Potilasvahinkovalitusten heikosti perustellut päätökset ovat suuri uhka potilaiden oikeusturvalle

Potilasvahingosta valittavalle käy usein huonosti. Kynnys tehdä Potilasvakuutuskeskukselle (PVK) ilmoitus vahingosta on jo lähtökohtaisesti korkea. Tähän on monia syitä, kuten kunnioitus terveydenhoitotahojen auktoriteettia kohtaan ja pelko mainehaitasta. Suhtautuminen potilaan ilmoitukseen on lähtökohtaisesti vähättelevä ja kielteinen.

Vain joka neljäs ilmoituksista ratkaistaan potilaalle myönteisesti. Tässä ovat mukana myös ne potilasvahinkolautakunnan myönteiset päätökset, joita on edeltänyt PVK:n kielteinen ratkaisu.

Vahinkoilmoitusten läpimenoprosentti on jopa pienentynyt viime vuosina. Se ei ole perusteltua. Hoitovirheet eivät ole vähenemässä, mutta korvauksia ei haluta maksaa enempää.

Potilasvakuutuskeskuksen vuosittainen noin 40 miljoonan euron kokonaisbudjetti näyttää lukkoonlyödyltä, ja maksettavat korvaukset sovitetaan väkisin tähän raamiin. Summa ei riipu tapausten määrästä, todellisesta korvaustarpeesta eikä kustannustason yleisestä noususta. Sinänsä hyvän lain tarkoitus ei käytännössä toteudu.

Kun potilasvahinkoilmoituksen läpimeno on epätodennäköistä, prosessi pitkittyy ja potilas joutuu valittamaan päätöksistä. Kotivakuutuksista korvattavat avustavien juristien kulut ovat pysyneet samalla tasolla kymmeniä vuosia, joten inflaatio on todellisuudessa vähintään puolittanut asiantuntevaan oikeusapuun käytettävissä olevan vakuutusturvan. Se ei useinkaan riitä monivaiheiseen taisteluun Potilasvakuutuskeskuksen ja potilasvahinkolautakunnan kanssa.

Valituksen lopputulos liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa riippuu usein siitä, missä kokoonpanossa asia käsitellään ja onko puheenjohtaja pää- vai sivutoiminen.

Potilasvakuutuskeskuksessa yhden asiantuntijan arvio voi poiketa jyrkästi toisen asian­tuntijan linjauksesta. Asioiden huolimaton tutkiminen ja heikosti perustellut päätökset ovat suuri uhka potilaiden oikeusturvalle. Potilasvakuutuskeskuksen myöntämät korvaus- summat tuntuvat usein epäoikeudenmukaisilta.

PVK:n valitsemien ja päätöksiä linjaa­vien asiantuntijalääkärien pätevyyden tulisi olla tapauskohtaista. Jos vahinkoilmoitus käsittelee sairaalasyntyistä keuhkoinfektiota, PVK:n ortopedin asiantuntemus ei riitä. Hutaistu arvio johtaa vuosikausien taisteluun ja joskus myös tuhansien eurojen lakimieskuluihin.

Potilasvakuutusjärjestelmässä on muutostarpeita, jotka eivät edellytä lainmuutoksia vaan asennemuutosta. Potilas­vakuutusmaksuja tulisi kerätä riittävästi, jotta asiat voidaan käsitellä asiantuntevasti, viivytyksettä ja huolellisesti, ja jotta potilaille voidaan maksaa lain mukaiset korvaukset.

Potilasvakuutusjärjestelmä on liian halpa. Lainmukaiset korvaukset voidaan maksaa vahingonkärsijöille ilman vuosien taistelua, jos vakuutusmaksuja korotetaan vähän. Riittävä korotus olisi promillen kymmenysten luokkaa terveydenhuollon kokonais­menoista. Näin suomalaiset tuntisivat saavansa oikeudenmukaisempaa kohtelua.

Päätöksentekoon osallistuvien jääviydet ja sidonnaisuudet tulee myös huomioida. Hoitolaitosten potilasasiahenkilöiksi tulisi valita kokeneita ammattilaisia, jotka saavat toimia riippumattomasti ja ymmärtävät potilaan oikeudet eivätkä aja työnantajansa taloudellista etua. Potilaiden oikeuksia ajavien tahojen olisi myös aiheellista olla aktiivisempia. 

Joni Siikavirta on potilasvahinkoihin erikoistunut juristi ja Markku Piri on muotoilija ja hoitovirheiden kokemusasiantuntija.