Historian korruptoitunein presidentti

Valkoisen talon korruptoituneisuus on ennennäkemätöntä. Presidentti Donald Trumpin hallinnon toiminnalle ei löydy vertauskohtaa historiasta.

Sisäpiiritietoja väärinkäytetään ja rahakkaita liittovaltion sopimuksia ohjataan perheenjäsenille sekä tukijoille. Presidentti tekee jatkuvasti bisnestä ja yrittää käyttää liittovaltion rahoja tukijoidensa lahjoituksiin. Kaikki tapahtuu avoimesti.

Tekojen röyhkeys on ällistyttänyt kansakuntaa ja kongressia. Republikaanien kongressiedustajat, jotka vaahtosivat Hunter Bidenin liiketoimista tämän isän kaudella ovat nyt hiljaa.

Yhdysvaltain politiikassa on historiallisesti esiintynyt sekä niin sanottua rehellistä että epärehellistä korruptiota. Kuvaavat esimerkit löytyvät New Yorkin demokraateista.

George W. Plunkitt oli demokraattipoliitikko 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Hän ylisti ”rehellistä korruptiota” kirjassaan Plunkitt of Tammany Hall.

Plunkittin määritelmän ytimessä oli sisäpiiritiedon hyödyntämisen hyväksyttävyys. Jos hän sai tietoa julkisesta rakennusprojektista, mitä pahaa oli siinä, jos hän osti maata projektin läheisyydestä tietäen sen arvon nousevan kohta nopeasti.

Plunkitt uskoi tukijoiden palkitsemiseen ja henkilökohtaiseen avokätisyyteen äänestäjille. Hänestä politiikka oli koneisto, joka kuuntelee äänestäjiä, mutta tarjoaa poliitikoille myös tilaisuuksia vaurastumiseen. ”Näin tilaisuuteni ja tartuin niihin”, Plunkitt tiivisti.

Epärehellisestä korruptiosta esimerkki oli William ”Boss” Tweed, New Yorkin demokraattien Tammany Hall -puoluekoneiston pomo. Tweed ja hänen lähipiirinsä solmivat pöyristyttävän ylihintaisia sopimuksia rakentajien kanssa ja jakoivat hyödyt keskenään. Näin he varastivat nykyrahassa satoja miljoonia dollareita kaupungilta.

Tweedin epärehellinen korruptio perustui ylihinnoitteluun, voitelurahoihin, suoraan varastamiseen ja muihin likaisiin temppuihin. Hänelle ei riittänyt pelkkä tukijoista huolehtiminen.

Skandaalien paljastuttua kaupunkilaiset kääntyivät häntä vastaan.

Plunkitt kuoli jos ei arvostettuna, niin ainakin ymmärrettynä ja jossain määrin hyväksyttynä henkilönä. Tweed kuoli vankilassa.

Tukijoiden palkitseminen, patronage, on osa Yhdysvaltojen politiikkaa vielä nykyäänkin. Isot rahalahjoitukset tai muu apu presidenttiehdokkaalle palkitaan usein nimityksellä suurlähettilääksi tai muuhun egoa pönkittävään palkintovirkaan.

Presidenttien sukulaiset ovat usein hyötyneet taloudellisesti läheisistä suhteistaan Valkoiseen taloon. Hunter Biden on tuore esimerkki. Presidentit itse ovat yleensä tehneet virkauransa jälkeen rahaa puhujapalkkioilla, kirjasopimuksilla ja muuten kaupallistamalla henkilönsä.

Selkeiden eettisten rajojen vetäminen on joskus vaikeaa. Korruption ja hyväksytyn poliittisen käytännön ero on usein häilyvä – mutta ei aina.

Yhdysvalloissa ei ole koskaan aikaisemmin todistettu nykyhallinnon vertaista korruptiota. Kukaan ei pääse lähellekään häikäilemättömyyttä, jolla Trump käyttää julkista virkaansa yksityisen vaurauden luomiseen.

Trump on ostanut osakkeita yrityksistä, joita on sitten ylistänyt saaden sijoitustensa arvon kohoamaan. Kun Paramount ja Netflix harkitsivat Warner Brothersin ostamista, Trump osti kaikkien kolmen osakkeita. Hänen oman hallintonsa oikeusministeriö päättää yrityskaupan laillisuudesta.

Trump osti Boeingin osakkeita ennen kuin hän ilmoitti Kiinan ostaneen 200 Boeingin konetta. Presidentin osakesalkusta löytyy myös Nvidiaa, jonka arvo nousi hallinnon annettua yhtiölle luvan myydä siruja Kiinaan.

Presidentti on käyttänyt armahdusoikeuttaan tukijoihinsa ja merkittäviin lahjoittajiinsa. Armahdukset näyttävät olevan kaupan.

Trumpin pojat Eric ja Don Jr. ovat sijoittaneet drooniyrityksiin, jotka tekevät kauppaa Pentagonin kanssa. He myyvät tuotteitaan isänsä viime kädessä johtamalle organisaatiolle.

Lukuisat hyvin ajoitetut sijoitukset kielivät siitä, että joku Valkoisessa talossa vuotaa tietoa tulevista päätöksistä tai tekee itse kauppaa sisäpiiritiedoilla.

Nämä ovat vain esimerkkejä. Täydellinen listaus veisi liikaa aikaa ja tilaa.

Trumpin toisen kauden aikana hän ja hänen perheensä ovat vaurastuneet ehkä jopa neljä miljardia dollaria. Heillä on vielä yli kaksi vuotta aikaa kasvattaa pottia.

Kolme syytä on mahdollistanut Trumpille rahan kaapimisen.

Republikaanit ovat välinpitämättömiä tai jopa suoraan tukevat liki kaikkea, mitä Trump tekee. Normaalit eettiset säännöt, tavat ja edes lait eivät näytä pätevän istuvaan presidenttiin.

Toinen syy on korkein oikeus. Vuoden 2024 Trump vs. United States -päätöksessään se laajensi presidentin koskemattomuutta huomattavasti. Päätöksen vuoksi presidentin saattaminen lailliseen vastuuseen toimistaan presidenttinä on liki ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kolmas syy on Trumpin häpeilemättömyys. Hän ei voisi vähempää välittää siitä, miten kansakunta reagoi hänen toimiinsa. Ahneus ajaa säädyllisyyden edelle toistuvasti.

1800- ja 1900-luvun taitteessa amerikkalaiset sulattivat Plunkittin toimet, mutta nousivat Tweedia vastaan. Kun eettisesti kyseenalainen toiminta muuttuu suoraksi varastamiseksi, amerikkalaiset reagoivat.

Trumpin tapauksessa raja ylittyi, kun hän halusi luoda yli 1,7 miljardin dollarin rahaston liittovaltion rahoilla. Rahastosta olisi tuettu Trumpin tukijoita, jotka ovat presidentin mielestä joutuneet oikeuslaitoksen vainoamiksi.

Ajatus Trumpista jakamassa veronmaksajien rahoja tammikuun 6. päivän mellakoijille tai läheisille yhteistyökumppaneilleen sai jopa jotkut republikaanit pyörittelemään päätään. Trump joutui lopulta laittamaan hankkeen jäihin.

Jopa muutamat äänekkäät tukijat ovat todenneet Trumpin korruption menevän liian pitkälle. Megyn Kelly, provokatiivinen konservatiivinen mediahahmo, ilmaisi hiljan tyytymättömyytensä rahan kahmimiseen: ”En ole koskaan nähnyt, että perhe rikastuisi tällä tavoin presidentin virkaa hyödyntämällä.”

Trump on liukunut vaarallisen lähelle Tweedia.