Mitä saa sanoa, Matti Sankamo?
Päivi Räsäsen asianajaja vierastaa puhetta vihapuheesta.
8
MIN
Ei asianajaja Matti Sankamo ollut sellaista aikaisemmin kokenut.
Oikeustalon käytävällä ihmisiä tuli taputtamaan selkään, kiittelemään ja kättelemään. Sitä tapahtui niin käräjäoikeudessa, hovissa kuin korkeimmassa oikeudessa.
”Se oli hyvin hämmentävä kokemus. Ei juristeilla yleensä ole kannattajia.”
Syynä on poikkeuksellinen oikeusjuttu, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä (kd) syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Se teki aikaisemmin tuntemattomasta asianajajasta arvostetun hahmon Räsäsen kannattajien keskuudessa.
Työtehtävä oli tullut yllättäen. Tutkijaystävä yliopistolta suositteli Sankamoa Räsäsen avustajalle. Teams-palaverin jälkeen Räsänen valitsi edustajakseen Sankamon.
Aikaisemmin Sankamo ei ollut ollut yhteyksissä Räsäseen. Hän kertoo seuraavansa politiikkaa aika vähän.
Sankamo oli kyllä puolustanut kiihottamisrikoksista syytettyjä ennenkin. Ja vaikka asianajajat eivät usein esitä poliittisia mielipiteitään ajamistaan asioista, hän on tässä asiassa selkeäsanainen.
”Aina kun olen paininut tämän kiihottamispykälän kanssa, olen ollut sitä mieltä, että asiakkaan pitäisi saada sanoa se, mitä hän on sanonut. Että suomalainen yhteiskunta kestää myös tällaisen viestin.”
Syksyllä Sankamo julkaisi kirjan Eihän noin saa sanoa! (Terra Cognita, 2025) sananvapauden oikeudellisesta sääntelystä, erityisesti Räsäsen tapauksesta. Rauhallisesti argumentoidussa kirjassa hän esimerkiksi kritisoi nykyistä vihapuhesääntelyä.
Sankamo kertoo päätymisestään juristiksi Almgren & Sankamon toimistolla Helsingin Aleksanterinkadulla. Hän on ollut isänsä perustaman toimiston osakas ja hallituksen jäsen vuodesta 2019.
”Lukion kolmannella en tiennyt, mitä aion tehdä. Opinto-ohjaaja sanoi, että isäsi on juristi, miksi et hae oikeustieteelliseen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.”
Nyt Sankamosta tuntuu, ettei hän mitään muuta oikein osaisikaan.
”Olen aika hyvä argumentoimaan ja kirjoittamaan. Keskityn pelkästään oikeudenkäynteihin, koska niihin minulla on luontaisia lahjoja. En tee esimerkiksi sopimuksia, en ole hyvä sellaisessa.”
Lahjakkuus kuuluu puheessa. Sankamo puhuu huolellisesti ja kontrolloidusti, pitkillä ja hyvin sommitelluilla virkkeillä.
Kun Sankamo on luonnostellut argumentteja asiakkaansa puolesta, toimiston toinen asianajaja Matias Oikarinen tulee usein työhuoneen punaiselle sohvalle esittämään vasta-argumentteja, toimimaan paholaisen (tai valtakunnansyyttäjän) asianajajana. Näin tehtiin myös Räsäsen oikeusjuttuun valmistauduttaessa.
Jo opiskeluaikoina Sankamoon teki vaikutuksen Robert Amsterdam, joka toimi lännestä käsin oligarkki-toisinajattelija Mihail Hodorkovskin asianajajana.
”Hän hoiti vähän näkyvämpiä juttuja ja oli hyvä ajamaan asiakkaan etua.”
Sittemmin Amsterdamista on tullut enemmän aktivisti, Sankamo kertoo. Esimerkki ehti kuitenkin viedä Sankamoa sananvapausaiheiden suuntaan. Pelkillä sananvapausjutuilla ei pärjää, joten hän hoitaa paljon muutakin, kuten urakkariitoja.
Tähän asti oikeusprosessi on mennyt näin: Räsästä epäiltiin kolmesta kiihottamisrikoksesta. Poliisi tutki asian eikä nähnyt syytä jatkaa. Valtakunnansyyttäjä määräsi kuitenkin nostamaan syytteen. Käräjäoikeus hylkäsi sen. Hovioikeus hylkäsi sen. Nyt tapaus on korkeimmassa oikeudessa, tuomiota odotetaan vuoden 2026 aikana.
Räsänen sai syytteen kolmesta asiakokonaisuudesta. Yksi koski yli 20 vuotta sitten kirjoitettua pamflettia, joka löytyy edelleen verkosta. Toinen tviittiä, joka kommentoi kirkon osallistumista Prideen ja jossa siteerattiin Raamattua. Kolmas koski esiintymistä Ruben Stillerin radio-ohjelmassa. Radioesiintymisen osalta syyttäjä ei enää valittanut KKO:hon vaan siellä käsitellään vain pamflettia ja tviittiä.
Oikeudessa kiistellään muun muassa siitä, onko Päivi Räsäsen sananvapaus suurempi vai pienempi kuin muiden.
Syyttäjän mukaan esimerkiksi se, että Räsänen on lääkäri, tekee hänen lausunnoistaan haitallisempia. Puolustuksen mukaan Räsänen on puheenvuoroissaan esiintynyt ensisijaisesti poliitikkona, ei lääkärinä tai lääketieteen asiantuntijana.
Poliitikon sananvapauden laajuus on kiistelty juttu, Sankamo kertoo.
”Itse ajattelen, että sananvapaus on ikään kuin sipuli, jota voi kuoria.”
Sipulin keskellä on sananvapauden ydinalue, joka on jokseenkin koskematon.
”Siihen kuuluu selkeästi uskonnollinen puhe, samoin kuin poliittinen puhe. Tästä näkökulmasta kansanedustajalla on laajempi sananvapaus.”
Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on todennut, että vaaleilla valittu kansanedustaja edustaa kansaa ja tällä pitää siksi olla vahva sananvapaus. Toisaalta se on päätynyt myös ratkaisuihin, jotka korostavat sitä, että kansanedustaja viestii laajalle yleisölle. Siksi edustajilla olisi suurempi vastuu sanoistaan.
”Syyttäjä on esittänyt, että kansanedustajuus supistaa Räsäsen sananvapautta. Me esitämme, että se laajentaa. Tuomioistuin päättää.”
Sankamon mukaan kiihottamissyytteitä pitäisi käsitellä tuomioistuimessa juuri näin: eritellä kuka puhuu, missä puhuu ja kenelle puhuu. Tuomiota ei pitäisi antaa pelkästään viestin sisällön perusteella.
Kaikkien kiihottamissyytteiden nostamisesta päättää Suomessa valtakunnansyyttäjä. Syksyllä 2022 Raija Toiviaisen kausi päättyi, ja tilalle valittiin Ari-Pekka Koivisto. Linja muuttui pidättyvämpään suuntaan, Sankamo katsoo.
Koivisto päätti äskettäin olla nostamatta syytettä Helsingin Sanomien pilapiirtäjää Ville Rantaa vastaan tämän muslimeja käsitelleistä piirroksista. Sankamo pitää mahdollisena, että edeltäjä olisi toiminut toisin.
Vaikka Sankamo sympatisoi uutta linjaa, nopea muutos on hänestä ongelma.
”Rikosoikeuden pitäisi olla ennakoitavaa. Ihmisten pitää pystyä ennakoimaan rangaistuksia ja prosesseja.”
Hän antaisi kiihottamisrikosten syyteoikeuden aluesyyttäjille, koska ne eivät käytä yhtä paljon vapaata oikeuspoliiittista harkintaa kuin valtakunnansyyttäjä.
Kiihottamisjuttujen määrän voimakas nousu 2010-luvulla ei johdu muutoksesta puhetavoissa, Sankamo sanoo, vaan siitä, että valtakunnansyyttäjänvirasto on määrännyt nostamaan syytteitä herkemmin.
Usein näissä yhteyksissä puhutaan vihapuheesta. Sanaa ei ole Suomen laissa. Korkein oikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat kuitenkin käyttäneet sitä ratkaisuissaan, joten sanalla on merkitystä oikeuskäytännölle. Sankamo vierastaa vihapuhe-termiä, koska hänestä sille ei ole saatu oikeusistuimilta kunnon määritelmää.
Paavali kirjoitti 50-luvulla Rooman kristityille pitkän kirjeen, jonka alussa hän käsitteli Jumalan vihaa. 1930-luvun raamatunsuomennoksessa kohta menee näin: ”samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti”-
Noin 2000 vuotta myöhemmin suomalainen kansanedustaja tviittasi kuvan tästä Raamatun kohdasta ja kirjoitti mukaan kritiikkiä evankelis-luterilaisen kirkon Pride-yhteistyötä kohtaan. Syyttäjän mukaan tviittaus oli rikos, vaikka kuinka olisi kyse pyhästä tekstistä. Kirjan uskonnollinen asema ei tee laittomasta laillista.
Sankamo kertoo, että KKO:ssa ei ole aikaisemmin käsitelty kiihottamisepäilyä, jossa olisi kyse uskonnollisesta puheesta.
”Missä määrin tuomioistuin voi ottaa kantaa niin sanottuun pyhään tekstiin? Länsimaissa on pitkään ollut vallalla näkemys, jonka mukaan tuomioistuin menettää neutraliteettinsa, jos se ottaa kantaa jonkin uskonnon keskeiseen kirjoitukseen.”
On helppo arvella, että Paavalin sanoihin liittyvä syyte on erityisesti sähköistänyt Räsäsen tukijoita.
”Jos tuomio tulee, voidaan ajatella että tuomioistuimella on kanta Raamatussa esitettyyn näkemykseen”, Sankamo katsoo.
Hän vaikuttaa kuitenkin optimistiselta. Yksikään suomalainen rikosoikeuden asiantuntija ei ole ihmetellyt tai kritisoinut vapauttavia tuomioita, Sankamo kertoo.
Harva ihmisoikeustoimija on kampanjoinut Räsäsen sananvapauden puolesta. Sankamon mielestä kansalaisjärjestöt eivät ylipäänsä nykyään välitä sananvapaudesta tarpeeksi.
”Moni kansalaisjärjestö kannatti sananvapautta voimakkaammin silloin, kun niiden oli vielä vaikea saada ääntään kuuluviin.”
Sankamo toivoo, että järjestöjen poliittisia agendoja ymmärrettäisiin paremmin ja muistuttaa, että monet niistä ovat isoja ja varakkaita organisaatioita. Mediassa on säännöllisesti juttuja siitä, kuinka jokin ihmisoikeuksia valvova elin on moittinut esimerkiksi Suomen sananvapaustilannetta.
”Ihmiset ymmärtävät sen usein niin, että kyseessä on kansainvälinen viranomainen, vaikka asialla on oikeasti kansalaisjärjestö.”
Sananvapaudella on hyvä brändi. Suomalaiset poliitikot haluavat profiloitua sananvapauden puolustajiksi ja jopa Kiinan kommunistinen puolue kertoo kannattavansa sananvapautta.
”Siksi sananvapauden rajoittaminen on aina salamyhkäistä ja peiteltyä. Se tapahtuu huomaamatta.”
Jo pelkkä syytteen nostaminen tai esitutkinnan aloittaminen, vaikka tuomio olisikin vapauttava, hiljentää julkista keskustelua, Sankamo muistuttaa.
Vaikka suomalaisten sananvapaus on lainsäädännön näkökulmasta kapeampi kuin amerikkalaisten, jotkut asiat ovat täällä paremmin.
”Yhdysvalloissa esitetään hyvinkin voimakkaita vaatimuksia siitä, keitä pitäisi milloinkin hiljentää ja poistaa julkisesta keskustelusta. Suomessa ei vaadita ihmisiä samalla tavalla hiljaisiksi kuin monissa muissa maissa.”
Räsäsen tapauksesta Sankamo on antanut monia haastatteluja, myös Suomen ulkopuolelle. Häntä mietityttää, kuinka vähillä tiedoilla keskustelua oikeusjutuista usein käydään. Näkemyksiä esitetään ennen kuin esitutkinta-aineisto on julkista.
Räsänen itse on käyttäytynyt tapaamisissa levollisesti eikä osoittanut katkeruutta, kuten asianajajien asiakkaat joskus tekevät.
Sankamo on miettinyt saamiaan kehuja ammatillisesta perspektiivistä.
”Mitä jos avustaisin henkilöä, josta tämä yleisö ei pitäisi? Ymmärtäisivätkö he kaikki, että asianajajan tehtävä on avustaa ihmisiä, joiden kanssa on eri mieltä?”
Suunnitelmissa on kirjoittaa kirja oikeudenkäynneistä, esimerkiksi siitä miksi niiden kuuluu olla julkisia ja millaisia periaatteita niissä noudatetaan. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa.
”Syyttömyysolettaman tai oikeusturvan tyyppiset länsimaiset arvot ovat minulle huomattavasti tärkeämpiä kuin mitkään yhteiskunnalliset arvot.”
Viime kesänä Sankamo oli mökkeilemässä Rukalla, kun hän sai äkisti toimeksiannon toiseen näkyvään tapaukseen. Loma piti keskeyttää saman tien. Nyt hän edustaa Karfin pohjalaisen suurperheen äitiä.
Kahdeksanlapsinen perhe katosi viranomaisilta, kun vanhemmat olivat vieneet lapset sijoituspaikasta. Perhettä ei ole tavoitettu puoleentoista vuoteen. Vanhemmista on lainvoimainen vangitsemispäätös. Median yhteydenottoja lienee tiedossa jatkossakin.