Politiikan nappula

Shakkiklubin perustaminen sodan runtelemaan kaupunkiin voi kuulostaa tervehenkiseltä toiminnalta, mutta jos kyseessä on Venäjän valloittama alue Ukrainassa, järjestäjien motiiveja on syytä tarkastella lähemmin, semminkin kun taustapiruna häärii itse Vladimir Medinski.

Medinski toimi vuodesta 2012 lähtien Venäjän federaation kulttuuriministerinä, kunnes siirtyi Putinin historiapolitiikan ja ideologisten kysymysten neuvonantajaksi vuonna 2020. Hän johtaa yhä Putinin perustamaa Venäjän sotahistoriallista seuraa ja on vuoden 2022 suurhyökkäyksen jälkeen häärännyt Venäjän ja Ukrainan välisten neuvottelujen pääneuvottelijana.

Suomen kannalta on merkille pantavaa, että Medinskin mielestä Suomi kuuluu historiallisista syistä Venäjälle.

Kiireistään huolimatta miehellä on ollut aikaa perustaa yli 30 shakkiklubia Venäjän miehittämille alueille Ukrainassa. Onko kyse rakkaudesta lajiin vai jostakin muusta?

Tsaarin aikaan shakki tunnettiin lähinnä aristokratian parissa, mutta Stalinin määräyksestä harrastus levittäytyi Neuvostoliiton joka kolkkaan. Peli nähtiin edullisena ja älykkyyttä edistävänä vapaa-ajanvietto­tapana, joka tarjosi mahdollisuuden yhdistää monikansallisen imperiumin väkeä. Mittava panostus lajiin nosti itänaapurimme shakin suurvallaksi.

Neuvostoliiton romahtamisen myötä harrastustoiminta rapautui, eikä Venäjältä ole tullut uusia shakkihuippuja vuosiin. Se ei ole ihme, sillä monet lajin neuvostotähdistä eivät olleet venäläisiä. Oppositiojohtaja Garry Kasparov syntyi Neuvosto-Azerbaidžanissa juutalaisarmenialaiseen perheeseen. Paul Keres ja Mihail Tal tulivat Neuvostoliiton miehittämästä Baltiasta.

Nyt Venäjä on järjestänyt ja rahoittanut Ukrainalta miehittämillään alueilla yli 2 600 shakkiturnausta. Kyse ei kuitenkaan ole vain uusien lahjakkuuksien etsimisestä.

Venäjän shakkiliiton tietokantaan on rekisteröity yli 6 000 pelaajaa miehitetyiltä alueilta. Heistä noin 5 000 on alle 20-vuotiaita. Osallistuminen Venäjän shakkiliiton turnauksiin edellyttää liittovaltion passin ottamista sekä henkilötietojen luovuttamista liiton järjestelmiin.

Shakin pelaaminen tekee ukrainalaisista venäläisiä ja häivyttää heidän ukrainalaisuuttaan palvellen hyökkääjän päämääriä. Toimiessaan tällä tavoin miehittämillään alueilla Venäjä rikkoo Kansainvälisen olympialiiton ja Kansainvälisen shakkiliiton sääntöjä.

Venäläistäminen tapahtuu usein pehmeän vallankäytön keinoin, joihin myös shakki kuuluu. Kun venäläinen maailma normalisoidaan tuomalla siihen yhdistettäviä asioita osaksi jokapäiväistä elämää, ne alkavat edustaa pysyvyyttä. Se on Venäjälle tärkeää, koska kansainvälisen oikeuden mukaan miehityksen on oltava väliaikainen tilanne.

Pysyvää, laillista miehitystä ei ole olemassa, mutta mitä paremmin valloittaja häivyttää väliaikaisuuden tunteen, sitä pysyvämpi on miehittäjän ote.

Venäjä ei ole miehittäjänä keltanokka; se tietää mikä toimii pitkällä tähtäimellä ja tuntee hyvin ongelmat, joita syntyy, kun miehitetyille alueille muuttaa uudisasukkaita emämaasta.

He asettuvat koteihin, joiden alkuperäisillä asukkailla ei ole enää oikeutta tai mahdollisuutta asua. Uudisasukkaiden ja paikallisten välille syntyvä kitka on väistämätöntä.

Aivan kuten neuvostoaikana, shakin on määrä toimia sillanrakentajana imperiumin etnisten ryhmien välillä. Laji edistää nyt valloitetuilla alueilla miehitettyjen ja miehittäjien sekoittumista. Nuorille ja lapsille se tar­joaa mahdollisuuden ystävystyä ja kasvaa yhteen.

Pakkoväestönsiirrot ovat Venäjän kolonisaation peruspilareita. Vallalle epäsuotuisat ihmiset poistetaan, heidät korvataan myötämielisemmällä väestöllä emämaasta ja uudisasukkaat sekoitetaan jäljelle jääneisiin paikallisiin.

Näin luodaan väestöllinen punos, jonka purkaminen ei ole sodan päätyttyä yksinkertaista. Miehityksen vakiinnuttaminen on edessä olevaan rauhaan varautumista.

Professori David Lewis RUSI-ajatushautomosta analysoi Venäjä miehittäjänä -kirjassaan (Docendo, 2026) liittovaltion valloitustapoja Itä-Ukrainassa. Venäjä pyrkii luomaan siellä itseään ylläpitävän miehitysjärjestelmän, jota asukkaat tukevat aktiivisesti tai passiivisesti.

Pehmeän vallankäytön ei ole määrä synnyttää militarismiin mobilisoituja patriootteja, vaan estää ihmisiä ajattelemasta, että jonain päivänä miehitys saattaisi loppua. Siksi venäläinen maailma on normalisoitava nappula kerrallaan.