Kitkerät marjat

Ensimmäiset Reilun kaupan banaanit ilmestyivät kauppojen heviosastoille keväällä 2001. Tuolloin ei olisi tullut mieleenkään, että sertifikaatilla, jolla tuetaan kehitysmaiden pienviljelijöitä ja plantaasityöntekijöitä, olisi joskus käyttöä kotimaisessa teollisuudessa.

Nyt juhannuksen alla uutisoitiin, että kotimaisia Reilun kaupan marjoja saattaa tulla myyntiin vielä tänä vuonna. Uutinen ei ollut absurdi, vaan tervetullut: josko ryvettynyt ala viimein ryhdistäytyisi.

Marjayritykset alkoivat tuoda Thaimaasta poimijoita laajassa mittakaavassa vuonna 2005. Ulkomailta tuotu halpatyövoima on tehnyt alusta saakka töitä omalla riskillä ja alisteisessa asemassa.

Ensimmäinen laajaa huomiota saanut kohu poimijoiden asemasta nousi vuonna 2009, kun sadat marjanpoimijat osoittivat mieltä Ruotsissa. Heillä ei ollut rahaa kotimatkaan eikä siellä odottavien velkojen maksuun. Suomessa poimijoiden tilanne ei ollut parempi. Työoikeuden professori Seppo Koskinen totesi marjanpoimijoiden aseman olevan perustuslain vastainen.

Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin asiaa alettiin tutkia ihmiskauppana.

Viimeisen vuoden aikana kahden ison marjayrityksen entiset toimitusjohtajat ovat saaneet käräjäoikeudessa vankeustuomiot kymmenistä ihmiskauppa­tapauksista. Tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia. Kolmanteen yritykseen liittyvä ihmiskauppajuttu on kesken.

Viime viikolla STT kertoi, että yhdeksää marja-alan yritystä epäillään lahjuksen antamisesta. Syyttäjien mukaan Thaimaan työvoimavirasto vaati lahjusmaksuja poimijoiden maastapoistumislupiin. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto paljasti äskettäin marja-alan osto- ja tietojenvaihtokartellin, jolla on pidetty poimijoille maksettavat hinnat alhaalla.

Reilun kaupan sertifiointiprosessin aloittanut Kiantama on ollut tässä kaikessa mukana.

Kansalaisjärjestö Finnwatchin tuore selvitys tarkastelee, mitä luonnonmarja-alan yritykset aikovat tehdä ihmisoikeusongelmien korjaamiseksi.

Raportti korostaa niin sanottua työnantaja maksaa -periaatetta. Työnantajan tulisi huolehtia kaikista työntekijän rekrytointikuluista, matkat mukaan lukien. Suomalaiset marjayritykset ovat sitoutuneet toteuttamaan periaatetta korkeintaan 30-prosenttisesti, mikä on myös Thaimaan viranomaisten vaatimus.

Myös teollisuus ja kauppa suhtautuivat vaatimukseen varovaisesti. Kesko erottautui kertomalla, että se tavoittelee ensi vuonna periaatteen täysimääräistä toteuttamista ostamissaan marjoissa – tällöin se siis ulottuisi muihinkin kuin Reilun kaupan marjoihin.

Marja-alan siistiminen edellyttää muutosta myös elintarviketeollisuudelta ja kaupalta. Reilun kaupan tarra ei voi olla viikunanlehti epäreiluille käytännöille.

Yksi näkyvin mustikkatuote on mehu, jota Finnair tarjoaa lennoillaan. Finnwatch kysyi myös sen marjojen alkuperästä.

Selvisi, että ne tuodaan Puolasta ja Kanadasta. Mielikuvat ja todellisuus eivät tässäkään kohtaa.

Suomalainen mustikka ansaitsee parempaa.