Tekoälyvaalien pelisäännöt

Ilman sääntelyä alan yritykset voivat kaapata vaalit tulonlähteeksi itselleen.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hanna Wass
Kirjoittaja on yleisen valtio-opin apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.

Sosiaalisesta mediasta on muodostunut viimeisen vuosikymmenen aikana yhä keskeisempi politiikan tekemisen areena. Se on välttämätön kampanjointialusta ehdokkaille samalla kun somesisällöntuotanto nielee suuren osan kansanedustajien ajasta.

Vastaavalla tavalla tekoälytaidot on nykyisin mahdollista valjastaa vaalivankkureiksi. Ensi huhtikuussa saattaakin olla edessä ensimmäiset tekoälyvaalit.

Somepäivitysten, tiedotteiden ja puheiden tuotanto on ulkoistettavissa sujuvasti promptaavalle avustajalle. Tekoälyagentti kykenee seuraamaan kampanjaviestien vastaanottoa reaaliaikaisesti ja säätää painotuksia tavoiteltujen ryhmien reaktioihin sopivaksi.

Esiintymiskonsultin voi korvata aina saatavilla olevalla tekoälysparraajalla. Vaalikoneisiin vastaaminen helpottuu, kun kysymyksiä pystyy puntaroimaan yhdessä tekoälyn kanssa tai ehdokkaan digitaalinen kaksoisolento hoitaa koko savotan. Kilpailijoiden taktiikat ovat analysoitavissa minuuteissa.

© Outi Kainiemi

Siinä missä tekoäly tarjoaa ehdokkaille kampanjointia helpottavia työkaluja, ne edellyttävät äänestäjiltä monipuolista digitaalista lukutaitoa.

Miten erottaa ehdokkaan kädenjälki koneen tuotoksesta, luotettava tieto tekaistusta ja merkityksellinen sisältö tekoälytauhkasta?

Kesän 2024 eurovaaleista tehdyssä vertailevassa tutkimuksessa havaittiin, että mitä useammin äänestäjät kohtasivat tekoälyllä tuotettua vaalisisältöä, sitä suurempana he pitivät tekoälyn uhkaa.

Tekoälysisältö ei sinänsä nakertanut käsitystä vaalien rehellisyydestä, mutta tekoälyllä tuotettu disinformaatio heikensi luottamusta demokraattisiin prosesseihin. Tutkijat painottavatkin teknisten tunnistuskeinojen ja selkeiden pelisääntöjen tarvetta.

Elokuun alusta lähtien sovelletun EU:n tekoälyasetuksen avoimuusvelvoitteet pätevät myös vaaleihin, mutta ovat yksinään riittämättömiä.

Puolueen, ehdokkaan tai muun vaalikampanjoivan tahon on ilmoitettava, mikäli se on tuottanut tekoälyjärjestelmällä syväväärennöksen, eli sellaista kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka pyrkii näyttämään totuudenmukaiselta ja antamaan siten virheellisen vaikutelman aitoudesta.

Taiteellisen, satiirisen tai fiktiivisen teoksen tai ohjelman osalta ilmoitusvelvoite on kuitenkin selvästi lievempi: siitä on ilmoitettava asianmukaisella tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä tai käyttöä.

Tekoälyllä tuotetun tai manipuloidun tekstin avoimuusvelvoite on vieläkin löyhempi.

Kun yleisölle tiedotetaan yleistä etua koskevista ­asioista, tekoälyn käyttöä ei tarvitse merkitä, mikäli teksti on läpikäynyt ihmisen suorittaman arviointiprosessin tai toimituksellisen valvonnan ja luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on toimituksellinen vastuu sen julkaisemisesta.

Lainsäädännön löyhyys korostaa itsesääntelyn tarvetta. Toukokuussa käynnistynyt monitieteinen ”Ihmisen tekemää” -alusta valmistelee kolmiportaista mallia, jota olisi helppo soveltaa myös vaaleissa.

Ehdokas voisi sosiaalisen median kanavissaan luvata tuottavansa luomuna kampanjamateriaalinsa. Puolue tai kampanjaorganisaatio voi antaa vastaavan luottamukseen perustuvan sitoumuksen.

Ihmistyöstä kertova sertifikaatti myönnettäisiin sen sijaan hakemuksesta ja pohjautuisi julkilausutulla kriteeristöllä tehtävään arviointiin.

Tekoälyn yhdistämisellä vaalikampanjointiin saattaa olla myös suotuisia seurauksia edustukselliselle demokratialle.

Mainoskampanjoita on mahdollista toteuttaa tekoälyavusteisesti nykyistä edullisimmin, mikä loiventaa vaalirahoituksen roolia vaaleissa ja ennestään tuntemattomien kynnystä asettua ehdolle. Vieraskielisiä äänestäjiä on helpompi tavoittaa ehdokkaan omalle kielelle käännetyllä materiaalilla.

Ilman sääntelyä tekoälystä uhkaa kuitenkin muodostua poliittista toimintaa ohjaava sosiaalisen me­dian kaltainen valtarakenne, jota Jukka Niva kuvaa tuoreessa teoksessaan Somevirtojen valta. Miten linkitimme itsellemme uuden maailmanjärjestyksen.

Tekoälypohjaista vaalikampanjointia alkaa huomaamattamme ohjailla alan yritysten pyrkimys kääntää kampanjat tulonlähteeksi itselleen.

Tekoälyvaaleissa ei kilpailla teknisestä taituruudesta vaan kyvystä avoimuuteen ja sopimiseen. Samalla varmistetaan, että tekoäly ei kiipeä vankkureista ohjaksiin.