Ammatti­korkeakoulujen tohtori­koulutukselle ei ole valmiuksia eikä perusteita

Ammattikorkeakouluilla on opisto-nimen muuttamisesta läh­tien ollut näkyvimpänä tavoitteena saada yliopiston status.

Oppilaitosten nimestä pudotetaan mieluusti pois ”ammatti-”, kun tavoitteena on tulla rinnastetuksi yliopistoihin. Nyt ammattikorkeakoulut haluaisivat alkaa kouluttaa tohtoreita. Statuksen muuntohalussa ei taideta ymmärtää oikein käsitteellisen tutkimuksen ja tiedon soveltamisen eroa.

Ero on hieman yksinkertaistaen siinä, että kun entisissä opistoissa, nykyisin ammattikorkeakouluissa, tavoitteena on opettaa mahdollisimman hyviä valmiuksia olemassa olevan tiedon soveltamiseksi käytäntöön, akateemisen tutkimuksen päämääränä on luoda uutta tietoa.

Kun opistokoulutuksen tarkoituksena on mahdollisimman hyvien teknisten valmiuksien luominen, akateemisen koulutuksen tavoitteena on käsitteellisten, teoreettisten valmiuksien antaminen.

Teoreettinen ajattelu auttaa löytämään asiayhteyksiä riippumatta siitä, millä tiedon alueella liikutaan tai millä kokemuspohjalla ao. henkilö on varustettu. Näin saadaan valmiuksia ratkaista sellaisia tulevaisuuden ongelmia, joita ei vielä edes tiedetä.

Yleinen kuvitelma on, että opiskelu kulkee polkumaisesti niin, että kun ammattikouluissa opetetaan käytännön valmiuksia, niin opiskeluja jatkamalla tullaan aina vain korkeammalle tasolle. Näin se ei mene.

Hyvin koulutettuja ihmisiä tarvitaan joka tasolla, niin käytännön työssä, olemassa olevan tiedon soveltamisessa, kuin myös uuden tiedon luomisessa.

Käsitys tiedon polkumaisuudesta saattaa olla jopa vahingollista. Olen työelämäni aikana ohjannut yli 200 yliopiston maisterin opinnäytetyötä kolmen eri maan yliopistoissa. Kun suomalaisille opistolaisille aukeni 1980-luvun alussa väylä yliopisto-opiskeluun, heille tuli usein vaikeuksia omaksua teoreettinen ajattelu uusien ongelmien käsittelyssä. Akateemiselle ongelmanratkaisulle ominainen tapa uuden tiedon luomiselle jäi monille opistotaustan omaaville vieraaksi.

Meillä suomalaisilla on poikkeuksellinen kunnioitus ja ihailu koulutusstatusta kohtaan. Käytännössä kaikkia koulutusmuotoja tarvitaan, eikä toinen ole tärkeämpi tai vähäpätöisempi kuin toinen. Katsokaa vaikka palkkatilastoja.

Teoreettisen ajattelun levittäminen uusille koulutustasoille on mahdotonta senkin takia, että tällaiseen toimintaan ei ole riittävästi kykeneviä opettajia ja ohjaajia.

Jo nyt on nähtävissä, että koko koulutusjärjestelmään avataan lisää opiskelijapaikkoja ilman että päteviä opettajia ja muita opetusresursseja koulutetaan ja lisätään vastaavasti. Kaikilla koulutuksen tasoilla raportoidaan tilanteista, joissa opiskelijat on jätetty heitteille.

Tutkimustyö väitöskirjatasolla perustuu yhä useammin kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön. Useissa suomalaisissa väitöskirjaprosesseissa toimitaan vertaismaihin verrattuna murto-osalla kansainvälisen yhteistyön resursseista. Ilman kansainvälistä yhteistyötä ja hyvää kielitaitoa suomalaiset väitöskirjat jäävät auttamattomasti omaan, paikalliseen arvoonsa.

Tutkintoja kannattaa syytää, koska niiden perusteella oppilaitos saa rahaa. Väitöskirjatyö oli muutama vuosikymmen sitten ehkäpä turhankin työläs. Nyt on käymässä päinvastoin, ennen kaikkea useissa nk. maakuntayliopistoissa.

Lisäksi on nähtävissä, että tohtorin tutkinto työmarkkinoilla on useilla käytännön aloilla ennemminkin rasite kuin kilpailuetu. Jos tohtoreita ruvettaisiin tuottamaan ammattikorkeakouluissa vajavaisin ohjausresurssein vajavaisin valmiuksin varustetuille tutkijoille, sillä hämärrettäisiin oleellisesti koko tohtorin tutkinnon merkitys. 

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva professori.