Poliittista riitaa ei voi ratkaista rikosoikeudellisesti
Poliisilain muutos voi mahdollistaa ilmastoaktivismin tukahduttamisen, kirjoittavat Tuulia Reponen ja Milka Sormunen.
2
MIN
Samaan aikaan kun ilmastopolitiikka heikkenee, häiritsevänä pidetyn ilmastoaktivismin tukahduttaminen vahvistuu Euroopassa.
Voimassa olevan lainsäädännön luovan soveltamisen lisäksi keskeinen tapa tukahduttaa ilmastoaktivismia on uusi lainsäädäntö. Suomessa on nyt tekeillä poliisilakiin muutos, joka voi vakiinnuttaa aktivismin tukahduttamisen ”uhkaperusteisella” valvonnalla.
Lakimuutos laajentaisi huomattavasti poliisin rikostiedustelun toimivaltuuksia ja keinoja. Salainen tiedonhankinta ei myöskään edellyttäisi enää yksilöitävää ja konkreettista rikosepäilyä, vaan valvonta voisi perustua myös abstraktimpaan rikoksen uhkaan.
Muutos on periaatteellinen. Tavoitteena on torjua ennakolta etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta.
Järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen lisäksi muutos kuitenkin puuttuisi useampaan perusoikeuteen ja mahdollistaisi myös kansalaisyhteiskunnan toiminnan rajoittamisen. Poliisi aloittaa nykyisenkin lain nojalla rikostutkinnan yleensä kovimmista mahdollisista rikosnimikkeistä, jotka antavat käyttöön laajimmat tiedonhankintakeinot.
Korkein oikeus otti juuri käsiteltäväkseen tapauksen, jossa poliisi kohdisti televalvontaa ilmastoaktivistiin perustuen pikemminkin Elokapinan yleisiin toimintatapoihin kuin valvotun aktivistin toimintaan.
Keski-Euroopan maat tarjoavat Suomelle ikkunan siihen, miten lainsäädäntö voi antaa tilaa aktivismin tukahduttamiselle.
Saksassa poliisi aloitti vuosina 2022 ja 2023 useissa osavaltioissa esitutkinnan Letzte Generationin ilmastoaktivisteja vastaan ja epäili heitä rikollisryhmän perustamisesta.
Rikosnimike, jota yleensä käytetään vakavan järjestäytyneen rikollisuuden yhteydessä, oikeutti valtakunnallisen etsintäoperaation osana toteutetut kotietsinnät seitsemän aktivistin kotiin, laitetakavarikot, varojen jäädyttämisen, puhelimen kuuntelun ja ryhmän nettisivun alas ottamisen.
Tästä alkanut syyteprosessi on jo johtanut aktivistiryhmän lopettamiseen, vaikka pääkäsittelyn päivämäärästäkään ei ole vielä tietoa.
Ympäristöaktivistit kritisoivat luonnon tuhoamista ja ilmastokriisin kiihdyttämistä, jotka ovat myös vakava turvallisuusuhka järjestäytyneille yhteiskunnille. Ympäristöaktivistit käyttävät kokoontumisvapauttaan maksimaalisesti – välillä kokoontumislakia rikkoen – jotta ilmastolakia ja Pariisin sopimusta noudatettaisiin.
Mielenosoittaminen kuuluu kiistattomasti kokoontumisvapauden piiriin. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kokoontumisvapauden katsotaan suojaavan myös väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta.
Siispä kansalaistottelemattomuus ei ole ensisijaisesti rikosoikeudellinen ongelma poliisille kitkettäväksi vaan osa demokratiaa. Kansalaistottelemattomuudesta ei tarvitse pitää, mutta demokraattisessa yhteiskunnassa sitä tulisi pitkälle sietää.
Aktivismia tukahduttavaa laintulkintaa voidaan ennaltaehkäistä vain tarkkarajaisella lainsäädännöllä. Rikostiedustelulainsäädäntöön pitää sen vuoksi rakentaa lukot kansalaisyhteiskunnan tukahduttamisen trendiä vastaan.
Maailman mittapuulla laadukasta suomalaista demokratiaa tulee puolustaa ennakoivasti, sillä kerran rikottua on vaikea korjata.
Kirjoittajat Tuulia Reponen (FT, tutkijatohtori) ja Milka Sormunen (OTT, yliopistonlehtori, tutkija) työskentelevät Helsingin yliopiston Rikollistettu aktivismi ja demokratian reunaehdot -hankkeessa.