Hei tekoäly, voisitko laatia minulle puheen täysistuntoon?

Kansanedustaja Timo Harakka (sd) käveli eduskunnan puhujapönttöön ja asetti tabletin eteensä.

Alkamassa oli keskustelu, jonka järjestämistä Harakka oli esittänyt. Se käsitteli tekoälyä.

Kansanedustajien aloitteesta eduskunta voi käydä ajankohtaiskeskusteluja tärkeinä pidetyistä aiheista. Tekoälyllä olisi merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, Harakka oli perustellut aloitteessaan. Sitä oli tukenut yksittäisiä edustajia lähes kaikista puo­lueista.

Eduskunta päätti järjestää keskustelun syyskuussa 2024. Lähes 30 edustajaa käytti puheenvuoron. He korostivat kilpaa tekoälyn valtavia mahdollisuuksia. Asiaa verrattiin internetin, sähköverkon tai jopa tulenteon kehittämiseen.

Keskusteluissa pohdittiin tekoälyn vaikutusta koulutukseen. Kannettiin huolta sääntelyn tarpeesta ja sen liiallisuudesta sekä pohdittiin uuden teknologian merkitystä talouskasvulle. Suomi ei saisi jäädä tekoälyn käytössä muista jälkeen, edustajat vetosivat.

”Minä en löydä mitään muuta sellaista työkalua, jolla voidaan tuottavuutta nostaa enemmän kuin tekoälyllä, olkoon kyse yksityissektorista tai julkisesta sektorista”, sanoi Mika Lintilä (kesk).

Tekoälyn vaikutukset näkyvät myös eduskunnassa itsessään. Osa kansanedustajista kertoo Suomen Kuvalehden kyselyssä käyttävänsä tekoälyä esimerkiksi täysistunto­puheenvuorojen kirjoittamiseen.

Tekoäly rymisteli julkiseen keskusteluun runsaat kaksi vuotta sitten. Yhdysvaltalaisyhtiö OpenAI julkaisi keskustelubotti ChatGPT:n marraskuun viimeisenä päivänä 2022.

Sen valtava suosio yllätti yhtiön itsensäkin. Palvelu houkutteli ensimmäiset miljoona käyttäjää viidessä päivässä. Facebookilla oli aikanaan mennyt samaan 10 kuukautta.

Kasvu on jatkunut ripeänä. Nykyisin palvelu nousee eri listauksissa jo maailman kymmenen vierailluimman verkkosivuston joukkoon. Taakse jäävät esimerkiksi Tiktok, Whatsapp ja Amazon, joissain listauksissa myös Wikipedia.

Keskustelubotit ovat tämän hetken tunnetuin esimerkki generatiivisesta tekoälystä. Termi tarkoittaa sitä, että ohjelma luo jotain uutta, kuten tekstiä. Ohjelmat hyödyntävät pohjanaan valtavaa tekstiaineistoa. Karkeasti sanottuna ne pyrkivät aiempien esimerkkien pohjalta päättelemään merkki kerrallaan, mitä kirjoittaa seuraavaksi.

Omia keskustelubotteja ovat julkaisseet muutkin yhtiöt. Digijätti Microsoft rahoittaa OpenAI:ta, mutta sillä on myös oma Copilot. Googlella on Gemini, Ranskassa on kehitetty Le Chat ja Kiinassa Deepseek.

Koneoppimisen professori Arno Solin Aalto-yliopistosta pitää vertausta tulen keksimiseen liioitteluna. Hän ennemmin asettaa uudet palvelut pitkään jatkumoon teknologian kehityksessä.

”Tämänhetkinen buumi liittyy oikeastaan siihen, miten tällaiset koneoppimismenetelmät pystyvät mukautumaan todella isoihin datamääriin”, hän sanoo.

Käyttäjäkokemuksella on ollut oma merkityksensä läpimurrossa. Sovellukset ovat helppo- ja monikäyttöisiä. Ne eivät vaadi erillisen ohjelmointikoodin opiskelua, vaan sovellusten kanssa voi keskustella vapaamuotoisesti, kuin viestipalvelussa. Lisäksi niitä voi käyttää useisiin tarkoituksiin, kun ennen kukin työtehtävä on vaatinut oman ohjelmointinsa.

Kehitys onkin herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan joka kymmenes palkansaaja käyttää tekoälyä apuna työssään.

Onkin vain luonnollista, että ohjelmat ovat levinneet myös eduskuntaan.

Atte Harjanne (vihr) käytti ChatGPT:tä työssään viikko ohjelman julkaisun jälkeen.

Sanna Marinin (sd) hallitus vietti viimeisiä pikkujoulujaan. Hallituspuolueiden kansanedustajat oli kutsuttu illanviettoon. Oli vihreiden vuoro tuoda tilaisuuteen tervehdys.

Harjanne oli tuolloin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Hän väsäsi avustajansa kanssa palvelulla runon hallitusviisikosta. Tulos oli ”lystikkään kömpelö”, hän sanoo. Ja totta, se oli alkeellinen.

”Sanna Marin ja hänen hallitus, / Työskentelevät yhdessä, eivät lannistu, / Tuoden edistystä maahan, / Tehden Suomesta paremman paikan seistä”, runo alkoi.

Sittemmin sovellus on kehittynyt nopeasti. OpenAI on päivittänyt ohjelmistoa. Sen käytössä on entistä laajempi aineisto ja sen tuottama kieli on yhä parempaa.

Harjanne arvelee, että nykyisin tekoälyn käyttö eduskunnassa on yleistä mutta hajautunutta.

”Se riippuu todella paljon ihmisestä, mutta oletan sen olevan todella yleistä.”

Professori Arno Solin erittelee kolme tapaa, miten uuteen teknologiaan on suhtauduttu työelämässä.

Eräät suhtautuvat siihen kielteisen torjuvasti. Toiset taas vannovat kunkin teknologian mullistavuuden nimiin. Väliin jää valtaosa yhtiöistä, joissa johtoryhmä ”raaputtaa tyytyväisenä vatsaansa”, kun yritys reagoi pintapuolisesti uuteen trendiin ja toteaa siksi olevansa ajan hermolla.

Solin arvelee, että optimaalinen suhtautuminen tekoälyyn löytyy kolmen lähestymistavan keskeltä.

”Nämä ovat uusia työkaluja, ja ei niitä pitäisi glorifioida sen enempää. Mutta onhan se vähän huolestuttavaa, jos niihin ei haluta edes tutustua.”

Solinin mainitsemat lähestymistavat löytyvät myös eduskunnasta. Suomen Kuvalehti lähetti kansanedustajille kyselyn siitä, miten he käyttävät tekoälyä eduskuntatyössä.

Kyselyyn vastasi 27 edustajaa, ja osaa vastauksista täydennettiin haastatteluilla. Määrän perusteella ei voi tehdä tilastollisia yleistyksiä, mutta vastauksista saa käsitystä kansanedustajien suhtautumisesta uuteen teknologiaan. Vastauksissa oli mukana tekoälyn totaalikieltäytyjiä, satunnaisia kokeilijoita ja aktiivikäyttäjiä.

Innokkaissa käyttäjissä erottuu oma ryhmänsä, jolla on kosketuspintaa aiheeseen aiemmalta työuraltaan. Ajankohtaiskeskustelua ehdottanut Timo Harakka toimi edellisenä liikenne- ja viestintäministerinä. Pauli Aalto-Setälällä (kok) on taustaa yritysjohtajana.

Vastausten ei tarvinnut rajoittua pelkästään keskustelubotteihin, mutta juuri ne olivat myös kansanedustajille tyypillisimpiä tekoälyohjelmia.

Useimmin toistuvat tietyt käyttötarkoitukset. Keskustelubotteja käytetään myös eduskunnassa uuden ajan hakukoneina tiettyihin kysymyksiin vastaamiseen. ChatGPT:n ohella käytössä ovat ainakin Googlen Gemini, X:n Grok ja Microsoftin Copilot. Viimeisin on käytössä eduskunnan Microsoft-tileillä.

Moni kansanedustaja hakee ohjelmista tutustumisapua pitkiin lakiesityksiin, raportteihin ja tutkimuksiin, joita he kohtaavat työssään massoittain. Jos sellaisen syöttää ohjelmalle, se voi laatia tiivistelmän.

Ohjelmia käytetään myös käännöstyökaluna tai parantamaan varsinkin vierailla kielillä kirjoitettua tekstiä. Osa laatii niillä kuvia somepostauksiin tai vaalimainoksiin.

Kaikkia keskustelubotit eivät ole vakuuttaneet. Eräät kokevat ne vieraiksi. Toiset pohtivat ympäristövaikutuksia, sillä ohjelmat ovat sähkösyöppöjä.

Eivätkä kaikki luota niiden tuottamaan sisältöön. Keskustelubottien sanotaan hallusinoivan. Suomeksi sanottuna ne tuottavat joskus virheellisiä vastauksia ilman pienintäkään epäröintiä.

”En pidä tekoälyn käyttöä politiikan apuvälineenä eettisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävänä”, summaa Pia Lohikoski (vas).

Toisessa ääripäässä on kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo. Hän kertoo käyttävänsä tekoälyä lähes päivittäin. Erityisesti ChatGPT:tä.

”Tärkeä huomio on, ettei tekoälyyn voi tai pidä luottaa sataprosenttisesti. Se toimii hyvänä tukena ja työkaluna, mutta lopullinen vastuu sisällöstä ja tulkinnoista on aina käyttäjällä”, Wallinheimo sanoo.

On kuitenkin yksi raja, jota valtaosa kansanedustajista ei halua ylittää. Tekoälyä ei haluta käyttää valmiiden puheiden tai tekstien laatimiseen.

”Ajattelen niin, että kirjoittaminen itsessään on ajattelua. Jos ajattelun ulkoistaa koneelle, niin mitä virkaa itsellä enää on?” Atte Harjanne kysyy.

”Virheitä eli hallusinaatioita niissä on vielä niin paljon. Sitä paitsi suomen kieli niissä on vielä ilmaisullisesti köyhää”, Pauli Aalto-Setälä sanoo.

”Sanojen pitää joka tapauksessa olla omia, vaikka niiden taustalla olisikin verkkohakujen tuottamaa tietoa”, Jani Mäkelä (ps) vastaa.

”En esimerkiksi suostuisi lukemaan tekoälyllä kirjoitettua puhetta eduskunnan täysistunnossa”, Eemeli Peltonen (sd) kertoo.

Toiset hyödyntävät sitä jossain määrin eri puheenvuorojen luonnosteluun. Kansanedustajien työhön kuuluu paljon puheenvuoroja eri tilanteissa: eduskunnassa, tilaisuuksissa, lehdistössä, somessa.

Wallinheimo käyttää ohjelmaa puheiden ja tekstien jäsentelyyn. Keskustan Olga Oinas-Panuma luonnostelee kirjoitusten runkoja. Heikki Autto (kok) on ideoinut joitain eduskunnan ulkopuolella pitämiään puheita vieraista aiheista.

Se ei ole sinänsä uusi ilmiö, että kansanedustajat pitävät puheita, joita joku muu on taustoittanut, luonnostellut tai laatinut. Edustajilla on tukenaan oma avustaja. Ministereillä heitä on kokonainen esikunta.

Tekoälyllä laadittujen puheiden pitäminen eduskunnan täysistunnossa on silti vaikea kysymys. Moni kyselyyn vastanneista ei pidä sitä edustajalle sopivana.

Aivan ehdoton linja ei kuitenkaan ole. Kaksi kyselyyn vastannutta edustajaa kertoo käyttävänsä tekoälyä myös salipuheenvuorojen kirjoittamiseen.

Suorimmin asiasta puhuu Anna Kontula (vas).

Kontula lukeutuu eduskunnan toisinajattelijoihin. Suorapuheisuutta voi ruokkia sekin, että hän ei aio enää hakea jatkokaudelle, eli hänen ei tarvitse pelätä äänestäjien reaktiota.

Hän perustelee ratkaisua sillä, että kaikki puheenvuorot eivät ole yhtä tärkeitä. Välillä kansanedustajat joutuvat puhumaan puolueensa puolesta vaihtelevissa aiheissa. Nämä puheenvuorot voivat olla hyvinkin kaavamaisia.

”Nakkipuheenvuorokategoriassa” tekoäly pärjää hyvin, Kontula arvioi. Pienellä säädöllä saa aikaiseksi puheenvuoroja, joita ei erota tekoälyn tekemiksi.

”Jos pitää puhua aiheesta, joka ei kiinnosta itseä ja jossa tärkeintä on vain kirjauttaa oma kanta pöytäkirjaan, saatan teettää ne tekoälyllä lähes kokonaan.”

Tärkeämpiin puheenvuoroihin tekoäly soveltuu huonommin. Keskustelubottien tuottama teksti on usein yleistasoista, eli ei kovin omaleimaista.

”Eli kun pyydän vasemmistolaisesta näkökulmasta tekstin, saan tyypillistä demarikamaa. Siksi itselleni tärkeät tai sisällöllisesti merkitykselliset tekstit joudun edelleen tekemään alusta saakka itse.”

Myös eräs toinen edustaja myöntää kirjoituttavansa salipuheenvuoroja tekoälyllä. Hän ei halua nimeään julkisuuteen.

”Tämä on murroksessa vielä ilmeisen arka aihe”, edustaja perustelee.

Puheiden tausta-aineistoksi hän syöttää julkisia asiakirjoja. Sen sijaan, että edustaja poimisi huomioita niistä itse, tekoäly tekee sen hänen puolestaan. ChatGPT:ssä oleva profiili muistaa aiemmat keskustelut. Siksi se oppii käytön myötä edustajalle tärkeät aiheet ja niihin liittyvät mielipiteet.

Tekoälyn tuottamaa tekstiä pitää yhä korjailla ja faktatietoja tarkistaa ennen käyttöä. Edustaja kuitenkin arvioi, että lopputulos on parempi, nopeampi ja tarkempi kuin jos hän tekisi sen täysin itse – ja teksti on edelleen hänen itsensä kuuloista.

”Joten miksi en käyttäisi tekoälyä avuksi? Minulle kysymys on verrattavissa siihen, olisinko 1980-luvulla käyttänyt Wordia puheen kirjoittamiseen.”

Eduskunta on tavallaan paraatiesimerkki työpaikasta, johon tekoälyn on povattu vaikuttavan eniten.

Aiemmat teknologiset vallankumoukset ovat mullistaneet manuaalista työntekoa maataloudessa ja tehtaissa. Tekoälyn kohdalla muutoksen on otaksuttu koskevan enemmänkin tietotyöläisiä ja luovan työn tekijöitä.

Tekoälyn ripeä yleistyminen on saanut yritykset linjaamaan, miten sitä voi ja ei voi käyttää. Esimerkiksi valtiovarainministeriö julkaisi helmikuussa ohjeistuksen generatiivisen tekoälyn käytöstä. Ohjeistus koskee koko julkista hallintoa, ja se jaettiin kaikille ministeriöille.

Ohjeistus linjaa, että tekoälyn käytöstä tulee kertoa avoimesti.

Eduskunnan henkilöstölle on puolestaan koostettu tekoälyn käytöstä ”huoneentaulu”, joka löytyy eduskunnan intranetista eli sisäisestä verkosta.

Ohjeistus on tarkoitettu sekä kansanedustajille että henkilökunnalle. Siinä linjataan, että tekoälyn tuottamasta sisällöstä on pääsääntöisesti ilmoitettava.

Eduskunnan tietohallintopäällikkö Ari Apilo kommentoi asiaa tarkemmin. Huomionarvoista Apilon mukaan on, että eduskunta ei voi liikaa rajoittaa kansanedustajia. Perustuslaki takaa kansanedustajalle laajan toimintavapauden.

Henkilökohtaisena mielipiteenään Apilo sanoo, että kansanedustajilla pitäisi säilyttää harkintaa siinä, miten he ilmoittavat tekoälyn käytöstä. Hänen mukaansa käyttöä ei tarvitsisi mainita, jos tekoälyä on hyödynnetty vain pohjatiedon hakemiseen. Apilo vertaa sitä Google-haun tekoon.

”Mutta sitten, jos kuva tai puhe on kokonaan generoitu tekoälyn avulla, niin silloin se pitäisi kertoa.”

Hän on pitänyt itsestäänselvyytenä, että käytöstä mainittaisiin, jos sisältö on pääosin generoitu tekoälyllä.

”Tarkistamme tuon kohdan”, Apilo sanoo.

Apilo sanoo, että kansanedustajien työhön liittyy jo nykyisin monenlaisten tietolähteiden hyödyntämistä. Hänen mukaansa tekoäly saattaa tuoda helpotusta valtavan tietomassan käsittelyyn.

”Se ei muuta sitä pohjaa, että kansanedustajan työn ydin on vuorovaikutus ihmisten välillä”, hän uskoo.

”Tämä on minun näkemykseni. Jos tulevaisuus osoittaa toista, se oli sitten toisin.”

Kaikkinensa eduskunnan ohjeistuksessa on yhdeksän kohtaa. Ohjeistus muun muassa linjaa, että tekoälylle voi syöttää vain julkisia tietoja.

Useat kansanedustajat korostavatkin SK:n kyselyssä, etteivät missään nimessä syöttäisi ohjelmiin salattua materiaalia. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa tekemisissä olevat valiokunnat saavat sellaista viranomaistietoa, jota ei voi syöttää nettiin kytkettyyn palveluun.

Lisäksi ohjeistus muistuttaa tarkistamaan koneälyn tuottamat tiedot ennen käyttöä. Se kehottaa myös osallistumaan asiaa koskeviin koulutuksiin ja tarvittaessa pyytämään apua.

”Näe tekoäly positiivisena, uudenlaisena, osaamistasi laajentavana tukipalveluna”, ohjeistus päättyy.

Huoneentaulu on tavoittanut kansanedustajat vaihtelevasti. SK kysyi edustajilta myös siitä, millaisia ohjeita he ovat saaneet eduskunnalta tai oman puolueensa eduskuntaryhmältä tekoälyn käytöstä.

Moni viittasi vain omalta ryhmältä saamiinsa tietoihin tai koulutuksiin. Osa tekoälyä käyttävistä edustajistakin sanoi, ettei ole saanut eduskunnalta mitään ohjeistusta.

Apilo kertoo, että tekoälyn käyttöä käsitellään muiden koulutusten osana.

Käyttörajoituksista huolimatta tekoälyyn kohdistuu julkisessa hallinnossa suuret odotukset. Tekoäly on ollut yksi tehostuskeinoista, jolla Orpon hallitus on perustellut säästöjä julkiseen hallintoon.

Valtiovarainministeriön julkaiseman, koko julkista hallintoa koskevan ohjeen mukaan tekoälyn käytön tulisi olla sitä rajatumpaa, mitä lähempänä se on yksilön oikeuksia koskevaa päätöksentekoa.

”Sen sijaan mitä etäämmällä ollaan edellä mainituista tai toteutetaan vain esimerkiksi yksinkertaisia tuki- tai taustatoimia, sitä vapaammin tekoälyä voidaan hyödyntää viranomaistoiminnan tehostamiseen”, ohje linjaa.

Yksi esimerkki tehostusaikeista löytyy lainvalmistelusta. Uusien lakien valmisteluun kuuluu lausuntokierros, jonka aikana kuka tahansa voi antaa palautetta hallituksen suunnitelmista. Palautetta voi kertyä suuret määrät ministeriön virkakunnan käsiteltäväksi.

Valtioneuvoston kanslia valmistelee lausuntokoostajaa, joka mahdollistaisi muun muassa palautteen ryhmittelyn ja yhteenvetojen tuottamisen. Palvelun pilotointi voisi tapahtua ensi vuoden alussa.

Eduskunnassa eräs tekoälyn tarjoama tehostuskeino on jo käytössä. Vuoden 2022 alusta sitä on hyödynnetty täysistuntojen pöytäkirjojen laatimiseen.

Vuoden aikana eduskunnan täysistunnoissa pidetään yleensä runsaat 12 000 puheenvuoroa – vaalivuosina määrä on lähes puolet pienempi. Yhteen puheenvuoroon mahtuu keskimäärin noin 240 sanaa.

Istuntojen viralliset pöytäkirjat on perinteisesti laadittu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen version ovat laatineet asiakirjasihteerit, joita on työskennellyt parhaimmillaan kahdeksan yhdessä istunnossa. Näiden laatiman luonnoksen ovat vielä erikseen tarkistaneet erityisasiantuntijat, joita on ollut lähes saman verran.

”Vuosien kuluessa on ollut aina vaan hankalampaa rekrytoida ihmisiä, joilla olisi riittävän nopea ja hyvä kirjoitustaito”, kertoo pöytäkirjatoimiston päällikkö Maarit Peltola.

Avuksi on tullut puheentunnistuspalvelu. Eduskunta hankki sen kotimaiselta Lingsoft Oy:lta noin 200 000 eurolla. Ohjelmisto perustuu eduskunnan aineistolla hienosäädettyyn laajaan kielimalliin, Peltola kertoo.

Nyt erityisasiantuntijat tarkistavat puheentunnistusohjelman laatiman luonnoksen. Eläköityvien asiakirjasihteerien tilalle ei enää rekrytoida uusia.

Työ on helpottunut ja nopeutunut, Peltola sanoo. Hän arvioi, että ohjelmiston tarkkuus on selvästi yli 95 prosenttia. Ulkomaiset nimet, erikoissanasto ja murteelliset il­maukset tosin tuottavat tekoälylle yhä päänvaivaa. Se myös saattaa toimittaa tekstiä liikaa, eli siistiä puheesta toistoa tai kömpelöä rakennetta, kun pöytäkirjojen tulee vastata puhuttua mahdollisimman autenttisesti.

”Korjattavaa jää toki sen verran paljon, että ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista, että voisi ajatellakaan julkaistavan tällaista puheentunnistuksen tuottamaa tekstiä sellaisenaan.”

Eduskunnan täysistunnossa on nyt saavuttu pisteeseen, jossa tekoäly tallentaa puheita, joita on myös kirjoitettu tekoälyllä. 

Artikkelia varten on haastateltu myös Aalto-yliopiston tuotantotalouden apulaisprofessoria Jukka Luomaa, Sitran johtavaa asiantuntijaa Tarmo Toikkasta ja Elinkeinoelämän keskusliiton johtavaa asiantuntijaa Mika Tuuliaista.