Sovussa kaveri, riidassa ryssä

sarjakuva
Teksti
Harri Römpötti

Sarjakuvat kertovat ennen kaikkea kuvilla. Ne sopivat parhaiten kuvaamaan tapahtumia ja toimintaa eivätkä yleensä pääse hahmojen sisäiseen maailmaan kovin ketterästi.

Päivänkakkarameressä Julia­na Hyrri käyttää poikkeuksellisen taitavasti kertojaääntä ja antaa lukijalle tunteen yksityisestä, pään sisäisestä maailmasta. Kertoja kuvailee eri tuntemuksia ja tapahtumia kuin sarjakuvan nykyhetkessä on meneillään. Intiimiys sopii omaelämäkerralliseen aiheeseen. Hyrri kertoo lapsuudenmuistojaan maahanmuuttajana. Hän syntyi 1989 Virossa venäjänkieliseen perheeseen, joka muutti Suomeen, kun hän oli nelivuotias.

Lapsi oppii suomea nopeasti muttei täydellisesti. Puheen pienet virheet paljastavat Julianan ainakin hieman ulkopuoliseksi. Riidoissa toisilla on aina heittää naamalle sana ryssä.

Hyrri kertoo suurista asioista arjen tapahtumien kautta. Maailma paljastaa luontonsa matkalla päiväkotiin, kun söpö siili syö etanan kuorineen päivineen. Pienellä lapsella ei ole kuin suuria tunteita. Itku tulee, kun äiti tulee hakemaan hetken myöhässä.