Kun Brigitte Bardot syleili kuuttia

Hyljettä saa metsästää, mutta sen lihan myynti on kielletty. Yksi syy on, että hylje on niin söpö.

Toimitukselta 29.5.2026

Teksti: Jukka Heinonen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

”Kuinka voit tehdä juttua tuollaisesta aiheesta”, parahti kollegani, kun kerroin, että menen Saaristomerelle seuraamaan hylkeenpyyntiä.

Hylkeiden metsästäminen herättää tunteita.

Vuonna 1977 ranskalainen näyttelijä ja eläinsuojelija Brigitte Bardot matkusti Kanadan Newfoundlandiin ja syleili jäällä pientä pörröistä kuuttia. Ympäri maailmaa levinneet kuvat olivat protesti sitä vastaan, että grönlanninhylkeen poikasia nuijittiin kuoliaaksi niistä saatavien valkoisten turkisten vuoksi.

Noihin aikoihin pohjoisella Atlantilla tapettiin vuosittain satojatuhansia hylkeitä, eikä eläinten kärsimyksestä aina niin piitattu.

Bardot’n tempaus merkitsi käännekohtaa eläinsuojelijoiden pitkään jatkuneessa taistelussa metsästyksen epäkohtia vastaan. Hylkeennahkojen markkinahinta romahti, ja myöhemmin kuutinnahkojen tuonti EU:n alueelle kiellettiin kokonaan.

Hylje on yksi eläinsuojelun tärkeimmistä symboleista. Suomessa tunnetaan Erik Bruunin ikoninen norppakuva, jonka taiteilija teki luettuaan, että saimaannorppa voi kuolla sukupuuttoon.

Mutta eri puolilla maailmaa hylkeenpyyntiä on vastustettu myös silloin, kun niiden kanta ei ole ollut uhattuna. Hylkeen tappaminen on koettu vääräksi, tehtiin se mistä syystä tahansa.

Maltillisempaa suhtautumista edustaa kansainvälinen ympäristöjärjestö WWF, joka hyväksyy lajin metsästyksen, kunhan se ei vaaranna sen säilymistä.

Kun EU:ssa on päätetty hylkeenpyynnin ehdoista, jyrkän linjan eläinsuojelijat ovat saaneet äänensä hyvin kuuluviin.

Vuonna 2009 hyljetuotteiden myynti kiellettiin muun muassa sillä perusteella, että hylkeiden nylkeminen aiheuttaisi ”useimmiten” kipua eli eläimet olisivat pääsääntöisesti elossa ja tajuissaan, kun nahkaa irrotetaan. Hätkähdyttävälle väitteelle ei löydy tukea Euroopan elintarvikeviraston selvityksestä.

EU-asetukseen sisältyi suomalaisia hyödyttänyt poikkeus. Hyljetuotteita sai myydä, jos eläimet oli pyydetty jäsenvaltiossa ”merellisten luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin vuoksi” eikä kaupankäynnin tarkoituksena ollut tehdä voittoa.

Norja ja Kanada pitivät kuitenkin asetusta itseään syrjivänä, koska niillä ei ollut oikeutta viedä vastaavia tuotteita unionin alueelle. Ne valittivat maailman kauppajärjestöön WTO:hon, joka oli myös sitä mieltä, ettei asetus kohdellut muita maita tasavertaisesti.

Vuodesta 2015 alkaen suomalaiset eivät ole saaneet myydä hylkeenlihaa tai muitakaan eläimestä valmistettuja tuotteita. Traanista eli hylkeenrasvasta keitetyn öljyn kehutaan olevan erinomainen punamullan ainesosa, mutta sitäkin pyytäjät voivat valmistaa vain omaan käyttöönsä.

Toissa vuonna EU ryhtyi selvittämään hyljetuoteasetuksen toimivuutta ja pyysi jäsenvaltioita kertomaan kantansa. Hylkeenpyyntiä harjoittavat Suomi, Ruotsi ja Viro ilmoittivat haluavansa sallia kaupan jälleen.

Myös unionin kansalaiset saivat lausua mielipiteensä. Vastauksia tuli yli 14 000, mutta niistä vain alle kaksi prosenttia lähetettiin pyyntimaista.

Ranskalaisten osuus kannanotoista oli 83 prosenttia. Niissä ei juuri pyyntiä ymmärretä, saati hyljetuotteiden kauppaa.

Lainsäädännön toimivuustarkastus huipentuu EU:n komission vastaukseen, jonka pitäisi saapua viimeistään kesäkuussa. Siinä tuskin ehdotetaan mitään muutoksia.

Seurasin veneestä käsin, kun Tore Johansson ja hänen kaksi poikaansa ampuivat Jurmon saaren eteläpuolella kolme hallia eli harmaahyljettä.

Itämeressä on nykyään noin 65 000 hallia, enemmän kuin sataan vuoteen. Laji luokitellaan elinvoimaiseksi.

Hallit haittaavat kalastusta rikkomalla pyydyksiä ja säikyttämällä kaloja pois verkoilta. Moni kalastaja toivoisi, että merihylkeitä olisi vähemmän.

Suomessa saa pyytää 1550 hallia metsästyskauden aikana, mutta toteuma on siitä yleensä noin kolmasosa. Osaavat hylkeenpyytäjät alkavat olla vähissä, eikä kannustimena ole mahdollisuutta myydä saalista.

Johanssonien pyytämien hylkeiden nahoista tehdään taljoja. Traaniöljyllä he kyllästävät laitureita. Mutta kumpaakaan tuotetta he eivät saa myydä. Ja mitä tehdä hylkeenlihalle, jos oma pakastearkku on sitä jo täynnä?

Vaikka hylkeiden metsästys on laillista, pyytäjälle niistä muodostuu herkästi lähinnä jätettä. Se on tuhlausta.

Jukka Heinonen on erikoistunut perusteellista selvittämistä vaativiin juttuihin.