Köyhän osavaltion ihme

Koulutus on jo vuosisatoja ollut amerikkalaisten kulttuurisotien tärkeä taistelukenttä.

Viime vuosina oikeisto on ottanut tähtäimeensä koulutuksen väitetyn woke-ideologian sekä sen, että koulutus on yhdistelmä korkeita menoja ja huonoja tuloksia.

Demokraatit ovat puolustaneet julkista koulutusta sekä opettajien ja kouluhallinnon autonomiaa. He ovat vaatineet lisää resursseja kouluttamaan oppilaita, joiden joukossa on yhä enemmän maahanmuuttajia. Demokraatit näkevät koulutuksen parantamisen olevan ennen kaikkea resurssikysymys.

Paradoksaalisesti demokraateista on paikoitellen tullut debatin asenteellisesti vanhollinen osapuoli. Menestyneet konservatiiviset kokeilut peruskoulutuksen parantamiseksi ovat kohdanneet liberaalien suunnalta joko huonosti perusteltua kritiikkiä tai silmien sulkemista.

Mississippi on Yhdysvaltojen köyhin osavaltio, joka on vuosikymmeniä sijoittunut kaikkien sosioekonomisen hyvinvoinnin vertailujen pohjalle, koulutus mukaan luettuna. Mississippiläiset ovat olleet toistuvasti köyhimpiä, sairaimpia ja huonoimmin koulutettuja niin kauas kuin tilastot ulottuvat.

Nyt koulutuksen voi poistaa listalta. Mississippissä on tapahtunut koulutuksen pieni ihme. Osavaltion rankkaukset peruskoulutuksessa ovat nousseet kymmenessä vuodessa kohisten. Yhdessä vertailussa se oli viimeisenä sijalla 50, josta se nousi 35. sijalle aikavälillä 2013-2021. Toinen rankkaus vuodelta 2025 nostaa osavaltion sijalle 16.

Kun tuloksia peilataan sosioekonomisten mittareiden valossa, ne ovat vielä vakuuttavampia. Mississippin koulutus on paremmassa vedossa kuin monien koululaitoksillaan ylpeilevien ja vauraampien pohjoisten osavaltioiden opetustulokset.

Mississippi on satsannut opetuksen peruselementteihin. Se painottaa vahvaa lukutaitoa ja palkkaa huonosti menestyviin kouluihin erityisiä lukemisvalmentajia. Oppilaita testataan aikaisempaa aktiivisemmin, eikä heikommin menestyviä oppilaita nosteta ylemmille luokille. Osavaltio on tehostanut opettajien koulutusta ja nostanut vaatimustasoa.

Uutisia lukeva voisi kuvitella, että koulutuksesta kiinnostuneet tutkijat ja tarkkailijat olisivat innoissaan kehityksestä. Valitettavasti kehitys on jäänyt poliittisen tinkaamisen vangiksi, kuten Jonathan Chait osoittaa The Atlantic -lehden kirjoituksessaan.

Monet amerikkalaiset vanhemmat ja opettajat eivät pidä standardisoiduista kokeista. Ne ovat stressaavia koululaisille, heidän vanhemmilleen ja opettajille. Testaaminen auttaa paikallistamaan huonosti menestyvät koulut ja luokkahuoneet ja opettajien ammattiliitto pelkää niiden helpottavan alisuorittavien opettajien erottamista.

Hieman alle 40 prosenttia Mississippin väestöstä ovat afroamerikkalaisia, ja monet heistä elävät tulohaitarin alemmilla tasoilla. Heidän parantunut koulumenestyksensä on synnyttänyt outoja reaktioita joidenkin rotuun ja talouteen keskittyneiden tutkijoiden ja kommentoijien parissa.

Mississippin menestys haastaa pessimistiset tulkinnat rasismin ja vähävaraisuuden merkityksestä oppimiselle ja koulumenestykselle. Tutkija Yascha Mounkin kuvailema identiteettipolitiikkaan liittyvä pessimismi leimaa monien kommentoijien epäuskoa Mississippin tuloksia kohtaan.

Kriitikot ovat vähätelleet testituloksia tai etsineet aukkoja niiden metodologiasta, mutta turhaan. Mississippin menestys on tosiasia, jonka luulisi synnyttävän innostusta muissa osavaltioissa sekä koulutuksesta kiinnostuneiden amerikkalaisten parissa.

Pessimismi ja tulosten vähättely heijastavat Yhdysvaltojen ylipolitisoitumista. Republikaanien hallitseman osavaltion menestys hämmentää demokraatteja, jotka ovat pitäneet koulutusta omana vahvuusalueenaan.

Reaktiot kertovat myös periamerikkalaisen pragmatismin hiipumisesta amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Pragmatismi on paitsi perinteinen amerikkalainen hyve myös ainoa Yhdysvalloissa syntynyt ja varttunut filosofinen koulukunta. Amerikkalaiset ovat historiallisesti olleet hyviä omaksumaan toimivia ideoita, suhteellisen vapaina ideologisista filttereistä.

Osavaltiot ovat olleet korkeimman oikeuden tuomarin Louis Brandeisin sanoin ”demokratian laboratorioita”, joissa osavaltiot testaavat erilaisia ohjelmia ja lakeja. Menestyksekkäät ideat ovat levinneet toisiin osavaltioihin.

Nykyisin ideat, jotka ovat osoittautuneet menestyksekkääksi, survotaan usein ideologisen myllyn läpi. Obamacaren menestys on kohdannut vastarintaa republikaanien taholta sen kansansuosiosta ja toimivuudesta huolimatta. Nyt monet liberaalit ovat sulkeneet silmänsä Mississippin koulutusohjelman menestykseltä.

Kun ideologinen puhtaus on tuloksia tärkeämpää, olemme saapuneet poliittiselle miinakentälle, jossa terve järki kaatuu ensimmäisenä. Asenne on paitsi vahingollinen myös pohjimmiltaan antiamerikkalainen.