Sä tuut unohtuu
Joka päivä jotain katoaa on koskettava levy, jos sitä ei pidä kornina, Tero Alanko kirjoittaa.
Ruusut-yhtye julkaisi huhtikuussa kunnianhimoisen tupla-albumin. Musiikkia enemmän huomiota herätti Helsingin Sanomien haastattelu. Samuel Kukkola väitti Suomen musiikkikulttuuria masentavan metsäläiseksi. Miikka Koivisto sanoi suomalaisten rakastavan nostalgiaa, koska se tuo heille turvaa.
Koivisto, Kukkola ja Ruusujen ulkojäsen Artturi Taira ovat tuottaneet Paperi T:n kolmannen albumin Joka päivä jotain katoaa. Pandemian alussa kirjailija Harry Salmenniemi lähetti Paperi T:lle – arkisin Radio Helsingin musiikkipäällikkö Henri Pulkkinen – keskeneräisiä runojaan, joita on käytetty Joka päivä jotain katoaa -levyllä. Siitäkö tässä on kyse, ylijäämästä?
Ei onneksi. Teosto-palkitusta Malarian pelko -albumista on kahdeksan vuotta ja sen menestystä reflektoineesta Kaikki on hyvin -levystä viisi. Uusi albumi on toisenlaisten motiivien synnyttämä.
Lue myös: Paperi T:n toinen albumi kertoo elämästä eron jälkeen
”Ku isä kuolee itsenäisyyspäivänä / siin ois mahiksii vaikka mihin symboliikkaan”, toteaa Paperi T kappaleessa muuttolinnut, rantahiekkaa. Kolme vuotta sitten paljastui, että hänen isällään oli Alzheimerin tauti. Se eteni nopeasti. Pojan kokemukset muuttuivat sanoiksi.
Joka päivä jotain katoaa -albumilla ei pudotella kulttuurisia viitteitä kuten edeltäjillä. Puhe ja pohdinta on enimmäkseen suoraa. Oivallus ”Sä oot tärkee / sä tuut unohtuu” nousee keskeiseksi ajatukseksi.
Ensiksi albumilta julkaistiin kaksi poplaulua. Basilikanlehtiä-kappaleessa laulava Ringa Manner on Ruusujen jäsen. Arto Tuunelan tunnistettava ääni saa muuttolinnut, rantahiekkaa -biisin kertosäkeen kuulostamaan Pariisin Keväältä. Kuulen jälkimmäisen tuotannossa enemmän Robert Palmerin Johnny and Mary -hittiä kuin 2020-luvun listamusiikkia.
Kolmen viimeisen kappaleen aikana levy kääntyy uuteen suuntaan. Sä tuut unohtuu -kappaleen pianoteema luistelee eteen ja taakse. Kevyttä multaa -laulun rytmiikasta tulee mieleen 1990-luvun triphop. Puolentoista minuutin instrumentaalijakso – Artturi Tairan kuulas kitara, kuoro ja saksofoni – on musiikillisesti levyn hienoin osuus.
”Mä en tunnistais sun lempiräppärei / ja hyvä nii”, Paperi T sanoo ja korostaa riippumattomuuttaan lajityypistä.
Malarian pelko tavoitti jotain merkittävää, rap-piirejä laajemman yhteisen tunteen. Myös Joka päivä jotain katoaa on erolevy, mutta konkreettisempi ja lopullisempi. Varmasti toiset pitävät sitäkin kornina ja toiset koskettavana.
Paperi T: Joka päivä jotain katoaa. Johanna Kustannus, 2023.