Testatusti toimivampi koulu

Koko ikäluokkaa koskevat kokeet jakavat tutkijoiden mielipiteitä. Koulun muutosten vaikutusten arviointi on kuitenkin vaikeaa, jos vertailukelpoisia mittareita ei ole.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.
3 MIN

Pisa-tutkimuksen jälkimainingeissa koulukeskustelu käy taas vilkkaana. Tällä kerralla myrskyn kasvatustieteen laitosten kahvikupeissa sai aikaan eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö. Siinä valiokunta esittää peruskouluun säännöllistä, vertailukelpoista ja koko ikäluokkaa koskevaa osaamisen arviointia.

Liki 800 koulutuksen ja kasvatuksen tutkijaa lähetti eduskunnalle adressin, jossa vastustetaan valiokunnan  yhtenä toteuttamisvaihtoehtona väläyttämiä  kansallisia kokeita. Allekirjoittajien joukossa oli noin puolet suomalaisista kasvatustieteen professoreista.

Kysymys jakaakin koulutuksen tutkijoita. Kattavampia arviointeja kaipaavat lähinnä koulun muutosten vaikutuksista kiinnostuneet tutkijat.

Kansallisilla kokeilla on todennäköisesti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Koe voi lisätä koulujen vastuuta oppimistuloksista ja mahdollistaa resurssien suuntaamisen sinne, missä ongelmia on enemmän. Vertailukelpoinen arviointi lisää myös tasa-arvoa silloin, kun arvioinnin tulokset vaikuttavat esimerkiksi lukioon pääsyyn.

Toisaalta kokeet ehkä lisäävät oppilaiden stressiä ja kannustavat opettajia keskittymään kokeessa testattavien taitojen opetukseen.

Kokeiden vastustajat pelkäävät myös hyvien ja huonojen koulujen erojen kasvua, jos koetuloksista tulee julkisia ja jos tämä lisää hyviin kouluihin haluavien määrää.

Kansalliset kokeet eivät toisaalta olisi valtava muutos koulun arjessa. Kokeitahan on koulussa koko ajan. Ylioppilaskirjoitusten kaltaiset jatkomahdollisuuksiin ratkaisevasti vaikuttavat loppukokeet voisivat olla iso muutos – hyvään ja huonoon suuntaan. Tällaista järjestelmää tosin ei tiettävästi kukaan ole suunnittelemassa.

© Outi Kainiemi

Kokeet, jotka eivät suoraan vaikuta oppilaiden arvosanoihin tai jatko-opintomahdollisuuksiin, ovat hyödyllisiä lähinnä koulutuspolitiikan onnistumisen arvioinnissa. Tätäkin tehdään jo nyt.

Tunnetuin kokeista on 15-vuotiaiden osaamista mittaava Pisa-tutkimus. Hiukan vähemmän tunnettuja kansainvälisiä vertailuja ovat 4. ja 8. luokan oppilaiden matematiikan ja luonnontieteen osaamista mittaava TIMSS ja 4. luokan oppilaiden lukutaitoa mittaava PIRLS.

Myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi mittaa säännöllisesti peruskoululaisten osaamista otosaineistojen perusteella. Lisäksi esimerkiksi Helsinki testaa Karvin kokeella kaikki 9. luokan oppilaansa. Aineenopettajajärjestöillä on tarjolla omat valtakunnalliset kokeensa.

Otostutkimukset riittävätkin hyvin osoittamaan, että suomalaisnuorten luku- ja laskutaito on heikentynyt. Sen sijaan niiden avulla on vaikea osoittaa, mistä muutos johtuu tai miten peruskoulun uudistukset ovat oppilaisiin vaikuttaneet.

Asiantuntijoilla on monien­ muutosten vaikutuksista usein vankka käsitys, mutta harvoin kovaa näyttöä käsityksensä tueksi.

Uudistusten vaikutusten arvioiminen vaatii aina jonkinlaista mittaamista. Mieluiten ennen ja jälkeen uudistuksen. Otostutkimusten ongelmana on, että samat oppilaat, tai edes samat koulut, osuvat harvoin peräkkäisiin otoksiin.

Suurin vaikeus on uudistuksen vaikutusten erottaminen kaikesta muusta samaan aikaan tapahtuvasta. Pelkkä ennen ja jälkeen -vertailu ei tähän riitä, vaan tarvitaan mittauksia myös verrokeista, joihin uudistus ei osu.

Uudistusten arviointia varten voidaan toki rakentaa erillinen mittausjärjestelmä, kuten hiljattain päättyneessä viisivuotiaiden esiopetuskokeilussa. Tämä tosin on kallista, eikä tällaista järjestelmää voi rakentaa niin nopeasti, että vaikkapa korona-ajan koulujen sulkemisen vaikutuksia olisi voinut mitata.

Aika monta uudistusta onkin toteutettu murehtimatta niiden vaikutusten arviointia. Siksi tiedetään kovin vähän vaikkapa luokkakoon pienentämisen, suomi ­toisena kielenä -opetuksen, opetussuunnitelman muutosten tai kännykkäkiellon vaikutuksista oppimiseen.

Tilanne on muuttumassa. Eduskunta hyväksyi tarkastusvaliokunnan mietinnön isolla ääntenenemmistöllä. Päätös on tehty, seuraavaksi kyse on siitä, miten eduskunnan tahto toteutetaan.

Olen kirjoittanut tälle palstalle kymmenen viime vuoden aikana yhteensä 115 kolumnia. Tämä on viimeinen. Kiitän lukijoita mielenkiinnosta ja toimitusta kärsivällisyydestä.