Totta ja tarua viikinkiajalta

sarjakuva
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ari Halikko on saanut elämäänsä heikot eväät. Suku on teurastettu verikostossa ja Ari on päätynyt ryöstösaaliiksi. Pohjolan poika on arvokas ja haluttu kauppatavara, josta saa mukavasti hopeaa idän orjamarkkinoilla.

Vuosia myöhemmin Halikko palaa synnyinseuduilleen maailman koulimana soturina. On aika tasata tilit.

Talvesta 916 käynnistyvä Pakanat koukuttaa lukijan tulkinnallaan viikinkiajan Suomesta. Tuomas Myllylän (s. 1986) ensimmäinen Pakanat-tarina valmistui 2012. Eeppiseksi järkäleeksi vuosikymmenessä kasvanut teos on nyt verhoiltu koviin kankaisiin kansiin. 332-sivuinen opus on mittavin suomalainen historiallinen graafinen romaani.

Tarinassa vilahtaa Kalevalan henkilöitä. Väinämöisen ja Ilmarisen kaltaisista hahmoista paljastuu ihminen myytin takaa. Myllylä hyödyntää myös Mika Waltarin historiallisten romaanien sekä islantilaisten saagojen kerronnallisia keinoja. Halikko on Waltarin seikkailijoiden tavoin oppinut paljon maailmalla.

Koettuaan matkoillaan monet pahat paikat päähenkilö mainitsee lukijalle kuin sivumennen, ettei kuvatuista veriteoista ”lauluja laulettu”. Rosoinen piirrosjälki näyttää tapahtumat realistisesti. Raivoisat yhteenotot kylpevät hurmeessa, mutta osana narratiivia, ei itseisarvoisena revittelynä.

Pakanat-juhlajulkaisu sisältää alkuperäisen eepoksen uudelleen ladottuna. Nyt teksti on kauttaaltaan selkeämpää lukea. Teosta täydentävät Tuomas Myllylän kirjoittama tuore esipuhe sekä juonilinjat summaava epilogi. Sen symboliikka joutsenineen ja tuonenvirtoineen solmii Halikon vaiheet mytologiaan.

Teoksen lopuksi arkeologi Sami Raninen kartoittaa Halikon kokemushorisonttia 900-luvun todellisuudessa. Raninen tarkastelee artikkelissaan silloisen Suomen alueen asutushistoriaa sekä väestön yhteyksiä muualle maailmaan Kiovaa ja Bysanttia myöten.

Löydösten perusteella 700–1000-luvun ihmiset liikkuivat vesiteitse laajoilla alueilla tuoden Halikon tavoin monenlaisia vaikutteita Pohjolaan. Nyky-Suomen alueesta oli tiheimmin asutettu Halikon kotiseutu lounaisrannikko.

Muualla Hämeestä Kainuuseen ja Lappiin eli hajanaisia heimoja. Välillä ne sotivat, mutta oletettavasti sitäkin useammin viettivät rauhanomaista rinnakkaiseloa kauppaa käyden. 

Tuomas Myllylä: Pakanat. 332 s. Zum Teufel, 2022.