Ruokajärjestelmien muutos on valtava mahdollisuus

Kahdeksan miljardin ihmisen nykyiset ruokatottumukset, monin paikoin kestämätön tuotanto sekä hävikki kuormittavat elinehtojemme kannalta kriittisiä planetaarisia rajoja ennennäkemättömällä tavalla. Lihavuus ja kansantaudit yleistyvät kasvattaen terveydenhuollon kuluja. Syömme itsemme ja ympäristömme sairaiksi.

EAT-Lancet-komissio julkaisi päivitetyn raportin globaalin ruokajärjestelmän tilasta lokakuussa. Sen pääviesti koskettaa myös pohjoisen asukkaita: ruokajärjestelmien murroksella on mahdollista ratkaista terveyteen, ravitsemukseen, ilmastonmuutokseen, luontokatoon, vesipulaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kriisejä.

Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu näiden kriisien ratkaisemisesta – tarjoten valtavan mahdollisuuden muutokseen.

Tämä vaatii radikaalin murroksen, sillä vain prosentti maapallon väestöstä syö kestävästi sekä terveyden että ympäristön kannalta. Maailman rikkaimman kolmanneksen ruokavaliot aiheuttavat ruoan­käytön ympäristökuormituksesta yli 70 prosenttia. Oikeudet terveyttä tukevaan ruokaan ja elinympäristöön jäävät toteutumatta valtaosalla, sosiaaliturvaleikkausten ja työttömyyden kasvun myötä enenevästi myös Suomessa.

EAT-Lancet–raportti esittää murrokseen kolmea pääkeinoa: ruokavalioiden muuttamista kasvipainotteisemmaksi, tuotannon tehostamista kestävyyden ehdoilla sekä ruokajärjestelmien oikeudenmukaisuuden lisäämistä.

Planetaarinen ruokavalio on kasvipainotteinen, sisältää vähän eläinperäisiä elintarvikkeita ja niukasti sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa. Terveysvaikutuksiin pohjaava ruokavalio on pääosin myös ympäristön kannalta kestävä ja voidaan sovittaa eri kulttuureihin ja yksilöllisiin mieltymyksiin sopivaksi.

Suomen ja muiden maiden ravitsemussuosituksiin verrattuna planetaarinen ruokavalio ottaa pidemmän loikan kohti kasvipainotteisuutta.

Ruokavaliomuutos vähentäisi merkittävästi ennenaikaisia kuolemia sekä terveydenhuollon kustannuksia. Yhdessä globaali siirtymä, tuotannon tehostaminen ja hävikin vähentäminen puolittaisivat maatalouden päästöt ja terveellistä ruokaa voisi tuottaa kestävästi 9,6 miljardille ihmiselle.

Murroksessa keskeistä on, mitä, miten ja missä ruokaa tuotetaan. Globaalisti tarvitaan kolmanneksen vähennys märehtijöiden lihantuotannossa ja kahden kolmanneksen kasvu hedelmien, kasvisten ja pähkinöiden tuotannossa. Ruoka tulisi tuottaa siellä, missä ympäristökuormitus on vähäisintä, työolot kunnolliset ja palkka riittää toimeentuloon.

Kotieläintuotanto tukee terveellistä ravitsemusta, maaseudun elinvoimaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta, mutta olemme moninkertaisesti ylittäneet hyötyjen edellyttämät tuotanto- ja kulutusmäärät.

Lihan keskeinen asema on osin seurausta vuosikymmenten julkisista investoinneista. Ruokajärjestelmän muutos vauhdittuisi vastaavilla panostuksilla kasviperäisiin proteiininlähteisiin, kestävään kalastukseen ja vaihtoehtoisiin tuotantomuotoihin. Julkiset ruokapalvelut ovat muutoksessa avainasemassa.

Muutos edellyttää läpinäkyvää ruokaketjua, jossa tuottajat saavat riittävän korvauksen ja elintarvikekaupan markkinatilanne on tasapainoisempi.

Kuluttajat ovat jo osoittaneet muutosvalmiutensa vähentämällä leikkeleitä ja lisäämällä kasviksia – kansallisella ruokastrategialla on mahdollisuus toimia muutoksen proaktiivisena edelläkävijänä. 

Maijaliisa Erkkola on ravitsemustieteen professori Helsingin yliopistossa. Matti Kummu on globaalien vesi- ja ruoka-asioiden professori Aalto-yliopistossa.