Kriitikko Otso Kantokorpi jatkaa kulttuurin moukarointia: Aalto-yliopisto paska ajatus

Taidekriitikko Otso Kantokorpi jatkaa Risto Niemisen SK:ssa aloittamaa kulttuurikeskustelua. Hän vaatii taidemuseoilta uhkapeliä.

Otso Kantokorpi
”Miksi opetusministeri perusti jättimäisen kulttuuriviennin yksikön, kun jokaisella taiteen alalla on omat organisaationsa sitä varten? Keskusyksikkö tarkoittaa, että nyt yritetään laatia strategiaa. Ja se on tosi neuvostoliittolaista”, Kantokorpi pohtii. Kuva Raisa Karjalainen.

Kesällä Otso Kantokorpi paljasti turkulaisen Wäinö Aaltosen museon ”kansainväliset vetonaulat”, Kasimir Malevitšin ja Aleksandr Rodtšenkon työt väärennöksiksi, ja nyt näyttely on suljettu.

”Se tapahtui intuition pohjalta”, Kantokorpi sanoo. Hän seisoi näyttelysalissa ja tiesi heti, ettei mikään teoksissa ollut kohdallaan. Hän on harrastanut koko aikuisikänsä venäläistä avantgardetaidetta. Hänellä on lähes 500 teoksen kirjakokoelma alalta. Ja oikeassa olkavarressa Rodtšenko-tatuointi.

”Sellaiset väärennökset menevät läpi vain sivistymättömässä kulttuurissa. Kertoo henkisestä laiskuudesta.”

Mutta juuri Rodtšenkon tuotannon ”massiivisen katsauksen” hän haluaisi nähdä Suomessa.

”Näillä rannoilla ei nähdä tarpeeksi merkittävää ulkomaista taidetta. Valtion ylläpitämät taidelaitokset järjestävät etupäässä takuuvarmoja meganäyttelyjä, joiden lipputulot kattavat kulut. Jos riskinotto puuttuu, tuotetaan vain viihdettä.”

”Valtion museot pitäisi vapauttaa tulosvastuuvaatimuksista.”

”Se ei tarkoita, että museot lakkaisivat toimimasta tehokkaasti, vaan että työtään rakastava ja ahkera henkilökunta saisi toimia rauhassa. Ja jotain uutta syntyisi. Riskinotto on luovuuden perusta.”

”Opiskelijoille ei sallita kokeiluja”

Kantokorpi kasvoi ”joutohumanistiksi.” Hän oli töissä Runebergin antikvariaatissa ja opetti taiteen sosiologiaa muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa, jota ollaan nyt yhdistämässä Helsingin kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun kanssa Aalto-yliopistoksi.

”Se on paska ajatus. Meillä ei yksinkertaisesti ole rahkeita huippuyliopistoon. TaiK tuhoutuu siinä. Tekemällä tehty huippujuttu ei ole edes mahdollinen. Huippujutut syntyvät eri tavalla.”

Aikoinaan taideopiskelijat eivät saaneet osallistua näyttelyihin, mutta ”nykyään ne on jo pieniä tähtiä opiskeluaikanaan”.

”Opiskelijoille ei sallita kokeiluja”, Kantokorpi arvostelee. ”Esimerkiksi TaiKin Helsinki Schoolissa opiskelijat tekevät tietynlaisia kuvia, jotta pääsisivät managerinsa Timothy Personsin suojateiksi ja saisivat töitään näyttelyihin ulkomaille.”

Taiteenlajeista ainoastaan suomalainen uusi tanssi saa Kantokorvelta kehuja.

”Se on täynnä riskinottoa. Mutta se on sitä riskiä, mitä otetaan omasta selkärangasta. Sitä riskinottoa pitäisi olla instituutioilla ja opetusministeriöllä.”

Kantokorpi jatkaa Risto Niemisen aloittamaa kulttuuriviennin arvostelua (SK 32/2009).

”Kulttuurivientirahat suunnataan varmoille nakeille. Pompööseille jutuille, vaikka esimerkiksi kuvataiteen kohdalla hedelmällisintä vientiä olisi taiteilijaresidenssitoiminta, lähettäkää meille taiteilijoita asumaan, me lähetetään teille. Se ei vaadi edes rahaa, mutta vaikutukset näkyvät varmasti taiteilijoiden tuotannossa.”

Entäpä Kantokorven oma riskinottokyky, onko sitä muualla kuin pelipöydässä?

”Ainakaan urakehitykselle en juurikaan ole asettanut tavoitteita.”

Kantokorpi toimi kahdeksan vuotta Taide-lehden päätoimittajana, mutta jätti homman.

”Mun riskinotto on sitä, että mietin mitä muuta voisin tehdä. Riskinottoa on kirjoittaa tai kustantaa kirjoja, jotka eivät mene kaupaksi.” Ylpeä hän on esimerkiksi siitä, että kustansi Erik Satien kirjoitusvalikoiman Muistinsa menettäneen muistelmat.

”Lukija saa musiikinhistoriaan uuden näkökulman, koska Satie oli kova riskinottaja säveltäjänä ja taiteilijana. Kun hänen sävellyksiään haukuttiin muodottomiksi, hän sävelsi päärynänmuotoisia kappaleita.”

Kantokorven oma taiteellinen projekti löytyy verkosta. Netissä on anonyymi blogi, Punavuoren psykomaantieteellinen yhdistys, joka on yhtä kuin Kantokorpi. Siellä on kuvia ja tekstiä.

”Mä en sano siitä mitään. Jos olet kiinnostunut, meet osoitteeseen punavuoripsyko.blogspot.com. Jos osoitat suomalaista henkistä laiskuutta, et mene.”

Kuka Otso Kantokorpi?

Ikä: 52
Ammatti: Taidekriitikko
Syntymäpaikka: Helsinki
Asuinpaikka: Helsinki
Tuotanto: Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna, Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa, Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa, Johdatus baarisököön.
Perhe: puoliso ja poika
Harrastukset: uhkapeli, ystävät baarissa, venäläinen ja virolainen kulttuuri, valokuvaus, uinti

Aiheesta lisää
Stefan Wallin Risto Niemisen kritiikistä: Ministeriöllä on selkeät linjaukset (Suomenkuvalehti.fi 14.8.2009)
SK:n toimittaja Jari Lindholm keskustelee aiheesta blogissaan (Suomenkuvalehti.fi)
Teatterijohtaja Jussi Helminen vastaa Risto Niemiselle: Helsinki-keskeistä (Suomenkuvalehti.fi 18.8.2009)