Kartta ei muutu eikä kaikki vanha häviä

Pitkän aikavälin puolustuksen kehittämistä haastavat geopolitiikan realiteetit, tapahtumien nopeus sekä sotilaallisen voimankäytön kehitysnäkymät. Kriisit ja häiriötilanteet seuraavat toisiaan nopeasti ja osin päällekkäin, epävarmuuden heikentäessä ennustettavuutta.

Häiriö- ja poikkeustilanteissa tilannekuvan muodostamisen ja päätöksenteon paine on kova. Sumuverhoa muodostuu osin tiedon ylitarjonnasta, ristiriitaisuuksista ja tiedonvälityksen nopeudesta.

Pitkän aikavälin puolustuksen kehittämisen rinnalle on noussut kasvavia vaatimuksia valmiudesta sekä nopeammasta sopeutumisesta ja kehittämisestä jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön ja taistelukentän olosuhteisiin. Tilanne näkyy konkreettisesti sotilaallisten resurssien kohdentamisessa, materiaalin kulutuksessa sekä uusien kykyjen käyttöönotossa. Uskottavuutta mitataan nyt myös kyvyssä valita.

Valintojen perustana ovat uhka ja resurssit.

Lännen haasteita ovat vastaaminen hybridiuhkiin ja toimintakyvyn varmistaminen pitkäkestoisessa konfliktissa.

Julkisuudessa on väläytelty näkemyksiä ”haavoittuvuuksien ikkunasta” – tilanteesta, jossa lännen varustautumisen aikataulu ja Yhdysvaltain nopea vetäytyminen lisäisivät riskiä Euroopassa. Laajamittaisempi sotilaallisen voimankäytön mahdollisuus on sidoksissa tilanteen kehittymiseen Ukrainassa, mutta hybridikeinot ja rajattu sotilaallinen voimankäyttö ovat aina työkalupakissa.

Elämme Euroopassa valintojen aikaa – miten katetaan suorituskykyvajeet, miten varmistetaan riittävä pelote ja puolustuskyky muuttuvassa tilanteessa, samalla vahvistaen transatlanttista suhdetta vastuunkannon kautta. Puolustusteollinen pohja on yksi Euroopan uskottavuuden rakentumisen ratkaisukohdista.

Venäläiseen ajatteluun vaikuttavat Ukrainan kokemusten lisäksi lännen kehittämisratkaisut. Tulemme todennäköisesti näkemään vaikutuksia lähialueillamme joukkojen vahvuuksissa, materiaalissa ja toimintatavoissa. Venäjän valinnat ovat meille aina strateginen kysymys.

Aika on uusiutumaton resurssi. Asioita on tehtävä ketterämmin, enemmän ja kustannustehokkaammin.

Valintoja tehdään tasapainoa tavoitellen. Ase–vasta-ase-kehitystyö käy kuumana. Valinkauhassa ovat korkean teknologian ja halvempien massamaisesti käytettävien järjestelmien ja ampumatarvikkeiden välinen suhde.

Käynnissä oleva doktriinityö hahmottaa painotuksia miehittämättömien ja miehitettyjen lavettien sekä puolustuksellisten ja hyökkäyksellisten kykyjen kesken. Kaikki nämä täydentävät toisiaan. Henkilöstövahvuuksia ja reservejä pyritään kasvattamaan.

Puolustusvoimissa käynnissä olevien merkittävien suorituskykyhankkeiden rinnalla tiettyjen osa-alueiden rakentamista nopeutetaan. Teemme satojen miljoonien eurojen uudelleenjakoa käynnissä olevaan investointiohjelmaan ja ohjaamme henkilöstövoimavaroja uusien kykyjen rakentamiseen. Tekoälyavusteiset johtamisjärjestelmät, avaruus, droonit ja niiden torjunta ovat esimerkkejä prioriteeteista.

Parhaillakaan välineillä ei tehdä mitään, jos niitä ei osata käyttää tai ylläpitää. Puolustuskykymme perustuu reserviin. Kyse ei ole vain sodan ajan joukoista, vaan myös valmiudesta. Teknologian ohella keskitymme ihmisiin – tahtoon, osaamiseen ja johtamiseen.

Kehittyvä kansallinen innovaatiotoiminta mahdollistaa nopearytmisemmän yhteistyön yritysten kanssa, ja hallituksen kehysriihessä linjaama Ukrainan tuki mahdollistaa molempia osapuolia hyödyttävän yhteistuotannon.

Pintatilanteen muuttuessa nopeasti on hyvä pitää peruslinjaa vakaana. Rakennamme puolustusta Suomen olosuhteisiin ja kansallisiin ratkaisuihin perustuen, huomioiden liittokunnan kokonaisuuden.

Valinnoilla on merkittävää vaikutusta poikkeus- ja normaaliolojen organisaatioihin ja toimintatapoihin. Kartta ei muutu eikä kaikki vanha häviä. Alivoimaisen taktiikkana tunnettu lähestymistapamme on tuottanut kustannustehokkaita ratkaisuja, nyt samaa pohdintaa on hyvä harjoittaa uudessakin asetelmassa ja uusilla välineillä.

Integraatiota ja yhteensovittamista Natoon on edistetty suunnitelman mukaisesti, aikataulussa ja oikeassa rytmissä. Osallistuminen rauhan ajan toimintaan sekä erityisesti tiivis harjoitustoiminta kehittävät osaamistamme, muodostaen samalla pidäkkeen ja pelotteen konkretian.

Yhteiskuntamme ja yksilöiden sitko – resilienssi – on kestävyyttä ja sopeutumiskykyä. Perinteisesti suuntalinjana on ollut omien vahvuuksien hyödyntäminen. Perustana on jatkossakin kansallinen kykymme turvata Suomi ja suomalaiset. Uskottavuutta on kykymme valita, uudistua ja säilyttää perusta. Kun tämä tasapaino on kunnossa, voi toimintaympäristöön liittyvät haasteetkin kohdata luottavaisemmin mielin. 

Kirjoittaja on puolustusvoimain komentaja, kenraali.