Ulkopuolisen utelias katse
Vuonna 1973 Elaine Potter Richardsonista (s. 1949) tuli Jamaica Kincaid, kun hän alkoi kirjoittaa ammattimaisesti. Kincaid oli muuttanut 1960-luvulla Antigualta New Yorkiin au pairiksi ja löytänyt valokuvauksen ja kirjoittamisen. Pienoisromaani Lucy julkaistiin ensin The New Yorker -lehden jatkokertomuksena vuonna 1990. Nykyään Jamaica Kincaid toimii paitsi kirjailijana myös afrikkalaisten ja afroamerikkalaisten opintojen professorina Harvardin yliopistossa.
Lucy kertoo 19-vuotiaasta ”saarilta” tulevasta tytöstä, joka muuttaa pohjoisamerikkalaisen vauraan perheen apulaiseksi. ”Keltatukkaisten” idylli rakoilee. Lucy innostuu Kincaidin tapaan valokuvauksesta.
”Miksi kuva jostakin todellisesta asiasta on lopulta kiinnostavampi kuin asia itse?”
Jamaica Kincaid viljelee ylisanoja (”he puhuivat toisilleen hirveän kauniisti ja lapset olivat hirveän iloisia”), jotka alkavat tuntua ironisilta. Kriittiset ja feministiset havainnot korostavat yhteiskunnan eriarvoisuuksia. Toisaalta Kincaid kietoo lukijan vilpittömiin tunteenpurkauksiin ja intuitiivisiin tuntemuksiin.
Ihana ristiveto vie mielen Deborah Levyn, Tove Ditlevsenin ja Marguerite Duras’n teoksiin. Ulkopuolisen katse muistuttaa jossain määrin J. D. Salingerin Siepparia ruispellossa.
Uteliaasti itseensä tutustuva nuori nainen tiedostaa taustansa ja kotisaarensa kolonialistisen historian jokapäiväisissä tapaamisissa.
”Heillä oli sellaisia nimiä kuin Peters, Smith, Jones ja Richards – nimiä, jotka oli helppo lausua, nimiä, jotka pyörittivät maailmaa.”
Kerronta liukuu lapsuudenmuistoihin Antigualta. Yksi dramaturgian lanka on Lucyn äitisuhde. Lucy ei voi sietää äitiään, jota silti ikävöi niin paljon, ettei kestä lukea hänen kirjeitään.
Lucyn seksuaalinen herääminen on vapauttavaa luettavaa.
”Minua ei kiinnostanut selvittää, olinko rakastunut, vaan minun teki mieli olla hänen kanssaan jossain huoneessa kahden ja alasti.”
Isäntäperheen Mariah kertoo seksielämänsä olevan huonoa mutta tyytyvänsä siihen, mitä praktinen Lucy ei ymmärrä.
”Se oli sama kuin jos halusi makean omenan ja saikin ylikypsän, ja ylikypsää omenaa syödessä hyvänmakuisen omenan muisto piinaa lakkaamatta.”
Kirja pitää otteessaan alusta loppuun. Se inspiroi ajattelemaan ja tekemään asioita, jotka polttavat rinnassa.
Jamaica Kincaid: Lucy. Suom. Kaijamari ja Helka Sivill. 250 s. S & S, 2023.
Lue myös: Marja-Leena Mikkola suomentaa venäläisrunoilijoita – joiden kohtalot olivat julmia