoaa.”

Kansanedustaja sanoo, että Kelassa on nyt pääjohtaja, joka haluaa uudistaa voimakkaasti sosiaaliturvaa. Selvästi erilainen johtaja kuin koskaan aiemmin.

Lasse Lehtonen kaataa kahvia kuppeihin ja käy istumaan Artek-tuoliin. Hän on toiminut tänään sata päivää Kelan pääjohtajana.

Edeltäjä Outi Antila jäi eläkkeelle viimeinen päivä toukokuuta. Lehtonen aloitti heti seuraavana päivänä, kesäkuun ensimmäisenä. Ei kesälomaa, vaan päivittäin töihin pääkonttorille. Tutustumaan uusiin kollegoihin ja johtamaansa laitokseen. Lehtonen halusi osoittaa, että otti vakavasti merkittävän tehtävän, johon hänet oli valittu.

Se, että hänet oli valittu, ei häntä varsinaisesti yllättänyt.

Lehtonen ei olisi edes hakenut tehtävää, jos ei olisi pitänyt sitä mahdollisena. Hän oli, kuten itse kuvailee, ”soveltuvuuksien ja cv:n puolesta tosi kova hakija”. Lääkäri ja juristi, kaksinkertainen tohtori ja professori, Husin diagnostiikkajohtaja, entinen hallinto­ylilääkäri.

Hänellä oli myös taustaa lääketeollisuudessa ja vahvat verkostot Suomessa ja Euroopassa. Ja maine tehokkaana, nopeana ja päämäärätietoisena johtajana. Sellaista Kelaan haettiin, dynaamista johtajaa, joka veisi organisaatiota eteenpäin.

Kun Kelan valtuutettujen puheenjohtaja Mira Nieminen huhtikuun lopussa soitti kertoakseen valinnasta, Lehtonen oli ajamassa autoa Helsingin keskustassa.

”Siinä vähän tietysti rupesi risteyksessä… En ajanut kolaria kuitenkaan.”

Ensimmäiseksi Lehtonen kertoi uutiset vaimolleen.

”Ja sitten äidille.”

Lehtonen on vitsaillut kotona: kakku piteni. Hän on nyt 63-vuo­tias, ja Kelan pääjohtaja on nyt ensimmäistä kertaa nimitetty määräajaksi, seitsemäksi vuodeksi virkaan. Kun se loppuu, hän on 70-vuotias.

Silloin ei enää tarvitse miettiä, mitä ryhtyisi tekemään seuraavaksi. Siitä voi olla etuakin.

”Voi keskittyä tekemään asioita eikä tarvitse miettiä, jääkö jollekin jotain mahdollisesti hampaankoloon.”

Monella on jäänyt jotain hampaankoloon. Pian Kelan pääjohtajanimityksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa Lehtosen tuntevat kuvailivat häntä harvinaisen hankalaksi ihmiseksi. Kollegat Husissa olivat riemuinneet älykkään mutta vaikean johtajan lähdöstä.

Samanlaiset adjektiivit toistuvat, kun keskustelee Lehtosen tuntevien virkamiesten ja poliitikkojen kanssa. Pätevä, aikaansaava, asiantuntijana ylivertainen, he sanovat. Mutta myös arvaamaton, voimakastahtoinen, määrätietoinen, häikäilemätönkin.

”Lassehan on superammattilainen ja osaa asiansa äärettömän hyvin. Jotkut asiat jopa liiankin hyvin”, yksi pitkän linjan sotevaikuttaja sanoo.

”Ja sehän voi ärsyttää sellaisia, joille niiden asioiden ratkaiseminen kuuluisi.”

Lehtonen työskenteli sairaanhoitopiirissä erilaisissa johtotehtävissä lähes 26 vuotta. Aluksi laboratoriotoiminnassa, sitten hallinnossa.

Hän oli kymmenen vuoden ajan Husin hallintoylilääkäri. Se on vaativa ja hiukan erikoinen toimi, jollaisia on vain yliopistosairaaloissa. Siihen palkataan lääketieteen ja hallinnon moniosaajia, kokeneita ja taitavia huippuasiantuntijoita, joilla ei kuitenkaan ole paljon alaisia.

Hallintoylilääkäri hoitaa kaiken, mitä muualla ei haluta ratkaista, yksi kokenut virkamies kuvaa. Lainsäädäntöhankkeet, valvontakysymykset, sopimukset, kehittämistehtävät.

Ja Lehtonen hoiti, sellaisetkin tehtävät, joita kukaan muu ei kenties olisi edes pystynyt tekemään.

Työn jäljestä ei kukaan häntä moiti. Ristiriidat – niitä syntyi säännöllisesti – johtuivat hänen tyylistään.

”Voi ehkä sanoa, että jos on oikein määrätietoinen ja tehokas, niin ei niin kauheasti välitä siitä, että pahoittaako joku nyt jossakin kohtaa mielensä”, Lehtosen entinen kollega sanoo.

Lehtonen itse kuitenkin sanoo, ettei tunnista itsessään hankaluutta.

Hän on aina koettanut olla omalle henkilöstölleen korrekti ja kuunnella. Hänellä oli Husissa erittäin kiva työyhteisö, moniin hän pitää edelleen yhteyttä ja käy pelaamassa golfia.

”Aina tulee tietysti niitä, jotka kokee, että ovat jääneet jalkoihin. Mutta jälleen korostan sitä, että omassa työympäristössäni on ollut kivaa ja olen viihtynyt työkavereiden kanssa.”

Vaikka onhan hän ollut myös monissa väännöissä mukana.

”Ja aika monen väännön olen onnistunut kääntämään sen organisaation eduksi, jota olen edustanut. Se varmaan herättää sellaista pelkoa tai kunnioitusta sitten allekirjoittanutta kohtaan asioiden eteenpäin viejänä.”

”Tässä kun katsoo omaa työuraani, niin monenlaisia asioita olen saanut aikaan ja aika hankaliakin asioita pystynyt hoitamaan.”

Vuoden 2019 lopulla Lehtonen sai kutsun Vladimir Putinin hallinnolta. Sotšissa järjestettäisiin suuri asiantuntijakokous Venäjän terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisesta. Putin kävi vaalikampanjaa, ja yksi teemoista oli venäläisten eliniänennusteen nostaminen 80 vuoteen.

Kokous olisi helmikuussa, Lehtonen merkitsi sen kalenteriinsa.

Tammikuun 2020 kolmannella viikolla tuli kuitenkin uusi viesti. Kremlistä oli annettu asetus kokouksen perumiseksi. Syy oli Kiinassa havaittu uusi koronavirus.

Suomessa taudin leviämistä ei vielä pidetty suurena riskinä, mutta Lehtosesta suuren kansainvälisen kokouksen peruminen kertoi muuta.

”Silloin sanoin, että nyt venäläiset tietää jotain sellaista, mitä täällä ei tiedetä.”

Husin diagnostiikkakeskus alkoi varautua ja tehdä skenaarioita. Keskus oli uusi, vuonna 2019 perustettu, ja Lehtonen oli ollut sitä rakentamassa. Hän oli keskuksen johtaja.

Suojavarustetilanne oli alkuun ”katastrofaalinen”. Teho-osastohoitoon sopivia settejä oli Husin henkilöstölle vähän toista tuhatta. Niillä olisi voinut hoitaa vain noin viisikymmentä potilasta. Influenssaan kyllä oli varauduttu, mutta ei tällaiseen virukseen.

Silti, kun tauti levisi Suomeen, Husissa oltiin ”aika hyvin varautuneita”.

Pandemian aikana Lehtosesta tuli kuuluisa.

Hän antoi paljon haastatteluja, kertoi tartuntatilanteesta ja ehdotti myös toimenpiteitä, kuten koronapassin käyttöä. Ei siinä mitään taka-ajatusta ollut, hän sanoo. Viranomaisella on velvollisuus palvella mediaa.

Lehtonen on ylpeä siitä, miten hyvin diagnostiikka toimi koronapandemian alussa. Hän arvioi, että 5 000–7 000 ihmistä Etelä-Suomessa pelastui sen ansiosta. Ennen rokotteita ainoa tapa estää taudin leviämistä oli testata, jäljittää ja eristää tartunnan saaneita.

Siitäkin Lehtonen on ylpeä, ettei hoitohenkilökuntaa kuollut kuten monissa muissa maissa. Ei edes sairastunut.

”Vaikka koronanäytteitä otettiin miljoona, niin olisiko siellä ollut seitsemän ammattitauti-ilmoitusta korona-altistumisista.”

Ja vaikka hoitoalalla valitettiin työvoimapulaa, diagnostiikkakeskus sai palkattua ja koulutettua muutamassa kuukaudessa tuhat uutta työntekijää.

Pandemian lopussa samat tuhat vähennettiin, koulutettiin uudelleen ja siirrettiin muihin tehtäviin. ”Ilman, että tuli mitään mielenosoituksia”, Lehtonen huomauttaa tyytyväisenä.

”Hamstraat tuhat ihmistä jostain ja sitten irtisanot tuhat ihmistä, ja kaikki tykkää, että se oli hyvin hoidettu.”

Syyskuuhun mennessä Kelan pääjohtaja on ollut jo monta kertaa uutisissa. Hän on ehdottanut lapsilisän muuttamista: se voisi olla sitä suurempi, mitä nuorempana lapsen saisi. Ja moittinut terveyskeskuksia: niihin on rakennettu ”palvelunestomuuri”.

Lehtonen on ehtinyt arvostella myös esimerkiksi hoitajien tekemää hoidontarpeen arviointia (ei käypää lääketiedettä) ja ihmetellä Suomen huonoja keihäänheittotuloksia (eikö yhteiskunnassa vaadita enää yhtään mitään).

Lehtonen on ahkera keskustelija viestipalvelu X:ssä ja kirjoittaa blogia Uuden Suomen alustalla. Lisäksi häneltä on julkaistu pitkä lista tieteellisiä artikkeleita.

Hän haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös Kelan pääjohtajana. Sitä ovat kuulemma toivoneet Kelan valtuutetutkin.

”Vakuutusyhtiöiden johtajat käyvät kertomassa, miten vanhuksia hoidetaan. Suomen Pankin johtaja käy kertomassa, miten taloutta pitää hoitaa. Mutta Kelalta ei kukaan ole kysynyt, miten sosiaaliturvaa pitäisi hoitaa”, hän sanoo.

Kysytään sitten.

Lehtonen alkaa puhua asiakaslähtöisyydestä. Sitä hän on Kelan johtajana kovasti korostanut. ”Että se asiakasnäkökulma on kaikkein tärkein, että koetaan, että meidän järjestelmä toimii ja auttaa.”

Terveydenhuollon puolella tällaista ajattelua ei valitettavasti ole, Lehtonen sanoo, mutta jos sen edes sosiaaliturvan puolella säilyttäisi.

Lehtonen on ensimmäinen kokoomuslainen Kelan johdossa. Hän tosin ei ole politiikassa erityisen aktiivinen, ihmisenä pikemmin pragmaattinen kuin ideologinen. Hän mieltää itsensä sivistysporvariksi ja vanhasuomalaiseksi.

Hän puhuu vastuullisuusajattelusta. Ihmisen täytyy ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, taloudestaan ja yhteiskunnasta. Kaikkea ei voi työntää valtion hoidettavaksi.

”Mä oon tämmönen 60-luvulla syntynyt, niin ajattelen ehkä vähän viime vuosituhannen malliin, että hyvinvointi täytyy tuottaa ennen kuin sitä voi päästä jakamaan”, hän sanoo.

Etuuksien kokoa tai kestoa hän ei halua muuttaa, ne ovat hyvällä pohjoismaisella tasolla. Olisi hyvä, jos taso ei laskisi.

”Mutta se edellyttäisi sitä, että talous vahvistuu, ja sen edellytys taas on talouskasvu.”

Ongelma on, että tällä hetkellä hyvinvointia ei tuoteta tarpeeksi. Tarvitaan lisää työtä ja verotuloja. Yksi Lehtosen huolenaihe ovat toimeentulotuen pitkäaikaiset asiakkaat. Se, miten heidät saisi työelämään.

”Siellä on eittämättä todella hankalia tapauksia. On mielenterveysongelmaa, päihdeongelmia. On aika vaikea saada jostain päihteitä käyttävästä mielenterveyspotilaasta hyvää veronmaksajaa.”

Suomen sosiaaliturva on yhdistelmä tukia ja julkisia palveluja, mutta ne toimivat pitkälti toisistaan riippumatta. Ihminen voi saada kauan toimeentulotukea saamatta palveluita, jotka voisivat auttaa hänet pois tuelta.

Lehtonen on pohtinut, että Kela ja hyvinvointialueet voisivat alkaa kehittää malleja, joilla toimeentulotuen saajia saisi aktivoitua. Ne voisivat perustaa yhteisiä ”tarkistuspisteitä”, joissa katsottaisiin, onko tuen saaja hakenut tai käyttänyt muita tukipalveluita.

Ehkä tuen ehtona voisi jopa olla, että hakija on myös kuntouttavissa palveluissa.

”Se voi olla Suomessa vaikeaa, mutta silti mun mielestä sellaisia tarkistuspisteitä olisi hyvä sinne rakentaa. Ihmisen omalta kannalta olisi tärkeää, että niitä ongelmia lähdetään ratkomaan, eikä vain niin, että kerran kuukaudessa haet uudestaan toimeentulotukea.”

Lehtosen pääjohtajakauden suuri tehtävä on ”teknologinen loikka”.

Kysymys on koko Kelan tulevaisuudesta – siltä ainakin kuulostaa, kun Lehtonen kertoo hankkeesta.

Hän on tutkinut Kelan tunnuslukuja, tehnyt ”benchmarkingia”. Diagnoosi on: ei katastrofeja.

Talon palveluprosessit ovat ”varsin tehokkaita”. Etuustapahtumien tuotantokustannukset ovat puolet pienemmät kuin vakuutusyhtiöissä yksityisellä sektorilla.

Teknologiassa Kela kuitenkin on jäänyt viime vuosina auttamatta jälkeen. Pankeista ja vakuutusyhtiöistä, kyllä, mutta myös esimerkiksi Verohallinnosta.

Verottaja pystyy viemään rahat ihmisten tuloista automaattisesti, mutta Kelan tukiasioita ratkovat edelleen ihmiset.

Tähän on tulossa muutos, sillä Kelassa on alkanut tietojärjestelmäuudistus. Uuden järjestelmän esikuvana on juuri verottajan malli, mutta käänteisesti, Lehtonen sanoo.

”Yritetään saada automaatiota, käsittelyn yksinkertaistamista aikaan.”

”Ja tietysti nyt kun tekoäly tulee, niin meillä on mahdollisuus hypätä siihen ihan eturintamaan.”

Lehtonen on seurannut finanssialaa. Siellä tekoälyä käytetään jo laajasti.

”Ei siellä vakuutusyhtiöissä enää paljon ihmisiä tarvita niiden etuuspäätöksien tekemisessä.”

Kelassakin tehdään paljon asioita, jotka uudella järjestelmällä voidaan automatisoida. Samalla tukien saamisen on tarkoitus helpottua.

Tulevaisuudessa jokaista etuutta ei tarvitse hakea erikseen, vaan yksi hakemus riittää. Järjestelmä määrittää automaattisesti oikean tuen ja suuruuden.

Tärkeintä uudistuksessa on nimenomaan tämä, Lehtonen korostaa. Että Kelan kanssa asioiminen on ”helppo ja ihmisystävällinen prosessi”.

”Mutta tietysti millä se tehdään tuottavasti, niin se on sitten toinen reunaehto.”

Työntekijöitä tarvitaan jatkossa vähemmän, se on selvää. Jos määrä ei pienenisi, ei tuottavuuskaan kasvaisi. Uusi tietojärjestelmä korvaa arviolta 10–15 prosenttia Kelan henkilöstöstä. Se on 800 ihmistä tai enemmän.

Lehtonen sanoo, että Kelan henkilökunta on ollut huolissaan siitä, mitä uudistukset heille tarkoittavat, mutta kaikki ymmärtävät niiden välttämättömyyden.

Kelan on oltava taloudellisesti tehokkain, teknologisesti etevin ja kansalaisten mielestä luotettavin vaihtoehto. Muuten ”valtion rahakirstun vartijat” alkavat etsiä sille korvaajia.

”Sitä olen sanonut omalle porukalle, että meidän täytyy osoittaa oma erinomaisuutemme. Tämän teknologisen osaamisen ja etuuskäsittelyn on oltava ei vain hyvää, vaan erinomaista.”

Lehtonen arvioi, että väkeä voidaan vähentää eläköitymisten kautta ja usean vuoden kuluessa. Ja hänestä tuottavuuden kasvun pitää myös hyödyttää henkilöstöä. Hän uskoo vahvasti kannustinpalkkioihin, on toivonut niitä julkiseen terveydenhuoltoonkin ja aikoo tuoda ne Kelaan.

”Ei se voi olla niin, että työnantaja tai Suomen valtio vie kaiken hyvän, vaan jos yhdessä tehdään, niin se hyötykin pitää jakautua oikeudenmukaisesti.”

Kela päätti hankkia uuden tietojärjestelmän viime keväänä, jo ennen uuden pääjohtajan nimitystä. Se on valtionhallinnon suurin it-hanke, maksaa 600 miljoonaa euroa ja kestää koko Lehtosen pääjohtajakauden aina 2030-luvulle. Jos uudistus onnistuu, sen on arvioitu maksavan itsensä takaisin vuoteen 2036 mennessä.

Järjestelmä tulee käyttöön vaiheittain. Ensimmäinen vaihe on jo ensi toukokuussa, kun työttömän työmarkkinatuki ja peruspäiväraha muuttuvat yhdeksi yleistueksi.

Tietojärjestelmän toimittaa kansainvälinen yritys, jonka ohjelmistoa käytetään joissakin vakuutusyhtiöissä Suomessakin.

Kelan tehtävät ovat kuitenkin paljon laajemmat. 44 eri etuutta, niiden budjettina kuusi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja asiakkaana koko väestö.

Lehtonen tietää, että näin suuressa tietojärjestelmähankkeessa on riskejä. Kymmenen vuotta sitten hän oli käynnistämässä Uudenmaan sairaaloiden ja terveyskeskusten Apotti-hanketta.

Tiistaina syyskuun puolivälissä pääjohtajan kalenterissa on koko päivän kestävä EU-tilaisuus.

Lehtonen istuu paljon palavereissa, viisi tuntia päivässä. Sen lisäksi on runsaasti lukemista sekä haastatteluita, tapaamisia, kansainvälisiä ja kotimaisia kokouksia.

Iltapäivällä on Kelan hallituksen kokous, sen jälkeen katsotaan vielä viestintäasioita. Mutta sitä ennen Lehtonen tapaa pääministerin.

He käyvät Petteri Orpon kanssa läpi sosiaaliturvan rahoituksen tilannetta.

Kelan läpi kulkee 18 miljardia euroa vuodessa. Siitä suurin osa tulee verorahoina valtiolta, loput työnantajilta ja työntekijöiltä vakuutusmaksuina. Näitä osuuksia voisi muuttaa, Lehtonen sanoo. Voisi kasvattaa vakuutusmaksuja ja samalla pienentää valtion osuutta.

Niin on tällä hallituskaudella jo tehtykin. Työnantajien sairausvakuutusmaksuja on korotettu, valtion osuutta Kelan rahoituksesta pienennetty 74 prosentista 70:een.

Valtion talous on kuitenkin edelleen miinuksella ja rahaa tarvitaan lisää puolustukseen ja turvallisuuteen. Vakuutuspohjaisempi järjestelmä, se että Kelan rahoitusta tulisi enemmän palkansaajilta ja heidän työnantajiltaan, varmistaisi sosiaaliturvan riittävän rahoituksen, Lehtonen sanoo. Silloin rahoitus olisi ”korvamerkitty” sosiaaliturvaan eikä valtio voisi tiukassa paikassa kajota rahoihin.

Lehtosen mielestä Suomen kannattaisi ottaa mallia esimerkiksi Virosta. Siellä on käytössä sairausvakuutukseen perustuva järjestelmä, jossa vakuutusmaksut maksetaan kansalliselle Eesti Haigekassalle.

Suomessa valtio rahoittaa Kelaa 13 miljardia vuodessa. Meillä koko summaa tuskin saisi siirrettyä työnantajien ja työntekijöiden maksettavaksi, Lehtonen sanoo. Mutta jos saisi puolet.

Se näkyisi tietenkin kansalaisten palkkakuitissa, eivätkä työnantajat ehkä ilahtuisi, Lehtonen sanoo. Mutta valtion alijäämän kannalta se olisi parempi.

”Pieniä askeleita, niin se onnistuu. Jos ottaa tähtäimen 2030-luvulle, kymmenen vuoden päähän.”

Lehtosella on pieni tarina, jonka hän kertoo mielellään.

Se sijoittuu 1980-luvun alkuun ja Turkuun, jossa Lehtonen opiskeli oikeutta ja lääketiedettä.

Hän oli päässyt ensimmäisellä yrittämällä kumpaankin tiedekuntaan. Hän oli hyvä koulussa.

Tarkoitus oli valita tieteenaloista se, joka kiinnostaisi enemmän, mutta kun kerran selvisi kahden tiedekunnan tenteistä, hän päätyi valmistumaan molemmista. Oikeustieteen kurssilta hän löysi vaimonsakin.

Opintojen aikana Lehtonen työskenteli Kelassa, kahtena kesänä asiakasneuvojana. Ihmiset saattoivat tiskille tulla kysymään mitä tahansa. Siinä tuli sosiaaliturva tutuksi.

Tai kuten Lehtonen sanoo: ”Osasin sosiaaliturvan lainsäädännön paremmin kuin opettajat oikeustieteellisessä tiedekunnassa.”