Turvallistettua tiedettä

Toimituksissa oltiin jo joulumoodissa, kun opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti, että hallitus esittää muutoksia Suomen Akatemiasta annettuun lakiin. Kukaan ei heti nähnyt uutista tiedotteessa, jonka kärkenä oli hallinnollisten rakenteiden selkeyttäminen.

Ei, vaikka mukana oli hätkähdyttävä virke: ”lakiin lisätään säännös, jonka mukaan Akatemian tehtävien hoitaminen ei saa olla ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.”

Luulisi, että muotoilu herättäisi uutisnälkäisessä toimittajassa joukon kysymyksiä: mitä säädös tarkoittaisi käytännössä ja miten se olisi linjassa perustuslakiin kirjatun tieteen vapauden kanssa?

Aletaanko Akatemiassa arvioida tutkimushankkeita poliittisin perustein? Valvoa arvopohjaisen realismin noudattamista?

Turvallisuus on iskusana, jonka nimissä voidaan vaatia poikkeuksellisia toimia, kuten Susanna Hast ja Noora Kotilainen Sodan pauloissa -teoksessa (2024) toteavat.

Jos toimittaja lukisi lakiehdotuksesta annettuja lausuntoja, hän huomaisi, että Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Yliopistojen rehtorinneuvosto ja monet yliopistot kritisoivat lakiehdotuksen muotoiluja ja vaativat tarkentamista.

Ilman tarkkarajaista turvallisuusuhkien määrittelyä vaarana on, että pykälää aletaan tulkita laveasti, toteaa Aalto-yliopisto. Turun yliopisto korostaa, että jatkossakin on voitava tutkimuksellisesti kyseenalaistaa kansallisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia. Niiden tukeminen ei ole tutkimuksen tehtävä, täsmentää Helsingin yliopisto.

Toimittajan mieleen voisi muistua vaikkapa Ilmari Käihkön kritiikki Ukrainan sotaa koskevan keskustelun laadusta.

Hallituksen esitykseen tiedemaailman kritiikki ei ole vaikuttanut. Suomen Akatemiaa vaaditaan ottamaan rahoituspäätöksissään ”turvallisuuteen liittyvät näkökohdat” huomioon ”tieteellisen laadun arvioinnin ohella”. Riskit ja uhat tulee ennakoida.

Laiskan turvallistamisen luulisi huolestuttavan journalismin vapautta puolustavaa toimittajaa, sillä epämääräinen esitys mahdollistaa poliittisen ohjauksen ja mielivallan ja on ristiriidassa tieteen avoimuuden sekä demokraattisen yhteiskunnan kanssa.

Esityksestä annettuihin lausuntoihin sisältyy toinenkin uutinen. Sen enempää Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto kuin Akavakaan eivät kanna lainkaan huolta tieteen vapaudesta. Sen tiedon uskoisi kiinnostavan – ja hämmentävän – ainakin liittojen jäseniä.